2023
Kolme vuotta ihmeitä ja johdatusta
Heinäkuu 2023


Kolme vuotta ihmeitä ja johdatusta

Lähetysjohtaja Ville Kervinen ja sisar Leena Kervinen ovat toimineet lähes kolme vuotta lähetysjohtajaparin tehtävässä, kun he antavat tätä haastattelua helmikuussa 2023. Kesäkuun lopussa on heidän aikansa luopua tehtävästään ja tehdä tilaa uudelle lähetysjohtajaparille, Lehtisille.

”Lähdimme tähän hommaan ilman mitään ennakko-odotuksia: avoimin mielin ja avoimin kortein. Olimme valmiita palvelemaan ja kokemaan sen, mitä oli tulossa”, lähetysjohtaja Kervinen muistelee kolmen vuoden takaisia tunnelmiaan ja ajatuksiaan.

”Korona iski heti alkukättelyssä, ja koronarajoitukset vaikuttivat elämään. Lähes kaikki kirkon kokoukset peruutettiin ja rutiinit menivät uusiksi.”

Kervisten palveluaikana perinteiset lähetystyötavat ovat muuttuneet perin pohjin. Kun vuosikymmenten ajan lähetystyötä on tehty perinteisillä tavoilla, nyt sitä tehdään muun muassa sosiaalisen median avulla. 

”Sosiaalinen media on todella tehokas. Perinteisesti lähetyssaarnaajat ovat ottaneet yhteyttä ihmisiin, mutta sosiaalisen median ansiosta ihmiset voivat ottaa yhteyttä meihin. Olemme laittaneet resursseja siihen, että hengellinen kutsuminen on tapahtunut sosiaalisessa mediassa ja ihmiset ovat voineet ottaa meihin yhteyttä”, lähetysjohtaja Kervinen kertoo.

Myös monentyyppisestä lähetyssaarnaajien tekemästä palvelutyöstä on tullut koronarajoitusten kautta merkityksellinen osa lähetystyötä. Ihmisiä autetaan lumitöissä, pihatöissä ja muutoissakin sekä tehdään palvelutyötä yhteiskunnan eri sektoreilla. Lähetyssaarnaajat saavat paljon myönteistä julkisuutta, koska Suomessa arvostetaan vilpitöntä palvelua ja auttamista. Nykyään lähetyssaarnaajien tekemä palvelutyö on niin suosittua, että heistä on tehty lehtiartikkeleita ja juttuja jopa valtakunnan uutisiin.

Lisäksi lähetysjohtaja Kervinen kertoo, että koronarajoitusten hellitettyä on panostettu kokoontumisiin ja toimintailtoihin kappeleilla. Kirkon nouseva sukupolvi ja lähetyssaarnaajat ovat löytäneet paremmin toisensa.

”Kirkkoon on tullut paljon nuorten ystäviä ja muita ihmisiä, jotka ovat tulleet sinne ensin esimerkiksi lautapelien tai kulttuuri-iltojen vuoksi. Sitten he ovat huomanneet, että Herra on kutsunut heitä: he ovat tulleet ystäviksi ja tutkijoiksi. Kun lähetyssaarnaajat ovat opettaneet heitä, he ovat tulleet lähemmäksi Herraa, tehneet parannuksen ja solmineet kasteenliiton Herran kanssa.”

Lähetysjohtaja Kervinen kertoo, että laskeva suunta kirkkoon liittyvissä käännynnäisissä on saatu taitettua, ja viime vuonna oli enemmän kasteita kuin moneen vuoteen aiemmin. Kirkon todellinen kasvu on sitä, että uudet jäsenet edistyvät kasteensa jälkeen ja menevät temppeliin.

Lähetyssaarnaajat ovat olleet myös mukana kutsumassa ihmisiä takaisin kirkkoon koronatauon jälkeen, ja monet ihmiset ovat palanneet evankeliumin pariin.

Työtä riittää jatkuvasti

Ennen lähetysjohtajaksi kutsumista veli Kervinen toimi lähetyskentän johtokunnassa kolmen lähetysjohtajan neuvonantajana, joten työ oli osittain tuttua. Silti hän yllättyi siitä työmäärästä, joka lähetysjohtajalle kuuluu.

”Koskaan työpöytä ei ole puhdas. Sellaisen ihannekuvan toteuttaminen on aika mahdotonta. Pitää pystyä itse asettamaan rajat, koska työ ei niitä aseta”, hän sanoo.

Myös sisar Kervinen on päässyt yllättymään viimeisten kolmen vuoden aikana.

