Voimaa hyvistä ystävistä
Vanhin Jorge F. Zeballos
seitsemänkymmenen koorumista
Ystävillä, joita valitsette, voi olla suuri vaikutus elämäänne, kuten heillä on minun elämääni.
Kuvitus Beth Jepson
Minä synnyin ja vartuin pienessä kaupungissa Chilessä. Kun olin 12-vuotias, näin lähetyssaarnaajat ensimmäisen kerran ja uteliaisuuteni heräsi. Sitten yhtenä päivänä eräs luokkatoveri koulussa kertoi minulle, että hänestä ja hänen perheestään oli tullut kirkon jäseniä. Hän kutsui minut mukaan, ja osallistuin usean kuukauden ajan kaikkiin sunnuntaikokouksiin ja tiistain toimintoihin.
Seurakuntamme oli uusi, ja koska osallistuin käytännöllisesti katsoen alusta asti sen toimintaan, kaikki luulivat, että olen jäsen. Vasta puolen vuoden jälkeen kerroin yhdelle lähetyssaarnaajista, etten ole jäsen, koska luulin, että lähetyssaarnaajat olivat kiinnostuneita vain perheistä.
Lähetyssaarnaajat yrittivät saada perheeni mukaan, mutta vanhempani ja sisarukseni eivät olleet kiinnostuneita. Lähetyssaarnaajat kehottivat minua menemään kasteelle, mutta koska olin 12-vuotias, tarvitsin luvan vanhemmiltani. Ajattelin, että isä sanoisi, että minun piti odottaa, kunnes olisin 18-vuotias, mutta hän sanoi: ”Olen nähnyt, kuinka poikani herää joka sunnuntaiaamu, vaikka hänen veljensä ja siskonsa jatkavat uniaan, pukeutuu parhaisiin vaatteisiinsa ja kävelee kappelille. Jos poikani on vastuullinen tässä päätöksessä, hän saa suostumukseni.” En voinut uskoa sitä. Olin sinä hetkenä kuin taivaassa. Niinpä minut kastettiin seuraavana päivänä.
Kirkon jäsenyys on tietenkin tuonut hengellisiä siunauksia. Mutta se on antanut minulle myös muutamia hienoja ystäviä. Kasteeni aikoihin kirkossa alkoi käydä useita ikäisiäni nuoria miehiä, ja meistä muodostui hyvin tiivis ryhmä. Aloimme osallistua yhdessä jokaiseen kokoukseen ja toimintaan.
Kun olin 17-vuotias, lähdin kotikaupungistani opiskelemaan yliopistoon. Kolme ystävistäni päätti lähteä opiskelemaan samaan kaupunkiin, ja me asuimme yhdessä. Se oli suuri siunaus, koska saatoimme tukea ja suojella toisiamme. Me kannustimme toisiamme käymään kirkossa. Pidimme myös nelisin perheillan, ja joskus kutsuimme mukaan muita opiskelijoita, jotka olivat kirkon jäseniä. Kaikkien noiden vuosien aikana yliopistossa me vahvistimme toisiamme.
Nyt 45 vuotta myöhemmin nuo nuoret miehet ovat yhä parhaita ystäviäni. Vaikka asumme eri puolilla maailmaa, pidämme jatkuvasti yhteyttä. Me kaikki kuusi palvelimme lähetystyössä.
Siksi minä kannustan teitä hankkimaan kirkosta hyviä ystäviä, kun olette nuoria. Luottakaa heihin ja auttakaa heitä. Hyvä ystävä on aina aulis auttamaan teitä, ansaitsee luottamuksenne eikä koskaan halua loukata teitä. En sano, että ystävienne pitää olla täydellisiä, mutta heidän tulee kunnioittaa tasovaatimuksianne ja arvojanne. Hyvänä ystävänä olemisessa ei ole aina kyse hauskanpidosta. Se tarkoittaa myös sitä, että on vilpittömän kiinnostunut ystäviensä hyvinvoinnista ja riittävän rohkea kertoakseen ystävilleen, kun nämä tekevät jotakin, mikä ei ole oikein.
Minä ihailen teitä, kirkon nuoret. Ajat ovat muuttuneet paljon siitä, kun minä olin nuori mies. Tämä aikakausi maan päällä on upeaa mutta samaan aikaan vaarallista aikaa. Selviytyäksenne siitä teidän täytyy pitää ”jatkuvasti kiinni rautakaiteesta” (1. Nefi 8:30) ja noudattaa vanhempienne ja kirkon johtohenkilöiden neuvoja ja ohjeita. Hyvien ystävyyssuhteiden luominen auttaa teitä siinä.
Jotkut teistä saattavat tuntea olevansa yksin, koska olette ainoita kirkon jäseniä koulussanne tai luokallanne. Mutta te ette ole yksin. Herramme Jeesus Kristus ja taivaallinen Isämme pitävät jokaista teitä aarteena, ja He ovat innokkaita auttamaan teitä koko elämänne ajan. Uskolliset ystävänne tukevat teitä pyrkiessänne lähemmäksi Heitä.
Pyhissä kirjoituksissa sanotaan, että ”sama yhteisyys, joka vallitsee meidän keskuudessamme täällä, vallitsee meidän keskuudessamme [taivaassa], mutta siihen yhdistyy iankaikkinen kirkkaus” (OL 130:2). Voin vain kuvitella, millaista on, kun kokoonnumme yhteen seuraavassa maailmassa kirkkauden ympäröiminä ja olemme täydellisen onnellisia ystäviemme ja perheemme kanssa. Se tulee olemaan suurenmoista aikaa, ja se kestää ikuisesti.