Veljiä ja sisaria Kristuksessa

Rakkaat ystäväni, meillä on ollut tänään hienoja konferenssikokouksia. Olemme kaikki tunteneet Herran Hengen ja Hänen rakkautensa johtajiemme suurenmoisissa puheissa. Minulla on etuoikeus puhua teille tänä iltana tämän kokouksen viimeisenä puhujana. Rukoilen, että Herran Henki on edelleen kanssamme, kun riemuitsemme yhdessä todellisina veljinä ja sisarina Kristuksessa.

Rakas profeettamme Russell M. Nelson on julistanut: ”Kutsun jäseniämme kaikkialla olemaan esimerkkinä ja hylkäämään ennakkoluuloiset asenteet ja teot. – – Pyydän teitä edistämään kunnioitusta kaikkia Jumalan lapsia kohtaan.”¹ Maailmanlaajuiselle ja jatkuvasti kasvavalle kirkolle tämän profeettamme kutsun noudattaminen on keskeinen edellytys, jotta Vapahtajan valtakuntaa rakennetaan maailman jokaisessa kansakunnassa.

Jeesuksen Kristuksen evankeliumi opettaa, että me kaikki olemme taivaallisille vanhemmille syntyneitä henkipoikia ja -tyttäriä, että He todella rakastavat meitä² ja että me elimme perheenä Jumalan luona ennen kuin synnyimme tähän maailmaan. Evankeliumi opettaa myös, että meidät kaikki on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi.³ Siten me olemme yhdenvertaisia Hänen edessään⁴, sillä Hän ”on luonut koko ihmissuvun”⁵. Siksi meillä kaikilla on jumalallinen luonne, perintö ja mahdollisuudet, sillä ”yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa.”⁶

Kristuksen opetuslapsina meitä kehotetaan kasvattamaan uskoamme ja rakkauttamme hengelliseen veljes- ja sisarkuntaamme sitomalla sydämemme aidosti yhteen ykseydessä ja rakkaudessa erilaisuudestamme huolimatta ja lisäämällä siten kykyämme edistää kaikkien Jumalan poikien ja tyttärien ihmisarvon kunnioittamista.⁷

Eikö Nefin kansa kokenut juuri tällaista lähes kahden vuosisadan ajan sen jälkeen kun Kristus oli palvellut heitä?

”Eikä totisesti voinut olla onnellisempaa kansaa kaikkien niiden kansojen joukossa, jotka Jumalan käsi oli luonut. – –

Eikä ollut lamanilaisia eikä mitään -laisia, vaan he olivat yhtä, Kristuksen lapsia ja Jumalan valtakunnan perillisiä.

Ja kuinka siunattuja he olivatkaan!”⁸

Presidentti Nelson tähdensi edelleen sitä, miten tärkeää on levittää kunnioitusta ja arvonantoa kanssaihmisiämme kohtaan, sanoessaan: ”Meidän kaikkien Luoja pyytää meitä jokaista hylkäämään ennakkoluuloiset asenteet kaikkia Jumalan lasten ryhmiä kohtaan. Jokaisen meistä, joka tuntee ennakkoluuloa jotakin muuta etnistä ryhmää kohtaan, on tehtävä parannus! – – Meidän jokaisen velvollisuutena on tehdä vaikutuspiirissämme kaikkemme, jotta säilytämme arvokkuuden ja kunnioituksen, jonka jokainen Jumalan poika ja tytär ansaitsee.”⁹ Todellisuudessa ihmisarvo edellyttää erilaisuuden kunnioittamista.¹⁰

