Samuel Koivisto vyöhykeseitsenkymmeneksi
Samuel Koivisto muistaa elävästi joulukuun 11. päivän vuonna 2022. Hän oli tuolloin lähetystyössä ja juuri täyttämässä kasteallasta Istanbulissa, kun Euroopan pohjoisen vyöhykkeen johtaja, vanhin Hans T. Boom soitti hänelle. Vanhin Boom sanoi, että asia on yksityinen, joten Koivisto sanoi soittavansa takaisin myöhemmin illalla. Koivisto kutsuttiin vyöhykeseitsenkymmeneksi Euroopan pohjoiselle vyöhykkeelle.
Koiviston tehtävä vyöhykeseitsenkymmenenä alkoi virallisesti 1. huhtikuuta 2023, mutta hän oli vielä kesään asti lähetystyössä ja aloitti käytännön työn palattuaan takaisin Suomeen. Koivisto palveli lähetysjohtajana Bulgarian/Keski-Euraasian lähetyskentällä yhdessä vaimonsa Anna-Maria Koiviston kanssa vuosina 2020–2023.
Huhtikuussa 2022 Koivistot lensivät Salt Lake Cityyn osallistuakseen paikan päällä yleiskonferenssiin, jossa uudet johtavat veljet hyväksyttiin. Konferenssin yhteydessä vanhin Dieter F. Uchtdorf asetti vanhin Koiviston seitsenkymmeneksi ja erotti hänet tehtävään.
Valmistettu koko elämän ajan
Koivisto kertoo, että häntä on valmistettu tehtävään 54 vuotta eli koko elämän ajan.
”Yksi merkittävä siunaus on ollut kasvaa kirkon perheessä”, Koivisto kertoo.
”Vaikka olimme aika villejä poikia Mikin kanssa, meistä kasvoi ihan kunnon ihmisiä”, hän naurahtaa.
Mikillä hän viittaa pikkuveljeensä Michael Koivistoon, joka palvelee tällä hetkellä isoveljensä seuraajana Tampereen vaarnan johtajana. Samuel Koivistolla on yhteensä neljä veljeä ja kaksi siskoa.
Myös lähetystyö nuorena Kanadassa oli hänelle merkittävä kokemus, samoin avioliiton solmiminen vaimo Anna-Marian kanssa. Nuori aviopari muutti pian naimisiinmenon jälkeen asumaan Ruotsiin, ja tätä kokemusta Koivisto kutsuu sekä elämän että avioliiton pelastukseksi.
”Ne olivat Sampan oppivuodet Ruotsissa. En tuntenut ketään, ja vaimoni oli ainut kaveri, joka minulla siellä oli, joten meistä tuli todella hyviä kavereita. Mietin paljon, miksi sinne piti mennä, mutta kun palasin kotiin, olin oppinut tiettyjä asioita”, Koivisto kertoo ratkaisevasta kokemuksesta elämässään.
Vappuna 2011 Koivisto kutsuttiin palvelemaan Tampereen vaarnan johtajana. Hän palveli vaarnanjohtajana lähes yhdeksän vuotta, minkä jälkeen hänet kutsuttiin lähetystyöhön Bulgarian/Keski-Euraasian lähetyskentälle.
”Jos Ruotsin-retki oli hyvää aikaa, niin kyllä se lähetysjohtajana olo oli myös hyvää aikaa. Se on yksi harvoista tehtävistä, joissa aviomies ja vaimo palvelevat yhdessä: matkustimme ja koulutimme yhdessä vaimoni kanssa”, Koivisto kertoo.
Kun lähetysjohtajan tehtävä oli kokoaikainen tehtävä täysin toisessa maassa pois perheen luota, vyöhykeseitsenkymmenen tehtävää Koivisto hoitaa työnsä ja muun elämän ohella. Koivistojen perheeseen kuuluu kolme jo aikuista lasta sekä yksi lapsenlapsi, joka syntyi Samuelin ja Anna-Marian ollessa lähetystyössä.
Kutsu tuli yllätyksenä
Koivisto jatkaa, että kyllä vanhin Boomin soitto ja kutsu seitsenkymmeneksi oli yhtä suuri yllätys kuin kutsu vaarnanjohtajaksi aikoinaan.
”Tällaisiin tehtäviin ei haeta. Herra kutsuu tehtävään ja vapauttaa siitä”, hän kertoo.
