Aina keskivaiheessa

Kun puhun nuorille lähetyssaarnaajillemme, kerron heille usein, että he ovat lähetystyönsä keskivaiheessa. Olivatpa he sitten saapuneet edellisenä päivänä tai lähdössä kotiin seuraavana päivänä, pyydän heitä näkemään itsensä aina keskivaiheessa.

Uudet lähetyssaarnaajat saattavat tuntea olevansa liian kokemattomia ollakseen tehokkaita, ja niinpä heiltä lykkääntyy luottavaisesti ja rohkeasti puhuminen tai toimiminen. Kokeneet lähetyssaarnaajat, jotka ovat pian päättämässä työnsä lähetyskentällä, saattavat tuntea surua siitä, että heidän lähetystyönsä on loppumassa, tai he saattavat hidastaa tahtia miettiessään, mitä aikovat tehdä lähetystyönsä jälkeen.

Olipa tilanne mikä tahansa ja palvelivatpa he missä tahansa, totuus on, että Herran lähetyssaarnaajat ovat joka päivä kylvämässä lukemattomia ilosanoman siemeniä. Se, että nämä uskolliset Herran edustajat ajattelevat olevansa aina lähetystyönsä keskivaiheessa, rohkaisee ja innostaa heitä. Meidän laitamme on samoin kuin kokoaikaisten lähetyssaarnaajien.

Tämä näkökulman muutos ei ole vain mielen harhauttamista. Ajatukseen, että olemme aina keskivaiheessa, sisältyy ylevä totuus. Jos katsomme sijaintiamme kartalla, tunnemme houkutusta sanoa, että olemme aloituspisteessä. Mutta jos katsomme tarkemmin, niin olimmepa missä tahansa, olemme yksinkertaisesti keskellä jotakin suurempaa paikkaa.

Ajan laita on samoin kuin paikan. Ehkä meistä tuntuu, että olemme elämämme alussa tai lopussa, mutta kun me tarkastelemme sijaintiamme iankaikkisuuden näkökulmasta – kun oivallamme, että henkemme on ollut olemassa niin pitkän ajan, ettemme kykene sitä mittaamaan, ja että Jeesuksen Kristuksen täydellisen uhrin ja sovituksen ansiosta sielumme olemassaolo jatkuu tulevassa iankaikkisuudessa – me voimme ymmärtää, että me todella olemme keskivaiheessa.

Sain äskettäin tunteen vaihtaa vanhempieni hautakiven. Aika oli tehnyt tehtävänsä haudalla, ja minusta tuntui, että uusi hautakivi olisi sopivampi kuvaamaan heidän esimerkillistä elämäänsä. Kun katselin hautakivessä olevia synnyin- ja kuolinaikoja, joita yhdisti tavanomainen, merkityksetön pieni ajatusviiva, tuo pieni elinkaaren symboli täytti äkkiä mieleni ja sydämeni valtavalla määrällä rikkaita muistoja. Jokainen noista kallisarvoisista muistoista kuvastaa hetkeä vanhempieni elämän ja oman elämäni keskivaiheessa.

Olimmepa minkä ikäisiä ja missä tahansa, niin kun elämässämme tapahtuu asioita, olemme aina keskivaiheessa. Mikä tärkeämpää, olemme ikuisesti keskivaiheessa.

Niin, aloitushetkiä ja lopetushetkiä tulee läpi koko elämämme, mutta ne ovat vain etappeja iankaikkisen elämämme suuren keskivaiheen varrella. Olimmepa sitten alkukohdassa tai loppukohdassa, olimmepa nuoria tai vanhoja, Herra voi käyttää meitä tarkoituksiinsa, jos me yksinkertaisesti työnnämme syrjään kaikki ajatukset, jotka rajoittavat kykyämme palvella, ja annamme Hänen tahtonsa muovata elämäämme.

Psalminkirjoittaja sanoo, että tämän päivän on Herra tehnyt, joten meidän pitäisi iloita ja riemuita siitä (ks. Ps. 118:24). Amulek muistuttaa meille, että ”tämä elämä on ihmisille aika valmistautua kohtaamaan Jumala; niin, katso, tämän elämän päivä on ihmisille päivä tehdä työnsä” (Alma 34:32, kursivointi lisätty). Ja runoilija pohdiskelee: ”Ikuisuus koostuu nykyhetkistä.”¹

Se, että olemme aina keskivaiheessa, tarkoittaa sitä, ettei peli ole koskaan pelattu, toivo ei ole koskaan mennyt, tappio ei ole koskaan lopullinen. Olimmepa missä tahansa tai olivatpa olosuhteemme mitkä tahansa, edessämme avautuu rajaton määrä aloituskohtia ja rajaton määrä lopetuskohtia.

Me olemme aina keskivaiheessa.