Kunnia miehelle

Rakkaat veljeni ja sisareni, minulle on kunnia olla teidän kanssanne tänä aamuna. Rukoilen, että Herra siunaa minua.

Silmäni eivät ole enää entisensä. Menin silmälääkärille ja sanoin: ”En näe teleprompteria.”

Ja hän sanoi: ”No, silmäsi ovat vanhat. Eivät ne enää siitä muutu.”

Teen siis parhaani.

Haluaisin kertoa teille joistakin asioista, jotka ovat olleet mielessäni. Viime kuukausina minulla on tuntunut olevan mielessäni profeetta Joseph. Olen istunut ja miettinyt hänen loistavaa vastuutaan tulla tämän aikojen täyttymisen taloudenhoitokauden profeetaksi.

Ajattelen, kuinka kiitollisia me Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet olemmekaan siitä, että nuori Joseph Smith, joka halusi tietää, mitä hänen piti tehdä saadakseen syntinsä anteeksi, sai rohkeutta mennä kotinsa lähellä olevaan metsikköön Palmyrassa New Yorkin osavaltiossa ja polvistua siellä rukoukseen sekä – omien sanojensa mukaan – rukoilla ääneen ensimmäisen kerran (ks. JS–H 1:14).

Siinä tilanteessa, kun Joseph polvistui niin kutsutussa pyhässä lehdossa, taivaat avautuivat. Hänen eteensä ilmestyi kaksi persoonaa, jotka olivat kirkkaampia kuin keskipäivän aurinko. Toinen puhui hänelle ja sanoi: ”[Joseph,] tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!” (JS–H 1:17.) Näin alkoi Jeesuksen Kristuksen ikuisen evankeliumin täyteyden palautus.

Koska Jeesus, meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme, puhui nuorelle Josephille ja avasi tämän taloudenhoitokauden aikana, jota me nyt elämme, me laulamme: ”Kunnia miehelle, ken tuntea sai Herran!” (”Kunnia miehelle”, MAP-lauluja, 15.) Kiitämme Herraa Joseph Smithistä ja hänen rohkeudestaan mennä siihen metsikköön vuonna 1820 lähellä kotiaan Palmyrassa New Yorkin osavaltiossa.

Olen ajatellut kaikkia ihmeellisiä asioita, jotka tiedämme, ja kaikkea sitä, mitä meillä on. Rakkaat veljeni ja sisareni, todistukseni teille tänä aamuna on se, kuinka yltäkylläisen siunattuja me olemmekaan, kun tiedämme kaiken, mitä tiedämme, koska meillä on Joseph Smith, tämän viimeisen ajan taloudenhoitokauden profeetta.

Meillä on ymmärrys elämän tarkoituksesta ja siitä, keitä me olemme.

Tiedämme, kuka Jumala on, ja tiedämme, kuka Vapahtaja on, koska meillä on Joseph, joka meni nuorena metsikköön etsimään syntiensä anteeksiantoa.

Mielestäni se on yksi loistavimmista ja suurenmoisimmista asioista, mitä kukaan tässä maailmassa voi tietää – että taivaallinen Isämme ja Herra Jeesus Kristus ovat ilmaisseet itsensä näinä myöhempinä aikoina ja että Joseph on nostettu palauttamaan Jeesuksen Kristuksen ikuisen evankeliumin täyteys.

Meillä on Mormonin kirja. Kuinka ihmeellinen ja suurenmoinen lahja Mormonin kirja onkaan kirkon jäsenille. Se on toinen todistus – toinen todistus siitä, että Jeesus on Kristus. Meillä on tämä kirja, koska Joseph oli kelvollinen menemään ja hakemaan levyt ja koska hän sai taivaan innoitusta kääntääkseen ne Jumalan lahjan ja voiman avulla sekä antaakseen kirjan maailmalle.

Vaikka sanomani tänä aamuna on yksinkertainen, se on syvällinen ja täynnä rakkautta profeetta Joseph Smithiä ja kaikkia niitä veljiäni ja sisariani kohtaan, jotka ovat tukeneet häntä ja olivat halukkaita tukemaan häntä hänen nuoruudessaan.

Haluaisin tänä aamuna osoittaa kunnioitusta hänen äidilleen. Olen aina ajatellut, kuinka suurenmoista oli, että kun Joseph palasi kotiin saatuaan tuon kokemuksen pyhässä lehdossa ja kertoi äidilleen, mitä oli tapahtunut, Lucy Mack Smith uskoi häntä.

Olen kiitollinen hänen isästään sekä hänen veljistään ja sisaristaan ja hänen perheestään, jotka tukivat häntä tässä valtavassa vastuussa, jonka Herra antoi hänelle, jotta hänestä tulisi profeetta, joka palauttaisi Jeesuksen Kristuksen ikuisen evankeliumin täyteyden jälleen kerran maan päälle.

Niinpä todistukseni tänä aamuna on, että tiedän, että Jeesus Kristus on maailman Vapahtaja ja Lunastaja. Tiedän myös, että taivaallinen Isämme ja Herra Jeesus Kristus ilmestyivät Josephille ja puhuivat hänelle ja valmistivat häntä tulemaan profeetaksi.

Ihmettelen, ja olen varma, että monet teistäkin ihmettelevät, kuinka siunattuja olemmekaan tietäessämme, mitä tiedämme elämämme tarkoituksesta, siitä, miksi olemme täällä, mitä meidän pitäisi yrittää tehdä ja saavuttaa päivittäisessä elämässämme. Yritämme valmistautua päivä kerrallaan, olla vähän parempia, olla vähän ystävällisempiä, olla hieman valmiimpia siihen päivään, joka varmasti tulee, kun me palaamme takaisin taivaallisen Isämme ja Herran Jeesuksen Kristuksen eteen.

Se on minulle hieman lähempänä. Täytän pian 95 vuotta. Lapseni sanovat, että joskus he luulevat minua paljon vanhemmaksi, mutta ei se mitään. Teen parhaani.

Mutta miltei 50 vuoden ajan, veljet ja sisaret, minulla on ollut etuoikeus matkustaa eri puolilla maailmaa tehtävässäni kirkon johtavana auktoriteettina. Se on ollut suurenmoinen siunaus. Luulen, että olen käynyt lähestulkoon kaikissa maailman kolkissa. Olen tavannut kirkon jäseniä kaikkialla maailmassa.

Oi, kuinka rakastankaan teitä. Miten loistava kokemus se onkaan ollut – katsoa kasvojanne, olla luonanne ja tuntea rakkautenne, jota te tunnette Herraa ja Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautusta kohtaan.

Taivaallinen Isämme varjelkoon meitä nyt ja siunatkoon konferenssin kaikkia kokouksia. Olkoon Herran Henki voimallisena sydämessämme ja lisääntyköön rakkautemme Jeesuksen Kristuksen – rakkaan Vapahtajamme, Herran Jeesuksen Kristuksen – evankeliumia kohtaan, kun pyrimme palvelemaan Häntä, pitämään Hänen käskynsä ja olemaan enemmän Hänen kaltaisiaan yleiskonferenssiin osallistumisemme seurauksena. Missä ikinä olettekaan tässä maailmassa, Jumala siunatkoon teitä. Herran Henki olkoon meidän kanssamme. Tuntekaamme taivaan voima, kun palvelemme yhdessä Jumalaa tässä konferenssikokouksessa.

Jätän teille todistukseni, että minä tiedän, että Jeesus on Kristus. Hän on meidän Vapahtajamme, meidän Lunastajamme. Hän on meidän paras ystävämme. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.