Koivisto kertoo, että hän alkaa nyt vihdoin ymmärtää sitä, mitä viimeisen 12 vuoden aikana on tapahtunut. Kun Samuel Koivisto palveli vaarnanjohtajana, vyöhykeseitsenkymmenenä palveli vanhin Matti Jouttenus.
”En alussa täysin ymmärtänyt vaarnanjohtajan tehtävää, ja vielä vähemmän ymmärsin vyöhykeseitsenkymmenen tehtävää. Oli hienoa toimia yhdessä ja oppia vanhin Jouttenukselta. Kuten muutkin kirkon tehtävät, vyöhykeseitsenkymmenen tehtävä on sellainen, että siihen valmistuu joka päivä. Se on prosessi, jossa tähän tehtävään kasvetaan.”
”Tekee miehen nöyräksi, kun ajattelen, että on paljon asioita, joita voin tehdä ja joissa voin palvella. Sitten se vaan tarkoittaa sitä, että opiskelen ja harjoittelen.”
Vyöhykeseitsenkymmenen tehtävä
Pyhät kirjoitukset opettavat, mitä vyöhykeseitsenkymmenen tehtävään kuuluu.
”Myös seitsemänkymmentä kutsutaan saarnaamaan evankeliumia ja erityisiksi todistajiksi pakanoille ja koko maailmaan – siten he poikkeavat kirkon muista virkailijoista kutsumuksensa velvollisuuksissa” (OL 107:25).
”Näiden koorumien – tai minkä tahansa niistä – päätökset on tehtävä kaikessa vanhurskaudessa, pyhyydessä ja sydämen nöyryydessä, sävyisyydessä ja pitkämielisyydessä ja uskossa ja hyveellisyydessä ja tiedossa, kohtuullisuudessa, kärsivällisyydessä, jumalisuudessa, veljellisessä ystävällisyydessä ja rakkaudessa” (OL 107:30).
Vyöhykeseitsenkymmenet toimivat Jeesuksen Kristuksen erityisinä todistajina, ja he opettavat evankeliumia heille osoitetulla vyöhykkeellä. Kaikilla kirkon seitsenkymmenillä on sama valtuus. He työskentelevät vyöhykkeen johtokunnan alaisuudessa ja auttavat kahdentoista koorumia kirkon vahvistamisessa ja johtamisessa omalla vyöhykkeellään.
Vyöhykeseitsenkymmenet eroavat johtavina auktoriteetteina toimivista seitsenkymmenistä siinä, että vyöhykeseitsenkymmenet eivät toimi tehtävässään kokopäiväisesti vaan oman työnsä ohella asuen omassa kodissaan. Tehtävä on siis muihin kirkon tehtäviin verrattavissa oleva tehtävä, vaikka alue onkin laaja.
Vyöhykeseitsenkymmenen tehtävään kuuluu vierailuja vyöhykkeellä oleville alueille. Esimerkiksi vanhin Koiviston ensimmäisen syksyn aikana ohjelmassa olivat vaarnakonferenssivierailut Tanskaan, Ruotsiin, Portugaliin ja Englantiin.
Vyöhykeseitsenkymmenet työskentelevät ja neuvottelevat yhdessä kirkon paikallisten johtohenkilöiden kanssa auttaen heitä täyttämään vastuunsa. He voivat mm. toimia johtavana virkailijana vaarnakonferenssissa ja opettaa vaarnan johtohenkilöitä, muodostaa vaarnan tai järjestää sen uudelleen.
Vyöhykeseitsenkymmenenä vanhin Koivisto toimii jäsenenä vyöhykkeen neuvostossa, jota johtaa vyöhykkeenjohtaja. Lisäksi hän toimii puheenjohtajana kahdessa koordinointineuvostossa: Suomi sekä Baltian maat eli Viro, Latvia ja Liettua. Suomessa kaikki vaarnanjohtajat, lähetysjohtaja ja temppelinjohtaja kuuluvat tähän neuvostoon.
Yksi Koiviston vastuualueista on ”rising generation” eli nouseva sukupolvi, johon kuuluvat kirkon nuoret ja nuoret aikuiset. Koivisto kertoo tätä haastattelua tehtäessä, että hän saa vasta myöhemmin tietää mahdollisista muista vastuualueista.