Keskittyminen Herran pelastustyöhön

Sisar Beck: Meitä Apuyhdistyksen sisaria yhdistää ennen kaikkea se, että uskomme Jeesukseen Kristukseen. Hän on johtajamme ja esikuvamme. Todistan siitä, että Hänen sovituksensa on todellisuutta. Todistan, että Hän elää ja että Hänen voimansa on todellista.

Myöhempien aikojen pyhinä me haluamme tulla Kristuksen luokse. Kun profeetta Joseph Smith järjesti Apuyhdistyksen, hän sanoi, että naisten tulee paitsi pitää huolta köyhistä niin myös pelastaa sieluja.¹ Se on edelleen tarkoituksemme. Meidän tehtävämme on auttaa Herran pelastustyössä, joka on ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” (Moos. 1:39).

Me voimme aloittaa vahvistamalla itseämme hengellisesti rukoilemalla ja tulemalla omavaraisiksi pyhien kirjoitusten tuntemuksessa. Me otamme vastaan toimitukset, liitot ja käskyt, jotka Herra on meille antanut.

Sitten me voimme auttaa kokoamaan hajallaan olevaa Israelia. Meillä on velvollisuus auttaa valmistamaan lähetyssaarnaajia, viedä evankeliumia eteenpäin ja auttaa pitämään aktiivisina ne, jotka on kastettu. Meillä on vastuu valmistautua itse ja valmistaa perheenjäseniämme temppeliin. Me voimme koota perhehistoriaamme ja auttaa Herran lapsia tulemaan sinetöidyiksi iankaikkisiksi perheiksi.

Askel askeleelta me voimme Apuyhdistyksessä auttaa toisiamme tulemaan Kristuksen luokse tekemällä työtä, jota tekemään meidät järjestettiin.

Sisar Beck: Tämän kirkon suurenmoiset naiset kykenevät tekemään sen ja enemmänkin – emme vain pysty tekemään sitä kaikkea yhtä aikaa. Siksi on hyvin tärkeää asettaa asiat tärkeysjärjestykseen ja käyttää voimavarojamme ja aikaamme siihen, missä niistä on eniten hyötyä – auttamaan Herran työssä.

Jokaisen sisaren tulee pyrkiä saamaan Pyhä Henki oppaakseen. Jos hän auttaa Herraa Herran työssä, hän on oikeutettu saamaan Herran apua.

Sisar Beck: Kun olin nuori tyttö, isäni palveli Brasilian ainoan lähetyskentän johtajana. Siellä oli alle 4 000 jäsentä – useimmat heistä täynnä potentiaalia mutta eivät vielä valmiita johtamaan. Vain muutamassa seurakunnassa oli Apuyhdistys.

Äitini kutsuttiin järjestämään lähetyskentälle Apuyhdistyksiä. Hän ei puhunut lainkaan portugalia, eikä oppikirjoja ollut. Mutta hänellä oli todistus evankeliumista ja Apuyhdistyksestä. Hän ja hänen neuvonantajansa alkoivat opettaa sisaria olemaan kotikäyntiopettajia.

He aloittivat koulutuksen pienessä seurakunnassa São Paulossa. Kokoukseen osallistui seitsemän nöyrää sisarta. Äitini brasilialainen neuvonantaja otti sisaret vastaan. Rukouksen jälkeen hän nousi seisomaan ja luki vapisevin käsin sanoman, jossa selitettiin kotikäyntiopetusta. Sitten nousi seisomaan äitini. Hän osasi portugaliksi viisi virkettä: ”Minä tiedän, että Jumala elää. Minä tiedän, että Jeesus on Kristus. Minä tiedän, että meillä on elävä profeetta. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.” Kokous päättyi. Hän halasi naisia ja hyvästeli heidät.

Mikä vaatimaton alku niin suurelle työlle! Lopulta Apuyhdistys oli perustettu jokaiseen seurakuntaan Brasiliassa. Sisaret tekivät työtä valmistautuakseen saamaan vaarnan ja ensimmäisen temppelin Etelä-Amerikkaan. He saivat opetusta toimituksista ja liitoista ja siitä, kuinka sieluja pelastetaan.

Osaltaan siksi, että Apuyhdistyksen sisaret ovat auttaneet edistämään Herran työtä, Brasiliassa on nyt yli miljoona kirkon jäsentä. Kuten nuo sisaret Brasiliassa, meidänkin on tehtävä osamme. Kukaan muu ei voi tehdä sitä meidän puolestamme. Me emme voi siirtää vastuutamme valtakunnan rakentamisesta kenellekään toiselle. Se on meidän työtämme. Hyväksykäämme se ja kunnostautukaamme uskon lujittamisessa, perheiden vahvistamisessa ja avun antamisessa.

Sisar Beck: Kun teemme Herran pelastustyötä ja olemme siunaukseksi ihmisille, meistä tulee yhtä ja me voimme pyytää avuksemme taivaan siunauksia. Minulla on visio siitä, kuinka tämän kirkon naiset yhdistyvät voimallisin tavoin. Uskon, että kun me keskitymme tärkeisiin asioihin ja luovumme turhanpäiväisyyksistä, me saamme itsevarmuutta ja mielemme piristyy. Me jaksamme paremmin emmekä tunne itseämme niin rasittuneiksi. Meillä on tietenkin yhä kiire, mutta meillä on kiire tehdä pelastustyötä.

Sisar Beck: Apuyhdistys tuo osaltaan turvaa näinä vaarallisina aikoina. Sunnuntain oppiaiheet, Apuyhdistyksen toiminnat ja kokoukset sekä kotikäyntiopetus ovat tapoja, joilla me teemme Herran työtä ja vahvistamme yksilöitä ja perheitä.