”Hengen ohjaus tässä työssä on ollut ilmeistä, sitä ei osannut sillä lailla odottaa. Myös se rakkaus, jota on voinut antaa ja saada, on ollut suurempaa kuin osasi odottaa”, hän kertoo.

Kerviset kertovat oppineensa lähetystyössä, kuinka Herra aina johdattaa, kun pyrkii olemaan kuuliainen, vilpitön ja avoin.

”Kun itsellä ei ole mitään selvitettäviä asioita Herran kanssa, vaan tietää paikkansa Herran edessä, Hengen johdatus on aika ihmeellistä. Usein saamme suoraa ilmoitusta, kun yritämme tehdä oikeita päätöksiä, ja vasta jälkikäteen saamme tietää, miksi meidän piti tehdä tiettyjä asioita. Usein saamme johdatusta tietämättämme. Vähän niin kuin Nefi, joka meni hakemaan Labanilta levyjä eikä tiennyt, miten toimia siinä tilanteessa”, lähetysjohtaja Kervinen kertoo.

”On tullut ilmeiseksi, miten tärkeää taivaan Isälle on joka ikinen sielu. Sen takia lähetystyöhön panostetaan ja kirkko organisaationa myös panostaa lähetystyöhön. Israelia kootaan yksi ihminen kerrallaan, ja ihmeet ovat todellisia, ja niitä näkee tässä työssä”, sisar Kervinen kertoo.

Lähetyssaarnaajat ovat sopeutuneet moneen

Lähetysjohtaja Kervisen mukaan Suomessa on palvellut viime vuosina lähetyssaarnaajia, joiden henkinen ja emotionaalinen sietokyky ja edellytykset toimia poikkeusoloissa ovat olleet todella hyviä. Lähetyssaarnaajat ovat jaksaneet sopeutua siihen, ettei kaikki mene suunnitelmien mukaan. Monet ovat joutuneet palvelemaan osan lähetystyöstään Yhdysvalloissa muun muassa viisumin saantiin liittyvien viivästysten vuoksi ja joutuvat tämän takia opettelemaan suomen kielen entistä lyhemmässä ajassa.

Myös sisar Kervinen kertoo, että lähetyssaarnaajat heidän aikanaan ovat olleet sitoutuneita, uskollisia, kuuliaisia, johtamiskykyisiä sekä halukkaita viemään evankeliumin sanomaa eteenpäin poikkeusoloista huolimatta. Näyttää siltä, että Herra lähettää erikoisina aikoina erityisiä lähetyssaarnaajia, joita Hän on etukäteen valmistanut.

Lähetysjohtaja Kervisen lähetystyön ”kuningasajatus” on ollut opettaa lähetyssaarnaajille mahdollisimman paljon Kristuksen oppiin pohjautuvia evankeliumin periaatteita.

”Tasovaatimusten ja lähetyssaarnaajien sääntöjen taustalla ovat aina tietyt evankeliumin periaatteet. On tärkeää, että lähetyssaarnaajien ymmärrys niistä on riittävän hyvä. Nämä periaatteet nojautuvat aina Kristuksen oppiin ja ovat iankaikkisia, ja niiden sisäistäminen antaa tietynlaisen vapauden ja tuo mukanaan ilon. Esimerkiksi kuuliaisuuden ja parannuksen periaatteet ovat niitä parhaimpia asioita, joita lähetyssaarnaaja voi oppia: parannus on iloinen, hyvä, eteenpäin vievä ja kehittävä asia. Lähetyssaarnaajien säännöt menevät pois lähetystyön loputtua, mutta omaksutut periaatteet säilyvät sisimmässä ikuisesti”, lähetysjohtaja Kervinen toteaa.

Sisar Kervinen kertoo, että he ovat lähetystyön aikana pitäneet yhteyttä vanhempiin aktiivisesti. Lähetyssaarnaajien vanhemmat olivat huolissaan korona-aikana ja esimerkiksi silloin, kun sota syttyi Ukrainassa. Muutenkin rauhattomuuden tunne ja huoli on hänen mukaansa lisääntynyt ihmisissä viime aikoina, mikä on saanut ihmiset etsimään jotakin syvällisempää omaan elämäänsä ja pohtimaan syvällisiä kysymyksiä.

Rohkeasti kertomaan kirkosta ystäville

Lähetysjohtaja Kervinen kertoo, että kirkon jäsenistä Suomessa loistaa tietynlainen vakaumus: he ovat luotettavia ja seisovat sanojensa takana. Suomessa tehdään parhaiten jäsenlähetystyötä oman itsemme kautta olemalla omana itsenämme, luonnollisesti ja tavallisesti olemalla hyviä lähimmäisiä.

