Tämä teksti on hepreaa

Kun useita vuosia sitten luin Vanhan testamentin, kiinnostuin sen opetuksista, etenkin Jesajan kirjoituksista, ja jatkoin sen tutkimista. Vuonna 2010 istuin lentokoneessa erään juutalaisen rabbin vieressä. Aloitin keskustelun kysymällä häneltä joistakin Jesajan kirjan kohdista. Keskustelumme edetessä puhuimme pappeuden valtuuden tärkeydestä siten kuin se ymmärretään Vanhassa testamentissa.

Rabbi kysyi minulta, mistä kirkkoni jäsenet saavat pappeuden valtuutensa. Tartuin tilaisuuteen ja kerroin hänelle Joseph Smithin ensimmäisestä näystä sekä Aaronin ja Melkisedekin pappeuden palautuksesta. Keskustelimme Mormonin kirjan kääntämisestä ja sen tarkoituksesta olla toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta.

Rabbin kiinnostus heräsi. Hän kysyi, kuinka vanha Joseph oli saadessaan ensimmäisen näyn. Kun kerroin, että Joseph oli 14-vuotias, suunnilleen samanikäinen kuin Vanhan testamentin Samuel, hän vastasi, että monet profeetoista kutsuttiin heidän ollessaan nuoria. Hän sanoi, että oli johdonmukaista, että Jumala kutsuisi Joseph Smithin tämän ollessa teini-ikäinen.

Avasin pyhät kirjoitukseni, ja yhdessä me luimme kolmen silminnäkijän ja kahdeksan silminnäkijän todistukset. Kerroin hänelle, että monet näistä silminnäkijöistä olivat jättäneet kirkon mutta yksikään ei ollut koskaan kieltänyt nähneensä kultalevyjä.

”Kuinka he voivat jättää kirkon nähtyään enkelin ja levyt?” hän kysyi.

”Muistan, että Israelin lapset rakensivat kultaisen vasikan pian sen jälkeen kun he olivat nähneet Kaislameren jakautuvan”, vastasin.

Hän otti esiin Ensimmäisen Nefin kirjan ja alkoi lukea. Hän pysähtyi ja sanoi: ”Tämä teksti on hepreaa.”

Sitten hän selitti, miksi teksti vaikutti englannin kielelle käännetyltä heprealta. Kerroin hänelle, että kirjan oli kirjoittanut yksi Israelin heimoista. Lainasin kohtaa Hes. 37:15–20, jossa puhutaan Juudan sauvasta ja Joosefin sauvasta. Olimme yhtä mieltä siitä, että Juudan sauva tarkoittaa Raamattua, ja minä selitin, että Joosefin sauva on Mormonin kirja.

Kolmituntisen keskustelumme päätteeksi rabbi ilmaisi olevansa kiinnostunut saamaan itselleen Mormonin kirjan. Kun palasin kotiin, lähetin hänelle kirjan, johon olin kirjoittanut oman todistukseni. Olen kiitollinen siitä, että pyrkimykseni tutkia Vanhaa testamenttia olivat valmistaneet minua keskustelemaan pyhistä kirjoituksista ja lausumaan todistukseni uudelle ystävälleni, rabbille.