Onnellisuuden tunnusmerkkejä

Monia vuosia sitten liikematkalla istuin lentokoneessa Alankomaista olevan miehen vieressä. Olin innokas keskustelemaan hänen kanssaan, koska olin palvellut nuorena lähetyssaarnaajana Belgiassa ja Alankomaissa.

Kun tutustuimme, hän antoi minulle käyntikorttinsa, jossa oli ainutlaatuinen ammattinimike ”onnellisuuden professori”.  Huomautin hänen hämmästyttävästä ammatistaan ja kysyin häneltä, mitä onnellisuuden professori tekee. Hän sanoi opettavansa ihmisille, miten saada onnellinen elämä luomalla mielekkäitä ihmissuhteita ja tavoitteita. Vastasin: ”Tuo on mahtavaa, mutta entä jos voisitte myös opettaa, miten nuo suhteet voivat jatkua haudan yli, ja vastata muihin sielun kysymyksiin, kuten mikä on elämän tarkoitus, kuinka voimme voittaa heikkoutemme ja minne menemme kuoleman jälkeen?” Hän myönsi, että olisi hienoa, jos meillä olisi vastaukset näihin kysymyksiin, ja kerroin mielissäni hänelle, että meillä on.

Tänään haluaisin tarkastella muutamia todellisen onnellisuuden kannalta olennaisia periaatteita, jotka tuntuvat jäävän monilta huomaamatta tässä sekavassa maailmassa, jossa monet asiat ovat kiinnostavia mutta vain harvat ovat todella tärkeitä.

Alma opetti oman aikansa ihmisiä: ”Sillä katso, minä sanon teille, että monenlaista on tuleva; ja katso, on yksi asia, joka on tärkeämpi kuin ne kaikki – sillä katso, se aika ei ole kaukana, jolloin Lunastaja elää ja tulee kansansa keskuuteen.”¹

Tämä julistus on aivan yhtä tärkeä meille tänä aikana odottaessamme Kristuksen toista tulemista ja valmistautuessamme siihen!

Siksi ensimmäinen huomioni on, että rakentaminen Jeesuksen Kristuksen perustukselle on onnellisuudellemme välttämätöntä. Tämä on ”perustus, jolle rakentaessaan ihmiset eivät voi sortua”². Kun teemme niin, se valmistaa meitä elämän haasteisiin, tapahtuipa mitä tahansa.

Monia vuosia sitten osallistuin kesällä partioleirille poikamme Justinin kanssa. Kun toiminnat alkoivat, hän ilmoitti innoissaan, että hän ja hänen ystävänsä halusivat ansaita jousiammunnan ansiomerkin. Tämä edellytti, että pojat läpäisisivät lyhyen kirjallisen kokeen ja osuisivat nuolillaan maalitauluun.

Mielialani latistui. Tuolloin Justin oli melko hauras, koska hänellä oli kystinen fibroosi, jota vastaan hän oli taistellut syntymästään asti. Mietin, pystyisikö hän jännittämään jousen tarpeeksi pitkälle taaksepäin, jotta nuoli osuisi maalitauluun.

Kun hän ja hänen ystävänsä lähtivät jousiammuntatunnille, rukoilin mielessäni, ettei kokemus olisi hänelle nöyryytys. Paria levotonta tuntia myöhemmin näin hänen tulevan minua kohti polulla leveästi hymyillen. ”Isä!” hän huudahti. ”Minä sain ansiomerkin! Osuin napakymppiin. Se oli viereisessä taulussa, mutta osuin napakymppiin!” Hän oli vetänyt jousta taaksepäin kaikin voimin ja antanut nuolen lentää pystymättä hallitsemaan sen lentorataa. Kuinka kiitollinen olenkaan siitä ymmärtäväisestä jousiammunnan ohjaajasta, joka ei koskaan sanonut: ”Valitettavasti väärä taulu!” Pikemminkin nähdessään Justinin ilmeiset rajoitukset ja vilpittömän yrittämisen hän vastasi ystävällisesti: ”Hienosti tehty!”