”Ei tarvitse erikseen laittaa mitään jäsenlähetystyötoimintatapaa päälle: se on siellä, kun on vain hyvä naapuri ja hyvä lähimmäinen. Ihmiset ympärillämme panevat asioita merkille.”

Myös sisar Kervinen kuvailee suomalaisia kirkon jäseniä aidoiksi, vilpittömiksi ja uskollisiksi.

Kerviset neuvovatkin kaikkia kirkon jäseniä puhumaan rohkeasti ja iloisesti tavallisista, kirkkoon liittyvistä asioista. Ystävilleen ja tuttavilleen voi kertoa, että menee huomenna kirkkoon ja osallistuu pappeuskokoukseen tai Apuyhdistykseen, jolloin he kysyvät lisää.

Kun on avoin siitä, mitä omaan elämään kuuluu ja miksi evankeliumi tuo iloa ja rauhaa, muut ihmiset voivat löytää saman ilon ja rauhan.

Kerviset rohkaisevat myös hankkimaan ystäviä kirkon ulkopuolelta.

”Monesti elämä on täynnä kirkkoa, mutta olisi hyvä mennä myös esimerkiksi harrastuspiireihin”, sisar Kervinen sanoo.

Lähetysjohtaja Kervinen harmitteleekin, kuinka hyvät kirkon jäsenet ovat usein niin täyskuormitettuja jo työstään, kirkon tehtävistään ja perheestään, ettei muille harrastuksille tai kirkon ihmissuhteille välttämättä ole aikaa. Hän kuitenkin uskoo, että olemalla rohkeasti oma itsemme voimme tehdä paljon hyvää.

Takaisin pohjoiseen

Lähetystyön päätyttyä Kerviset odottavat innolla pääsyä takaisin kotiinsa Rovaniemelle, jossa heidän omakotitalonsa odottaa. Sinne he odottavat lapsiaan ja lapsenlapsiaan kyläilemään, ja he aikovat myös itse mennä kyläilemään perheenjäsentensä luokse.

”Vanhin tyttäremme asuu Saksassa, ja aiomme mennä sinne käymään pitkästä aikaa”, lähetysjohtaja Kervinen sanoo.

Ennen lähetystyön aloittamista sisar Kervinen oli jo jäänyt pois työelämästä mutta veli Kervinen oli vielä työelämässä. Hänellä ei ole suunnitelmissa palata töihin, vaan keskittyä perheeseen ja Herran työhön tavalla tai toisella.

Lähetyskentän johtamisen he luovuttavat veli Juha Lehtiselle ja sisar Ulla Lehtiselle hyvin ja iloisin mielin.

”He ovat hyvä ja ihana aviopari. Juha on ollut neuvonantajani kolmen vuoden ajan, ja he ovat auttaneet muun muassa monissa kokous- ja konferenssiruokailuissa”, lähetysjohtaja Kervinen sanoo.

Lähetysjohtaja ja sisar Kervinen haluavat välittää suuren kiitoksen kaikille kirkon jäsenille, jotka ovat olleet tukevasti ja avosydämin kannustamassa heitä heidän matkallaan. He kertovat saaneensa paljon rakkautta ja tukea sekä kirkon pappeusjohtajilta että sisarjohtajilta.

He kiittävät kaikkia myös siitä tuesta ja avusta, jota ihmiset Suomessa ovat tarjonneet lähetystyön tekemiseen sekä kokoaikaisille lähetyssaarnaajille.

Kolme kohokohtaa Kervisten lähetystyöajalta

  1. Jyväskylän vaarnan perustaminen.
    ”Olemme todella kiitollisia kolmannen vaarnan perustamisesta Suomeen. Se oli ihmeellinen tapahtumasarja, jossa saimme olla mukana ja omalta osaltamme tukea Herran tahdon toteutumista tässä asiassa.”

  2. Suomen lähetyskentän 75-vuotisjuhlat.
    ”Oli mahtavaa tehdä, kokea ja nauttia yhdessä muiden kanssa tässä tapahtumassa ja huomata, kuinka kirkko on vuosien saatossa kasvanut ja vahvistunut Suomessa uskollisten jäsenten ja kokoaikaisten lähetyssaarnaajien yhteisten ponnistelujen ja Herran siunausten ansiosta.”

  3. Vanhin Hollandin vierailu Suomeen.
    ”Saimme lähetysjohtaja-avioparina viettää neljänä päivänä aikaa Herran apostolin kanssa ja kuulla hänen opetuksiaan ja innoitettuja sanojaan sekä kokea hänen rakkauttaan lähetyssaarnaajia ja jäseniä kohtaan.”