Oppiaihe on jo oppijan sisimmässä

Tämä opettaja ei yrittänyt ”kaataa tietoa luokan jäsenten mieleen” – kuten presidentti Monson on varoittanut, että meidän ei pidä tehdä – vaan hän yritti ”innoittaa yksilöä ajattelemaan, tuntemaan ja sen jälkeen tekemään jotakin elääkseen evankeliumin periaatteiden mukaisesti”.¹

Lyhyesti sanottuna tämän opettajan tavoitteena oli auttaa luokan jäseniä tekemään jotakin sellaista, mitä he eivät todennäköisesti olisi tehneet, elleivät he olisi osallistuneet oppitunnille. Ja tuon tekemisen tarkoituksena oli auttaa jokaista ihmistä tulemaan Vapahtajan todelliseksi opetuslapseksi.

Tämäntyyppisen opettamisen tavoitteena on kääntymys. Sana kääntymys tarkoittaa yksinkertaisesti kääntymistä uuteen suuntaan, uudenlaisen käyttäytymisen omaksumista. Kääntymys – todelliseksi opetuslapseksi tuleminen – ei ole yksittäinen tapahtuma vaan elinikäinen prosessi.² Tuossa luokassa luokan jäsenten tekemisen tarkoituksena oli auttaa paitsi luokan jäseniä myös uusia käännynnäisiä, joita he yrittäisivät aktivoida. Aina kun me elämme jonkin evankeliumin periaatteen mukaan täydemmin, jotakuta toista siunataan joko suoraan tai epäsuorasti. Tästä syystä evankeliumin oppiminen ja opettaminen on ainutlaatuista. Sen sijaan että evankeliumin oppiminen johtaisi vain tiedon saamiseen, se johtaa henkilökohtaiseen kääntymykseen.

Osallistuessani siihen luokkaan Perussa tunsin opettajan rakastavan sekä niitä, jotka olivat paikalla, että uusia käännynnäisiä, joiden aktivoimiseen hän kutsui luokan jäseniä. Rakkaus näytti leviävän huoneessa – opettajasta oppijaan, oppijasta opettajaan, yhdestä oppijasta toiseen ja oppijoista uusiin käännynnäisiin.

Rakkaus auttaa meitä opettajia opettamaan siten kuin Vapahtaja opettaisi, jos Hän olisi luokkahuoneessamme. Todellakin ”rakkaus saa meidät valmistautumaan ja opettamaan eri tavalla”³.

Kun opettajan motiivina on käydä läpi oppiaiheen aineisto, hän keskittyy sisältöön eikä niinkään kunkin yksittäisen oppijan tarpeisiin. Näytti siltä, ettei perulaisella opettajalla ollut tarvetta käydä läpi yhtään mitään. Hän halusi yksinkertaisesti innoittaa luokan jäseniä antamaan rakkaudessa apuaan ja tukeaan veljilleen ja sisarilleen. Liikkeelle panevana voimana oli rakkaus Herraa ja rakkaus toinen toistaan kohtaan. Motiivina oli rakkaus. Kun rakkaus on motiivimme, Herra vahvistaa meitä toteuttamaan Hänen tarkoituksiaan Hänen lastensa auttamiseksi. Hän innoittaa meitä tietämään, mitä meidän opettajina pitää sanoa ja kuinka meidän tulee sanoa se.

Opettaja Perussa ei opettaessaan lukenut oppiaihetta kirjasta. Olen vakuuttunut siitä, että hän käytti oppikirjaa tai konferenssipuheita valmistautuessaan oppitunnille, mutta kun hän opetti, hän opetti pyhien kirjoitusten avulla. Hän kertoi kadonneesta lampaasta ja lainasi seuraavaa jaetta: ”Ja kun olet [kääntynyt], vahvista veljiäsi” (Luuk. 22:32). Hän esitti presidentti Monsonin kaikille kirkon jäsenille osoittaman kutsun pelastaa niitä, jotka ovat eksyneet. Hänen oppiaiheensa keskeisiä opetuksia olivat usko ja rakkaus. Luokan jäsenet tarvitsivat riittävästi uskoa toimiakseen, ja heidän piti toimia rakkaudesta.