Näin käy meillekin, jos teemme aivan parhaamme seurataksemme Kristusta ja Hänen profeettojaan rajoituksistamme huolimatta. Jos tulemme Hänen luokseen pitämällä liittomme ja tekemällä parannuksen synneistämme, me kuulemme ilolla Vapahtajamme kiitoksen: ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija.”³

Todistan teille maailman Vapahtajan jumalallisuudesta ja Hänen lunastavasta rakkaudestaan ja voimastaan parantaa, vahvistaa ja kohottaa meitä, kun me vilpittömästi pyrimme tulemaan Hänen luokseen. Käänteisesti emme voi mitenkään liikkua väkijoukon mukana ja samalla kohti Jeesusta. Vapahtaja on voittanut kuoleman, sairauden ja synnin ja tarjonnut meille tien lopulliseen täydellisyyteen, jos me seuraamme Häntä koko sydämestämme.⁴

Toinen huomioni on, että ratkaisevan tärkeää onnellisuudellemme on muistaa, että me olemme rakastavan taivaallisen Isän poikia ja tyttäriä. Tieto siitä, että tämä on totta, ja siihen luottaminen muuttaa kaiken.

Monia vuosia sitten, kun lensimme kotiin hoitamasta kirkon tehtävää, sisar Sabin ja minä istuimme aivan erään hyvin kookkaan miehen takana, jonka kaljuun takaraivoon oli tatuoitu suuret, vihaiset kasvot ja numero 439.

Laskeuduttuamme sanoin: ”Anteeksi, herra. Pahastutteko, jos kysyn, mitä takaraivoonne tatuoitu numero merkitsee?” En uskaltanut kysyä vihaisten kasvojen merkitystä.

Hän sanoi: ”Se olen minä. Se on, kuka olen. Omistan sen alueen: 219!”

Hänen päässään oli itse asiassa numero 439, joten olin yllättynyt, että hän erehtyi, koska se oli hänelle niin tärkeä.

Ajattelin, miten surullista oli, että tämän miehen identiteetti ja itsetunto perustuivat jengialueeseen liittyvään numeroon. Ajattelin itsekseni: Tämä karskin näköinen mies oli kerran ollut jonkun pikkupoika, joka kaipasi yhä arvostusta ja johonkin kuulumista. Kunpa hän vain tietäisi, kuka hän todella on ja kenelle hän todella kuuluu, sillä meidät kaikki on ostettu ”täydestä hinnasta”⁵.

Egyptin prinssi -elokuvan yhdessä laulussa on viisas säe, jossa sanotaan: ”Katso elämääsi taivaan silmin.”⁶ Kun tieto jumalallisesta syntyperästämme ja iankaikkisista mahdollisuuksistamme painuu syvälle sieluumme, me pystymme näkemään elämän tarkoituksellisena, kehittyvänä seikkailuna, jossa oppia ja kasvaa, vaikka näemmekin lyhyen aikaa ”kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta”⁷.

Kolmas onnellisuuden tunnusmerkki on muistaa aina sielun arvo. Teemme sen parhaiten noudattamalla Vapahtajan kehotusta: ”Rakastakaa toisianne – – niin kuin minä olen rakastanut teitä.”⁸

Hän opetti myös: ”Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”⁹

Sananlaskujen kirjassa neuvotaan viisaasti: ”Älä kiellä apuasi, jos toinen on avun tarpeessa ja sinä pystyt tekemään hänelle hyvää.”¹⁰

Emme koskaan kadu sitä, että olemme olleet liian ystävällisiä. Jumalan silmissä ystävällisyys on suuruuden synonyymi. Ystävällisyyteen sisältyy se, että on anteeksiantava eikä tuomitse.

