Uuden elämän alku
Kesällä 2011 Wundramin perhe oli valmiina muuttamaan Guatemalasta Yhdysvaltoihin, jotta Carlos Wundram, joka on lääkäri, voisi jatkaa opiskelua.
Hän muistelee: ”Kun olimme valmiita lähtemään, jokin pysäytti minut.” Hänen vaimonsa Adriana tunsi samoja tunteita, joten yhdessä he rukoilivat ja saivat sydämeensä vahvistuksen siitä, ettei heidän pitänyt lähteä.
He peruivat suunnitelmansa – ja jäivät ihmettelemään, mitä Jumalalla oli mielessä heitä varten. Neljä kuukautta myöhemmin he saivat tietää sen.
Carlos oli ollut kirkon jäsen 14-vuotiaasta asti, mutta oli lakannut käymästä kirkossa niihin aikoihin, kun hän aloitti yliopisto-opintonsa 21-vuotiaana.
Vaikka Adriana ei ollut jäsen, hän oli pitkään halunnut solmia avioliiton jonkun myöhempien aikojen pyhän kanssa. Eräs hänen hyvä ystävänsä, kirkon jäsen, oli solminut avioliiton kotiin palanneen lähetyssaarnaajan kanssa, joka oli hellä, rakastava ja huomaavainen. Adriana halusi samanlaisen aviomiehen.
Kun Adriana ja Carlos alkoivat seurustella, he eivät alkuun puhuneet Carlosin uskonnosta, mutta Carlos osoitti omaavansa monia Adrianan ystävän aviomiehen ominaisuuksia. Carlos ei pitänyt itseään Adrianaa parempana. Kun he menivät naimisiin ja saivat lapsia, Adriana arvosti sitä, että Carlos kylvetti vauvoja ja vaihtoi vaippoja!
Heidän kolmen lapsensa varttuessa ”aloimme ajatella, että meidän pitäisi päästä lähemmäksi Jumalaa”, Carlos kertoo. He eivät löytäneet etsimäänsä siitä kristillisestä kirkosta, jossa he kävivät jonkin aikaa, mutta tunteet siitä, että heidän täytyi päästä lähemmäksi Jumalaa, säilyivät.
Peruttuaan suunnitelmat muuttaa Yhdysvaltoihin Wundramit päättivät tehdä kodissaan vähän remonttia, kuten ostaa uudet ikkunat. He pitivät heti miehestä nimeltä José Mena, joka tuli asentamaan ikkunat paikoilleen. Eräänä päivänä keskustelu hänen kanssaan kääntyi uskontoon. José sanoi olevansa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen, mihin Carlos vastasi, että niin hänkin on mutta ettei hän ole käynyt kirkossa vähään aikaan.
Kun veli Mena tuli seuraavan kerran asentamaan ikkunoita, hän toi jokaiselle perheenjäsenelle Mormonin kirjan ja Liahona-lehden. Lehteä lukiessaan Carlos alkoi kokea tuttuja hengellisiä tunteita. Sitten veli Mena kutsui heidät Quetzaltenangon temppelin avoimien ovien tilaisuuteen.
Kun he astuivat sisälle temppeliin, Wundramien lapset alkoivat kysellä: ”Isä, mitä me voidaan tehdä niin että meistä tulee tämän kirkon jäseniä?” Kun he olivat lähdössä, heidän nuorin poikansa Rodrigo, 10, viivytteli ja täytti äitinsä avulla kortin, jossa pyydetään lähetyssaarnaajia käymään.
Perhe tapasi lähetyssaarnaajat. ”En halunnut painostaa perhettäni menemään kasteelle”, Carlos sanoo. ”Mutta he todellakin itse tunsivat Hengen.”
Adriana ja lapset kastettiin joulukuussa 2011, muutama päivä ennen Quetzaltenangon temppelin vihkimistä. ”Suuri siunaus, jonka Jumala antoi minulle, on se, että sain kastaa heidät”, Carlos kertoo. Hieman yli vuosi myöhemmin perhe sinetöitiin temppelissä – riemukas tapahtuma heille kaikille.
Mahdollisuus tulla sinetöidyksi
Kun Ana Victoria Hernández, joka ei ollut kirkon jäsen, solmi avioliiton Belbin Calderónin kanssa, tämä oli kirkon jäsen mutta ei käynyt kirkossa, koska oli sunnuntaisin töissä. Belbin kertoo, että vahva tunne toi hänet takaisin. Hän muistelee: ”Sanouduin irti työstäni, koska halusin palata kirkkoon.” Kun Belbin oli tullut jälleen aktiiviseksi kirkossa, hänen vaimonsa huomasi, että hän alkoi muuttua nöyremmäksi ja että heidän kodissaan oli enemmän ykseyttä.
Belbin toivoi, että hänen vaimonsa kiinnostuisi evankeliumista, mutta hän yritti olla koskaan painostamatta tätä. Eräänä sunnuntaina pyyhkiessään pölyjä kirjahyllystä Ana Victoria löysi yhden Belbinin kirjan, joka kertoi kirkon historiasta. Uteliaana hän alkoi lukea. Kertomukset pioneerien uhrauksista koskettivat häntä syvästi.