Kun Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin oppeja opetetaan selkeästi ja vakaumuksella, Herra vahvistaa sekä oppijaa että opettajaa. Mitä enemmän luokan jäsenet esittivät ehdotuksiaan vähemmän aktiivisten veljiensä ja sisariensa auttamiseksi ja tukemiseksi, sitä lähempänä jokainen tunsi olevansa Vapahtajaa, joka maanpäällisen palvelutyönsä aikana jatkuvasti auttoi ja tuki muita. Oppi on avain tehokkaaseen evankeliumin oppimiseen ja opettamiseen. Se avaa sydämiä. Se avaa mieliä. Se antaa Jumalan Hengelle mahdollisuuden innoittaa ja valistaa jokaista läsnäolijaa.

Suuret evankeliumin opettajat käsittävät, etteivät he itse asiassa ole lainkaan opettajia. Evankeliumia opetetaan ja opitaan Hengen avulla. Ilman Henkeä evankeliumin totuuksien opettaminen ei voi johtaa oppimiseen (ks. OL 42:14). Mitä enemmän opettaja esittää innoitettuja kutsuja toimia, sitä enemmän Henki on läsnä oppitunnilla. Perulainen opettaja esitti innoitetun kutsun. Kun luokan jäsenet sitten antoivat ehdotuksia, tunne Hengen läsnäolosta lisääntyi ja vahvisti jokaista.

Opettaja ei yrittänyt käydä läpi oppiaihetta. Pikemminkin hän yritti tuoda esiin oppiaiheen, joka oli jo oppijan sisimmässä. Kun opettaja kutsui luokan jäseniä Hengen voimalla, hän auttoi heitä löytämään oman halun toimia – auttaa ja tukea veljiään ja sisariaan rakkaudessa. Kun luokan jäsenet kertoivat ajatuksiaan, he innoittivat toisiaan, koska he turvautuivat Henkeen yhdessä.

Kun me yritämme elää evankeliumin mukaan auttamalla lähellämme olevia, Herra innoittaa meitä siinä, mitä meidän tulee tehdä. Jos me siis opettajina haluamme, että Henki vaikuttaa luokkahuoneessamme voimallisemmin, meidän pitää yksinkertaisesti kutsua luokan jäseniä elämään täydemmin jonkin evankeliumin periaatteen mukaan. Kun me sitoudumme elämään jonkin evankeliumin periaatteen mukaan täydemmin, me lähestymme Jumalaa ja Jumala lähestyy meitä (ks. OL 88:63).

Me emme opi ja opeta evankeliumia ainoastaan tarkoituksenamme saada tietoa. Me opimme ja opetamme evankeliumia saadaksemme korotuksen. Evankeliumin oppimisessa ja opettamisessa ei ole kyse siitä, että oppii faktat. Niissä on kyse siitä, että oppii olemaan opetuslapsi. Opetammepa sitten omia lapsiamme kotona tai seurakunnan jäseniä luokkahuoneessa, meidän pitää muistaa, että oppiaihe, jota opetamme, on jo oppijan sisimmässä. Tehtävämme vanhempina tai opettajina on auttaa oppijoita löytämään tuo oppiaihe omasta sydämestään ja mielestään.

Kun me tunnistamme kunkin oppijan suurenmoiset mahdollisuudet, me alamme nähdä niin kuin Jumala näkee. Silloin me voimme sanoa sen, mitä Hän haluaisi meidän sanovan, ja tehdä sen, mitä Hän haluaisi meidän tekevän. Kun etenemme tällä oppimisen ja opettamisen tiellä, tavoitteenamme on kääntymys, motiivinamme on rakkaus, avaimena on oppi ja opettajana on Henki. Kun me opimme ja opetamme tällä tavoin, Herra siunaa sekä oppijaa että opettajaa niin, että kaikki rakentuvat kaikkien sanoista (ks. OL 88:122).