Monia vuosia sitten nuori perheemme lähti katsomaan elokuvaa perheillan toimintana. Olimme kaikki autossa paitsi yksi pojistamme ja vaimoni Valerie. Ulkona oli pimeää, ja kun poikamme läväytti oven auki ja juoksi kohti autoa, hän potkaisi vahingossa kuistilla jotakin, jota hän luuli kuistillamme olevaksi kissaksemme. Poikamme ja aivan hänen takanaan olevan vaimoni epäonneksi se ei ollutkaan kissamme, vaan erittäin tyytymätön haisunäätä, joka antoi heidän huomata sen! Palasimme kaikki taloon, jossa molemmat kävivät suihkussa ja pesivät hiuksensa tomaattimehulla, joka on oletettavasti varma lääke haisunäädän hajun poistamiseen. Siinä vaiheessa kun he olivat siistiytyneet ja vaihtaneet vaatteensa, olimme kaikki jo turtuneet mahdolliseen hajuun, joten päätimme, että voisimme kaikesta huolimatta lähteä elokuviin. 

Kun olimme istuutuneet teatterin takaosaan, yksi kerrallaan ympärillämme olevat ihmiset päättivät yhtäkkiä lähteä hakemaan popcornia. Heidän tullessaan takaisin yksikään ei kuitenkaan palannut alkuperäiselle paikalleen.

Olemme nauraneet muistellessamme tuota kokemusta, mutta entä jos kaikilla synneillämme olisi haju? Entä jos voisimme haistaa epärehellisyyden, himon, kateuden tai ylpeyden? Kun omat heikkoutemme paljastuisivat, olisimme toivottavasti hieman huomaavaisempia ja varovaisempia muita kohtaan ja samoin he meitä kohtaan, kun teemme tarvittavia muutoksia elämässämme. Itse asiassa rakastan tupakan hajua kirkossa, koska se osoittaa, että joku yrittää muuttua. He tarvitsevat vastaanottavaiset käsivartemme ympärilleen.

Presidentti Russell M. Nelson on viisaasti sanonut: ”Yksi helpoimmista tavoista tunnistaa Jeesuksen Kristuksen tosi seuraaja on se, kuinka myötätuntoisesti tuo henkilö kohtelee muita.”¹¹

Paavali kirjoitti efesolaisille: ”Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.”¹²

Meitä Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia pyydetään luottamaan taivaalliseen Isään ja Vapahtajaamme ja olemaan yrittämättä korvata Heitä. Jeesus Kristus tuntee jokaisen puutteet täydellisesti ja tuomitsee heidät täydellisesti.

Neljäs onnellisuuden tunnusmerkkini on säilyttää iankaikkinen näkökulma. Isämme suunnitelma ulottuu iankaikkisuuksiin. On helppo keskittyä tähän hetkeen täällä ja unohtaa tuonpuoleinen.

Tämän opetuksen minulle opetti vaikuttavasti joitakin vuosia sitten silloin 16-vuotias tyttäremme Jennifer. Hän oli saamassa kahden keuhkon siirron, jossa hänen viisi sairasta keuhkolohkoaan poistettaisiin kokonaan ja korvattaisiin kahdella terveellä pienemmällä lohkolla, jotka kaksi uskomatonta Kristuksen kaltaista ystävää lahjoittaisivat. Se oli erittäin riskialtis toimenpide, ja silti leikkausta edeltävänä iltana Jennifer melkein saarnasi minulle koko 41 kilon kehonsa voimalla sanoen: ”Älä huoli, isä! Huomenna herään uusin keuhkoin tai herään paremmassa paikassa. Kumpi tahansa kelpaa.” Tuo on uskoa. Tuo on iankaikkista näkökulmaa! Elämän näkeminen iankaikkisesta näkökulmasta antaa selkeyttä, lohtua, rohkeutta ja toivoa.

