Vapaus tanssia

”Pienenä ei ymmärrä vaadittavaa uhrausta”, Mavi sanoo. ”Kun aloitin baletin 10-vuotiaana, opettajamme kertoivat meille, että käyttäisimme puolet elämästämme tanssimiseen. Meidän täytyisi luopua monista asioista.”

Sellaisista kuten vapaa-aika ja tietyt ruoat. Mavin pitäisi käyttää paljon aikaa ja vaivaa harjoituksiin. Hänen pitäisi seurata tarkasti, mitä hän söisi. Ja läksyjen ja tanssin jälkeen ei jäisi paljoa aikaa ystäville.

Mavi tuli siihen tulokseen, että hänen unelmansa oli hänelle kyllin tärkeä, joten hän päätti yrittää.

”Teinivuodet voivat olla hankalaa aikaa”, hän sanoo. ”Ystäväni eivät aina ymmärtäneet, miksen halunnut syödä joitakin ruokia tai olla myöhään ulkona heidän kanssaan.”

Mavi oppi varhain, että ne asiat, jotka näyttivät rajoittavan hänen vapauttaan, olivatkin itse asiassa ainoa keino, jonka avulla hän saattoi vapautua asioista, jotka pidättelivät häntä hänen tavoitteestaan.

”Päätin, etten olisi ulkona myöhään, ja päätin käyttää aikaani harjoittelemiseen sen sijaan että menisin ostarille ystävieni kanssa”, Mavi kertoo. ”Jos olisin väsynyt viivyttyäni ulkona liian myöhään, tai ellen osaisi askelia, koska en olisi harjoitellut, en pystyisi tanssimaan.”

Sen kaltainen kurinalaisuus ei ole helppoa, mutta Mavin mielestä se kannattaa.

”Jokaisella on hetkiä, jolloin haluaa luovuttaa”, Mavi tunnustaa, ”mutta ihmisellä on valta valita. Kuri voi tuntua rajoittavalta, mutta itsekuri on valinta. Ja minä valitsin tämän elämäntavan voidakseni tanssia.”

Pyrkiessään tulemaan balettitanssijaksi Mavi jossakin vaiheessa käsitti, ettei tanssiminen ollut ainoa tavoite, joka hänellä oli, tai ainoa arvokas asia, jonka vuoksi hänen tulisi tehdä uhrauksia.

Matkan varrella Mavi on saanut halun seurata Jeesusta Kristusta ja hän on käsittänyt, että se, mitä baletti on opettanut hänelle kurinalaisuudesta, pätee yhtä hyvin evankeliumin opetuslapseuteen. Samoin kuin hänen ystävänsä olivat ihmetelleet, miksi hän halusi tehdä sitä, mitä hän teki tanssimisen eteen, niin he kysyivät, miksi hän eli niin rajoittavien evankeliumin periaatteiden mukaan.

”Selitin, että meillä on vapaus valita, ja minä olen valinnut tämän elämäntavan, jotta olisin vapaa synnistä ja Pyhä Henki olisi kanssani”, hän sanoo.

Tai kuten Vapahtaja on sanonut, opetuslapsen täytyy ottaa ristinsä, mikä tarkoittaa sitä, että hänen täytyy kieltää itseltään kaikki jumalattomuus ja jokainen maailmallinen himo ja pitää Jumalan käskyt (ks. JSR Matt. 16:26). Tämän kaltainen itsekuri tuo meille ”vapauden ja iankaikkisen elämän – – suuren Välimiehen kautta” kun taas se, että yrittää elää ilman käskyjä, johtaa orjuuteen ja kuolemaan ”Perkeleen orjuuden ja vallan mukaisesti” (2. Nefi 2:27).

”Kuuliaisuus tuo suuremman vapauden ja rauhan kuin mikään”, Mavi sanoo. ”Minun tavoitteeni eivät rajoitu tähän maanpäälliseen elämään vaan ne ulottuvat iankaikkisuuteen.”

Mavi leijailee näyttämön halki kuin virran kuljettama lehti taivutellen ja siirtyen liikkeestä toiseen – développé ja pirouette, glissade ja grand jeté.

