Perheiltaideoita
Tässä numerossa on artikkeleita ja toimintoja, joita voidaan käyttää perheillassa. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä:
”Perintömme voima”, s. 16: Lue artikkeli perheesi kanssa. Tähdennä näitä vanhin L. Tom Perryn sanoja: ”Aivan kuten pioneerit saivat erämaan kukoistamaan kuin lilja, niin meidänkin elämämme ja perheemme voivat kukoistaa, jos me noudatamme heidän esimerkkiään ja heidän perinteitään.” Voisit kysyä, kuinka perheenne voi noudattaa paremmin varhaisten pioneerien antamaa esimerkkiä. Voitte päättää laulamalla laulun ”Pelvotta käykää” (MAP-lauluja, 17).
”Kohdatkaa tulevaisuus toiveikkaina”, s. 35: Voit halutessasi tehdä yhteenvedon veli Grilon elämästä tai kertoa jonkin kokemuksen siitä, kuinka sinä tai joku tuntemasi ihminen on kohdannut tulevaisuuden toiveikkaana. Auta perheenjäseniä soveltamaan sanomaa omaan elämäänsä esittämällä seuraavanlaisia kysymyksiä: ”Minkä haasteiden vuoksi teidän on vaikea uskoa tulevaisuuteen? Mitä voitte tehdä säilyttääksenne myönteisen asenteen kohdatessanne näitä haasteita?” Voisit lukea lopuksi artikkelin kaksi viimeistä kappaletta.
”Mikä on puhdas todistus?”, s. 54: Aloita oppiaiheesi kertomalla, mitä artikkelissa opetetaan siitä, mikä todistus on. Sitten voisit tehdä yhteenvedon kysymyksistä, jotka koskevat todistamista (ks. s. 56–57). Jos tunnet innoitusta, kehota perheenjäseniä todistamaan toisilleen perheillassa tai kirjoittamaan todistuksensa päiväkirjaansa.
”Ystävällinen kuiskaus”, s. 59: Lue Luuk. 6:27. Kerro sitten Jamesista ja Carsonista ja pysähdy pyytämään lapsia vastaamaan kysymyksiin, jotka on esitetty ensimmäisen sivun lopussa. Kannusta perheenjäseniä olemaan ystävällisiä toisilleen.
Perheillat ”ulkona”
Kun olin 10-vuotias, minut sekä vanhempani ja sisarukseni kastettiin. Olen hyvin iloinen siitä, että olen varttunut säännöllisten perheiltojen parissa. Perheilta oli perheemme sydän.
Olen ollut nyt kirkon jäsen yli 45 vuotta. Perinne jatkuu viiden oman lapseni kanssa. Maanantai-illat on varattu perheelle.
Kuukauden viimeisenä maanantaina meillä on pidempi toiminta, jota kutsumme perheillaksi ”ulkona”. Menemme elokuviin, käymme katsomassa sairaita, pelaamme puistossa, käymme tapaamassa Lolaa ja Loloa (isovanhempiamme) ja niin edelleen.
Unohtumattomin kokemuksemme perheillasta ulkona on, kun palvelemme katulapsia. Emme osaa sanoin ilmaista sitä iloa ja onnea, jota tunnemme auttaessamme noita kipeästi apua tarvitsevia. Me yritämme omalla vähäisellä tavallamme ilahduttaa noita lapsia ja antaa heille tunteen, että joku välittää heistä ja tietää, että me olemme kaikki Jumalan lapsia.
Tita Mabunga Obial, Filippiinit