Kun leikkauksen jälkeen koitti tuo kauan odotettu päivä, jolloin hengitysputki poistettiin ja Jenniferin hengittämistä auttanut hengityskone sammutettiin, odotimme jännittyneinä, toimisivatko hänen kaksi pienempää keuhkolohkoaan. Kun hän otti ensimmäisen henkäyksensä, hän alkoi heti itkeä. Nähdessään huolemme hän huudahti nopeasti: ”On vain niin hyvä hengittää.” 

Siitä päivästä lähtien olen kiittänyt taivaallista Isää aamuin ja illoin kyvystäni hengittää. Meitä ympäröivät lukemattomat siunaukset, joita voimme helposti pitää itsestäänselvinä, ellemme ole tietoisia niistä. Toisaalta kun mitään ei odoteta ja kaikkea arvostetaan, elämästä tulee taianomaista.

Presidentti Nelson on sanonut: ”Jokainen uusi aamu on lahja Jumalalta. Jopa ilma, jota hengitämme, on rakastavaa lainaa Häneltä. Hän varjelee meitä päivästä toiseen ja tukee meitä hetkestä toiseen. Siksi aamun ensimmäisenä jalona tekonamme tulisi olla nöyrä kiitosrukous.”¹³

Tästä pääsenkin viidenteen ja viimeiseen huomiooni, joka on se, ettette ole koskaan onnellisempia kuin olette kiitollisia.

Herra on julistanut: ”Ja se, joka ottaa kaiken vastaan kiitollisin mielin, kirkastetaan.”¹⁴ Ehkä siksi, että kiitollisuus synnyttää runsaasti muita hyveitä.

Miten tietoisuutemme muuttuisi, jos heräisimme joka aamu mielessämme vain siunaukset, joista olimme kiitollisia edellisenä iltana. Ellemme osaa arvostaa siunauksiamme, se voi johtaa tyytymättömyyden tunteeseen, joka voi viedä meiltä sen ilon ja onnellisuuden, joita kiitollisuus synnyttää. Suuressa ja avarassa rakennuksessa olevat houkuttelevat meitä katsomaan ohi maalin, jolloin maali jää meiltä kokonaan huomaamatta.

Todellisuudessa kuolevaisuuden suurin onnellisuus ja siunaus löytyy siitä, keitä meistä on tullut Jumalan armosta, kun teemme Hänen kanssaan pyhiä liittoja ja pidämme ne. Vapahtajamme hioo ja jalostaa meitä sovitusuhrinsa ansioiden kautta, ja Hän on sanonut niistä, jotka halukkaasti seuraavat häntä: ”He ovat minun omani päivänä, jona minä tulen kokoamaan jalokiveni.”¹⁵

Lupaan teille, että jos rakennamme elämämme Jeesuksen Kristuksen perustukselle, arvostamme todellista identiteettiämme Jumalan poikina ja tyttärinä, muistamme sielun arvon, säilytämme iankaikkisen näkökulman ja arvostamme kiitollisina monia siunauksiamme, erityisesti Kristuksen kutsua tulla Hänen luokseen, me voimme löytää todellisen onnellisuuden, jota etsimme, tämän kuolevaisuuden seikkailun aikana. Elämässä on yhä haasteensa, mutta me pystymme paremmin kohtaamaan jokaisen niistä tarkoituksen ja rauhan tuntein niiden iankaikkisten totuuksien ansiosta, jotka ymmärrämme ja joiden mukaan elämme.

Minä todistan teille siitä, että Jumala, rakastava Isämme, ja Hänen rakas Poikansa Jeesus Kristus ovat todellisia. Todistan myös elävistä profeetoista, näkijöistä ja ilmoituksensaajista. Mikä siunaus onkaan saada taivaan neuvoja heidän välityksellään. Kuten Vapahtaja on selkeästi julistanut: ”Olipa se puhuttu minun omalla äänelläni tai minun palvelijoideni äänellä, se on sama.”¹⁶ Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.