Muutama viikko myöhemmin, lokakuussa 2011, tuli Liahonan erityisnumero, joka käsitteli Mormonin kirjaa. Jälleen uteliaisuudesta Ana Victoria alkoi lukea Mormonin kirjaa. Pian hän huomasi, että se sisälsi paitsi historiakertomuksen myös profeettojen sanoja. Hän alkoi käydä sakramenttikokouksessa miehensä ja lastensa kanssa.
Sitten hän ja hänen perheensä kävivät Quetzaltenangon temppelin avoimien ovien tilaisuudessa. Ana Victoria liikuttui, kun hän kuuli, että hänen perheensä voitiin sinetöidä iankaikkisuudeksi. ”Sillä oli suuri vaikutus minuun. Tunsin tarvetta tulla sinetöidyksi heihin”, hän muistelee. Hän alkoi osallistua lähetystyöoppiaiheisiin, ja hänet kastettiin 7. joulukuuta 2011. Neljä päivää myöhemmin hän osallistui temppelin vihkimistilaisuuteen.
Joulukuussa 2012 veli ja sisar Calderón sekä heidän lapsensa sinetöitiin yhteen temppelissä. Ana Victoria kertoo, ettei hän osaa kuvailla onnellisuuttaan saatuaan ”tietää, että voin olla perheeni kanssa ikuisesti”. Belbin sanoo, että varmuus, joka tulee heidän sinetöimisestään, on ”suurin siunaus, mitä pystyn mitenkään kuvittelemaan”.
Temppeli kosketti hänen henkeään
Temppelin rakentaminen Quetzaltenangoon Guatemalaan toteutti Mónica Elena Fuentes Álvarez de Méndezin unelman. Hänen pioneeriäitinsä juurrutti häneen rakkauden evankeliumiin ja kaikkiin sen siunauksiin. Mónican äiti Magda Ester Álvarez kastettiin vuonna 1953, kuusi vuotta sen jälkeen kun myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat lähetyssaarnaajat saapuivat ensi kerran Guatemalaan.
Mónica varttui kirkossa ja solmi ennen pitkää avioliiton Enio Méndezin kanssa. Tämä oli hyvä mies, mutta ei jäsen. Enio tuki vaimoaan ja tytärtään kirkon toiminnoissa ja ihaili kirkon jäseniä, mutta ei osoittanut minkäänlaista kiinnostusta kasteelle menoon. Mónica kuitenkin muistelee äitinsä sanoneen hänelle, että jonakin päivänä Mónican miehestä tulisi jäsen. ”En koskaan menettänyt uskoa”, hän kertoo, vaikka hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mikä voisi saada aikaan hänen miehensä kääntymisen.
Mónican äiti Magda Álvarez nautti siunauksista, joita hän sai käydessään aika ajoin temppelissä Guatemalan kaupungissa, ja vuonna 2006 hän täyttyi ilosta, kun temppelin rakentamisesta Quetzaltenangoon ilmoitettiin. Hänellä oli kuitenkin parantumaton sairaus, ja hän kuoli vuonna 2008, ennen kuin temppeli Quetzaltenangoon ehdittiin rakentaa.
Mónica ja hänen nuoriin aikuisiin kuuluva tyttärensä Mónica Esther Méndez Fuentes palvelivat yhdessä oppaina Quetzaltenangon temppelin avoimien ovien tilaisuuksissa. Enio kävi avoimien ovien tilaisuudessa heidän kanssaan, ja heidän tietämättään hän meni takaisin vielä kaksi muuta kertaa.
Kun Mónica ja hänen tyttärensä lähtivät yhdessä temppelistä avoimien ovien viimeisenä päivänä, he miettivät, voisiko Magda Álvarezin ennustus Eniosta koskaan toteutua.
Enio oli aina uskonut, että oli hyväksyttävää, että hän kuului omaan kirkkoonsa ja hänen vaimonsa ja tyttärensä omaansa, kunhan he kunnioittivat toinen toisensa uskonkäsityksiä. Mutta hänen kokemuksensa temppelin avoimien ovien tilaisuudessa antoi hänelle paljon ajateltavaa. ”Aloin paastota – sanomatta heille mitään – ja rukoilla”, hän muistelee. Hän meni vuorille, missä hän käy mielellään pohdiskelemassa. ”Kysyin Herralta: ’Mitä minun sitten pitäisi tehdä?’” Itse asiassa hän jo tiesi, mikä oli oikein, mutta hänen piti selvittää epäilykset.
Enio kastettiin huhtikuussa 2012 – syvän liikuttava tilaisuus sekä hänen vaimolleen että hänen tyttärelleen.
Méndezin perhe sinetöitiin Quetzaltenangon temppelissä lokakuussa 2013. Sisar Méndez kertoi, että he iloitsevat saavutettuaan yhden iankaikkisen tavoitteen ja toivovat olevansa uskollisia elämänsä loppuun asti.