Ottaen huomioon pyhän siteen, joka yhdistää meidät Jumalaan Hänen lapsinaan, tämä presidentti Nelsonin antama profeetallinen ohje on epäilemättä perustavanlaatuinen askel kohti ymmärryksen siltojen rakentamista sen sijaan, että loisimme välillemme ennakkoluulojen ja erottelun muureja.¹¹ Kuten Paavali varoitti efesolaisia, meidän on kuitenkin tunnustettava, että tämän tarkoituksen saavuttamiseksi meidän on yksilöinä ja yhdessä ponnisteltava, jotta voimme toimia nöyrästi, lempeästi ja kärsivällisesti toisiamme kohtaan.¹²

Tarina kertoo eräästä juutalaisesta rabbista, joka nautti auringonnoususta kahden ystävänsä kanssa. Hän kysyi heiltä: ”Mistä tiedätte, milloin yö on ohi ja uusi päivä on alkanut?”

Toinen heistä vastasi: ”Kun katsoo kohti itää ja voi erottaa lampaan vuohesta.”

Sitten toinen vastasi: ”Kun katsoo kohti horisonttia ja voi erottaa oliivipuun viikunapuusta.”

Sitten he kääntyivät viisaan rabbin puoleen ja esittivät hänelle saman kysymyksen. Pitkän pohdinnan jälkeen rabbi vastasi: ”Kun katsoo kohti itää ja voi nähdä naisen tai miehen kasvot ja sanoa: ’Hän on sisareni, hän on veljeni.’”¹³

Rakkaat ystäväni, voin vakuuttaa teille, että uuden päivän valo loistaa elämässämme kirkkaampana, kun kohtelemme lähimmäisiämme kunnioittavasti ja arvostavasti sekä näemme heidät todellisina veljinä ja sisarina Kristuksessa.

Maanpäällisen palvelutyönsä aikana Jeesus oli aivan täydellinen esimerkki tästä periaatteesta, kun Hän kulki ympäri maata tehden hyvää¹⁴ kaikille ihmisille, kutsuen heitä tulemaan luokseen ja nauttimaan Hänen hyvyydestään riippumatta heidän alkuperästään, sosiaaliluokastaan tai kulttuurisista erityispiirteistään. Hän palveli, paransi ja otti aina huomioon jokaisen tarpeet, erityisesti niiden, joita tuohon aikaan pidettiin erilaisina, joita vähäteltiin tai joita syrjittiin. Hän ei torjunut ketään, vaan kohteli heitä oikeudenmukaisesti ja rakkaudella, sillä Hän näki heidät veljinään ja sisarinaan, saman Isän poikina ja tyttärinä.¹⁵

Yksi hätkähdyttävimmistä tilanteista, jossa näin tapahtui, ilmeni silloin, kun Vapahtaja matkusti Galileaan ja kulki tarkoituksella Samarian halki kulkevaa reittiä.¹⁶ Sitten Jeesus päätti istahtaa Jaakobin kaivolle lepäämään. Hänen ollessaan siellä samarialainen nainen tuli täyttämään vesiastiaansa. Kaikkitietävyydessään Jeesus puhutteli häntä sanoen: ”Anna minun juoda astiastasi.”¹⁷

Tämä nainen hämmästyi, että juutalainen oli pyytänyt samarialaiselta naiselta apua, ja ilmaisi hämmästyksensä sanomalla: ”’Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?’ Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa.”¹⁸

Mutta Jeesus hylkäsi samarialaisten ja juutalaisten keskinäiseen vihamielisyyteen liittyvät pitkät perinteet, palveli rakastavasti tätä naista ja auttoi häntä ymmärtämään, kuka Hän todella oli – eli Messias, joka kertoisi kaiken ja jonka tuloa nainen odotti.¹⁹ Tuon lempeän palvelutyön vaikutus sai naisen kiiruhtamaan kaupunkiin ilmoittamaan ihmisille, mitä oli tapahtunut, ja sanomaan: ”Olisiko hän Messias?”²⁰

