Tule välineeksi Jumalan käsissä huolehtimalla köyhistä ja apua tarvitsevista

Vanhin Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista: ”Meidän taivaallinen Isämme on huolissaan [köyhistä ja apua tarvitsevista]. He ovat kaikki Hänen lapsiaan. – – Köyhät – etenkin lesket, orvot ja muukalaiset – ovat jo kauan olleet Jumalan ja jumalaapelkääväisten ihmisten huolena. – – Niille, jotka pitivät huolta köyhistä, luvattiin siunauksia.” (”Herran omalla tavalla”, Valkeus, 1986, konferenssiraportti 156. vuosikonferenssista, s. 22.)

Matt. 25:37–40: ”’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa?

Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut?

Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’

Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’”

Moosia 4:26: ”Teidän [tulee antaa] omaisuudestanne köyhille, kunkin sen mukaisesti, mitä hänellä on, kuten ruokkimalla nälkäisiä, vaatettamalla alastomia, käymällä katsomassa sairaita ja antamalla heille apua sekä hengellisesti että ajallisesti.”

Vanhin Henry B. Eyring kahdentoista apostolin koorumista: ”En enää milloinkaan pidä kotiopetusta enkä kotikäyntiopetusta ainoastaan kirkon ohjelmina. – – Sellainen työ on tilaisuus, ei taakka. – – Jokainen jäsen on tehnyt liiton tehdä rakkauden tekoja kuten Vapahtaja niitä tekisi. Niinpä mikään kutsu kertoa todistuksestaan tai välittää toisista ei ole ylimääräisen palveluksen pyytämistä. Se on siunaus, jonka rakastava taivaallinen Isä ja Hänen Poikansa ovat suunnitelleet. – – Jokainen niistä on tilaisuus saada liittokansalle kuuluvia siunauksia. Ja jokainen niistä on tilaisuus, josta olette luvanneet olla tilivelvollisia.” (”Jumalan todistajia”, Valkeus, tammikuu 1997, s. 30.)

Johtava piispa H. David Burton: ”Profeetta Joseph Smith opetti, että meidän velvollisuutemme on ’ravita nälkäisiä, vaatettaa alastomia, huolehtia leskestä, kuivata orvon kyyneleet, lohduttaa ahdistettuja, missä hän heitä tapaa, olivatpa he tässä tai jossakin muussa kirkossa tai eivät missään kirkossa’ (Times and Seasons, 15. maaliskuuta 1842, s. 732). Antakaamme auliisti ajastamme ja runsaskätisesti siitä, mitä omistamme, huolehtiaksemme niistä, jotka kärsivät.” (Ks. ”Mene ja tee sinä samoin”, Valkeus, heinäkuu 1997, s. 77.)

Bonnie D. Parkin, Apuyhdistyksen ylijohtaja: ”Herran varastohuone – jossa ’on yllin kyllin’ – on [vertauskuvallisesti] sitä, mitä Herra on asettanut meihin jokaiseen (OL 104:17). Sitä on nainen, jolla on vaikutusta johonkuhun toiseen. Sitä on sisar, joka tarjoutuu kuuntelemaan tai puhumaan sellaisen sisaren kanssa, joka on ehkä yksinäinen. Sitä on sisar, joka ystävystyy läheisesti sellaisen sisaren kanssa, jonka luona hän käy kotikäynneillä. Sitä olette te ja minä, kun vahvuutemme, taitomme ja kykymme siunaavat jonkun toisen elämää.” (”Welfare, the Crowning Principle of a Christian Life”, BYU:n naisten konferenssi, 1. toukokuuta 2003, s. 3.)