Balettitanssija pystyy saamaan kehonsa liikkumaan tavalla, joka tekisi useimmille muille kipeää. Tämä liikkeen vapaus on välttämätöntä, jotta voi olla yhteydessä yleisöön. Mutta vaikka hyvä balettitanssija saakin jokaisen liikkeen näyttämään helpolta näyttämöllä, hän on tehnyt paljon töitä näyttämön ulkopuolella.

Kahdeksan vuoden uhrausten ja miltei päivittäisten tuntikausia kestäneiden harjoitusten jälkeen Mavi eli unelmaansa näyttämöllä – ja evankeliumissa.

”Ihmisten mielestä se näyttää niin kauniilta ja viehkeältä”, Mavi sanoo. ”Liikkeet ovat kuitenkin hyvin hallittuja. Sellaiseen itsensä hallitsemiseen vaaditaan paljon voimaa.”

Yhtäläisyys evankeliumiin on tärkeä. Kristuksen seuraaminen vaatii voimaa. Ja palkinnot ovat suloisia.

”Niin monien uhrausten palkintona on se, että voin tanssia”, Mavi sanoo. ”Tunnen olevani voimakas, ja tunnen Pyhän Hengen ohjaavan jokaista ottamaani askelta – niin näyttämöllä kuin muualla.”

Nefin mukaan kun olemme tunteneet halua seurata Kristusta ja meidät on kastettu ja konfirmoitu, meidän täytyy silti vielä kestää loppuun asti (ks. 2. Nefi 31:19–20). Mavin kohdalla baletti edellyttää samanlaista omistautumista.

Tanssittuaan Paraguayssa Mavi palasi muutamaksi vuodeksi Viña del Mariin Chileen opettamaan. Nyt hän haluaa viedä tanssimisensa seuraavalle tasolle. Hän on asettanut uusia tavoitteita, jotka ovat vieneet hänet Argentiinaan, Saksaan, Irlantiin ja Espanjaan opiskelemaan ja tanssimaan eri balettiseu-rueiden esiintymiskokeissa.

Mavi tietää, että hänen täytyy jatkaa yrittämistä – niin näyttämöllä kuin evankeliumissakin. Hänen täytyy jatkaa kurinalaisuutta, jos hän haluaa vapauden tanssia. Hänen täytyy myös jatkaa uskon osoittamista, jos hän haluaa opetuslapseuden myötä tulevan vapauden. ”Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni”, Herra on opettanut, ”te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” (Joh. 8:31–32.)

Mavin täytyy ponnistella kovasti näyttämön ulkopuolellakin pysyäkseen terveenä ja hyvässä kunnossa. Sen lisäksi että Mavi tarkkailee syömistään ja sitä, että hän saa riittävästi lepoa, hän liikkuu paljon ja tanssii miltei joka päivä ainakin viisi tuntia. Hän ei kuitenkaan pidä huolta itsestään vain siksi, että hän on tanssija.

”Kirkon jäsenenä ymmärrän, että ruumiini on henkeni temppeli. Taiteilijana tarvitsen sitä, että jokainen kehoni osa toimii oikealla tavalla, ja siksi suojelen sitä parhaan kykyni mukaan. Mutta jäsenenä tiesin jo, että minun tulee tehdä niin.”

Mavin kokemukset baletissa ovat vahvistaneet hänen todistustaan viisauden sanan innoitetusta alkuperästä. ”Kun kohtelee kehoaan oikein, sen voi huomata”, hän sanoo.

Balettitanssijan tulee huolehtia itsestään, mutta Mavi sanoo: ”Meidän tulisi kaikkien huolehtia kehostamme, vaikkemme olisikaan tanssijoita. Emme saa valita kehoamme, mutta meidän kaikkien tulisi olla kiitollisia siitä, mitä meille on annettu, ja pitää siitä huolta. Ne ovat lahjoja Jumalalta, ja meille jokaiselle on annettu oma keho tiettyä tarkoitusta varten.”