Tunnen syvää myötätuntoa niitä kohtaan, joita tylyt ja ajattelemattomat ihmiset ovat kohdelleet huonosti, vähätelleet tai vainonneet, koska olen elämäni aikana nähnyt omakohtaisesti, millaista tuskaa hyvät ihmiset kärsivät, kun heidät tuomitaan tai hylätään sen vuoksi, että he ovat sattuneet näyttämään erilaiselta tai puhumaan tai elämään eri tavalla. Tunnen myös sydämessäni aitoa surua niiden puolesta, joiden mieli on hämärtynyt, joiden näkökyky on rajoittunut ja joiden sydän on kovettunut uskomaan niiden vähempiarvoisuuteen, jotka ovat erilaisia kuin he. Heidän rajoittunut näkemyksensä muista ihmisistä itse asiassa häiritsee heidän kykyään nähdä, keitä he ovat Jumalan lapsina.

Kuten profeetat ovat ennustaneet, me elämme vaarallisia aikoja, jotka johtavat Vapahtajan toiseen tulemiseen.²¹ Maailmaa yleisesti ottaen polarisoivat voimakkaat kahtiajaot, joita korostavat rodulliset, poliittiset ja sosioekonomiset rajalinjat. Tällainen erottelu päätyy joskus vaikuttamaan ihmisten tapaan ajatella ja toimia suhteessa lähimmäisiinsä. Tästä syystä ei ole harvinaista nähdä, että ihmiset luonnehtivat muiden kulttuurien, rotujen ja etnisten ryhmien ajattelu-, toiminta- ja puhetapoja vähempiarvoisiksi ja käyttävät hyväkseen ennakkokäsityksiä ja virheellisiä ja usein sarkastisia ajatuksia, jotka synnyttävät halveksuntaa, välinpitämättömyyttä, kunnioituksen puutetta ja jopa ennakkoluuloja heitä kohtaan. Tällaiset asenteet juontavat juurensa ylpeydestä, ylimielisyydestä, kateudesta ja mustasukkaisuudesta, jotka ovat lihallisen luonnon piirteitä²², ja ne ovat täysin vastoin Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia. Tällainen käytös on sopimatonta niille, jotka pyrkivät tulemaan Hänen todellisiksi opetuslapsikseen.²³ Itse asiassa, veljeni ja sisareni, pyhien yhteisössä ei ole mitään sijaa ennakkoluuloisille ajatuksille tai teoille.

Liittoon kuuluvina poikina ja tyttärinä me voimme osaltamme poistaa tämänkaltaista käyttäytymistä tarkastelemalla välillämme olevia ilmeisiä eroja Vapahtajan silmin²⁴ ja sen perusteella, mikä meille on yhteistä – jumalallinen identiteettimme ja sukulaisuutemme. Lisäksi voimme pyrkiä näkemään itsemme heijastuvan lähimmäistemme unelmissa, toiveissa, suruissa ja tuskissa. Jumalan lapsina olemme kaikki kanssakulkijoita, tasavertaisia epätäydellisyydessämme ja kyvyssämme kasvaa. Meidät on kutsuttu kulkemaan yhdessä, rauhanomaisesti ja sydämemme täynnä rakkautta Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan – tai kuten Abraham Lincoln huomautti, ”tuntematta pahansuopuutta ketään kohtaan ja tuntien rakkautta kaikkia kohtaan”²⁵.

Oletteko koskaan miettineet, miten ihmisarvon ja tasa-arvon kunnioittamisen periaate näkyy siinä, kuinka yksinkertaisesti pukeudumme Herran temppelissä? Me kaikki menemme temppeliin yhdistyneinä yhteen tarkoitukseen ja täynnä halua olla puhtaita ja pyhiä Hänen pyhässä läheisyydessään. Herra itse ottaa meidät kaikki vastaan valkoisiin pukeutuneina rakkaina lapsinaan, Jumalan miehinä ja naisina, Kristuksen jälkeläisinä.²⁶ Meillä on etuoikeus suorittaa samat toimitukset, solmia samat liitot, sitoutua elämään korkeampaa ja pyhempää elämää ja saada samat iankaikkiset lupaukset. Tarkoituksen yhdistäminä me näemme toisemme uusin silmin, ja ykseydessämme me pidämme arvossa erilaisuuttamme Jumalan jumalallisina lapsina.

Opastin hiljattain arvovieraita ja valtiovallan edustajia Brasílian temppelin avoimien ovien tilaisuuden aikana Brasiliassa. Pysähdyin Brasilian varapresidentin kanssa pukeutumistiloissa, ja keskustelimme valkoisista vaatteista, joita temppelissä kaikki käyttävät. Selitin hänelle, että tämä kaikkien pukeutuminen valkoisiin vaatteisiin on vertauskuvana siitä, että me olemme kaikki Jumalalle yhdenvertaisia ja että temppelissä identiteettimme ei ole maan varapresidentti tai kirkon johtaja vaan iankaikkinen identiteettimme rakastavan taivaallisen Isän poikina.

Kuva

Iguassun putoukset.

Iguassujoki virtaa Etelä-Brasilian halki ja laskee tasangolle muodostaen sarjan vesiputouksia, jotka tunnetaan maailmanlaajuisesti nimellä Iguassun putoukset – yksi Jumalan kauneimmista ja vaikuttavimmista luomuksista maan päällä, ja sitä pidetään yhtenä maailman seitsemästä ihmeestä. Valtava vesimäärä virtaa yhtenä ainoana jokena ja jakaantuu sitten muodostaen satoja vertaansa vailla olevia vesiputouksia. Vertauskuvallisesti sanottuna tämä ilmiömäinen sarja vesiputouksia kuvastaa Jumalan perhettä maan päällä, sillä meillä on sama hengellinen alkuperä ja olemus, joka on peräisin jumalallisesta perinnöstämme ja sukulaisuudestamme. Jokainen meistä virtaa kuitenkin eri kulttuurissa, etnisyydessä ja kansallisuudessa, ja meillä on erilaisia mielipiteitä, kokemuksia ja tunteita. Siitä huolimatta kuljemme eteenpäin Jumalan lapsina ja veljinä ja sisarina Kristuksessa menettämättä jumalallista yhteyttämme, joka tekee meistä ainutlaatuisen kansan ja rakkaan yhteisön.²⁷

Rakkaat veljeni ja sisareni, saattakaamme sydämemme ja mielemme sopusointuun sen tiedon ja todistuksen kanssa, että me olemme kaikki samanarvoisia Jumalan edessä, että meille kaikille on annettu täysin samat iankaikkiset mahdollisuudet ja perintö. Nauttikaamme enemmän välillämme olevasta hengellisestä sukulaisuudesta ja arvostakaamme niitä erilaisia ominaisuuksia ja moninaisia lahjoja, joita meillä kaikilla on. Jos teemme niin, lupaan teille, että me virtaamme omalla tavallamme, kuten Iguassun putousten vesi, menettämättä jumalallista yhteyttämme, josta meidät tunnistetaan erityiseksi kansaksi, Kristuksen lapsiksi ja Jumalan valtakunnan perillisiksi.²⁸

Todistan teille, että kun jatkuvasti virtaamme tällä tavoin kuolevaisen elämämme aikana, uusi päivä alkaa uudella valolla, joka kirkastaa elämämme ja tuo esiin suurenmoisia mahdollisuuksia arvostaa enemmän Jumalan lastensa keskuuteen luomaa moninaisuutta ja tulla sen ansiosta täydemmin siunatuiksi.²⁹ Meistä tulee varmasti välineitä Hänen käsissään kunnioituksen ja ihmisarvon edistämisessä kaikkien Hänen poikiensa ja tyttäriensä keskuudessa. Jumala elää. Jeesus on maailman Vapahtaja. Presidentti Russell M. Nelson on Jumalan profeetta meidän aikanamme. Todistan näistä totuuksista Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.