Vaikka joudumme kohtaamaan sellaisia asioita kuin avioero, tottelemattomuus, velka, masennus, apatia ja riippuvuus, emme saa unohtaa, että elämme myös aikaa, jolloin yllemme vuodatetaan Herran Henkeä. Tämä on aikaa, jolloin evankeliumia saarnataan kaikkialla maailmassa, jolloin Israelia kootaan, jolloin maan päällä on temppeleitä ja jolloin meillä on pappeuden liittojen ja toimitusten tuoma turva.

Meidän on pyydettävä laajempaa näkemystä nähdäksemme sen, mitä Herra näkee. Tämä työ on suurempaa kuin ymmärrämmekään. Me voimme menestyä taistelussa kavalaa ja päättäväistä vihollista vastaan. Kodeistamme voi ja niistä pitää tulla turvapaikkoja.

Sisar Beck: Sunnuntaikokoustemme tarkoitus on tutkia evankeliumin oppeja yhdessä. Naiset, jotka kutsutaan palvelemaan Alkeisyhdistyksessä, Nuorissa Naisissa ja muualla, oppivat myös tehtävissään evankeliumin oppeja. Koska opetussuunnitelmamme on niin tärkeä, meidän on pidettävä Apuyhdistyksen alkuohjelma lyhyenä ja arvokkaana luodaksemme Hengen sitä seuraavaan evankeliumin tutkimiseen.

Apuyhdistyksessä me tutkimme Kirkon presidenttien opetuksia, oppikirjasarjaa, joka sisältää profeettojen opetuksia ja josta muodostuu noiden opetusten henkilökohtainen kirjasto kirkon miehille ja naisille. Profeettojen sanat ovat selkeitä ja innoitettuja. Me emme voi – me emme saa – olla passiivisia ja välinpitämättömiä niiden tutkimisessa.

Me tutkimme profeetta Joseph Smithin sanoja parhaasta hänen tuotantonsa kokoomateoksesta, mitä on ilmestynyt. Tämä oppikirja on vuosia kestäneiden tutkimusten ja huolellisten tarkistusten tulos. Pyhät kirjoitukset ja kirkon lehdet voivat rikastaa keskustelua, mutta meidän ei ole tarpeen täydentää profeettojen sanoja muilla lähteillä eikä etenkään muilla kuin kirkon tuottamilla.

Me kutsumme opettajiamme esittämään oivaltavia kysymyksiä ja kannustamaan avoimeen ajatustenvaihtoon. Henki on se, joka opettaa, ja meidän on valmistauduttava sillä tavoin, että Hän on läsnä jokaisella sunnuntaioppitunnilla.

Sisar Beck: Apuyhdistyksen viikkokokouksissa me sovellamme pelastuksen oppeja käytäntöön. Ykseytemme ja sisaruutemme ovat luonnollista seurausta yhdessä työskentelemisestä. Voimme esimerkiksi oppia taitoja, joita tarvitaan evankeliumin eteenpäin viemisessä ja lähetyssaarnaajien valmistamisessa. Voimme oppia toisistamme tekemällä sukututkimusta. Kun kohennamme sellaisia kodinhoitotaitoja kuin siivoaminen, organisointi, ruoanlaitto, ompeleminen ja puutarhanhoito, opimme luomaan kotiimme hoivaamisen ja hengellisen kasvun ilmapiirin.

Meidän on myös opittava olemaan omavaraisia ajallisissa asioissa kuten koulutus, urakehitys ja tekniikan perässä pysyminen. Meidän tulee varastoida ruokaa ja meidän tulee osata budjetoida rahamme. Meidän tulee myös tehdä työtä fyysisen ja henkisen terveyden parantamiseksi.

Kun suunnittelemme näitä kokouksia ja toimintoja, meidän pitää arvioida kallisarvoisia voimavarojamme – aikaa, voimia ja pyhitettyjä varoja, ja käyttää niitä ainoastaan auttamaan meitä elämään evankeliumin mukaan kodissamme ja edistämään Herran työtä.

Sisar Beck: Lahjakkaat nuoret naisemme ovat siirtymässä nuoruudesta aikuisuuteen, ja Apuyhdistyksen sisarten velvoitteena on huolehtia siitä, ettei yksikään heistä joudu hukkaan.

Nuoria naisia on opetettu pitämään kasteenliittonsa, ja Apuyhdistyksessä me autamme heitä valmistautumaan temppeliliittojen solmimiseen. Kahdeksantoistavuotiaat Apuyhdistyksen sisaret voivat toimia komiteoiden puheenjohtajina, opettaa taitoja, auttaa lähetystyössä, palvella kotikäyntiopettajina, osallistua sukututkimus- ja temppeliprojekteihin ja olla täysin mukana työssä sielujen pelastamiseksi.

Sisar Beck: Kotikäyntiopettajat palvelevat Vapahtajan asemesta. Meidän kätemme ovat Hänen kätensä, meidän rakkautemme on Hänen rakkauttaan ja meidän palvelumme on Hänen palvelemistaan.² Hyvät kotikäyntiopettajat tuntevat sisaret, joiden luona he käyvät. He rakastavat heitä, palvelevat heitä ja auttavat heitä oppimaan evankeliumia Hengen avulla. He keskittyvät vahvistamaan koteja ja sisaria. Ei ole sen suurempaa etuoikeutta kuin huolehtia toisesta ihmisestä ja vahvistaa häntä – se on todellakin pelastustyötä.

Sisar Beck: Tapasin ryhmän naispuolisia ministereitä ja parlamentinjäseniä Länsi-Afrikasta. He kysyivät minulta, kuinka me autamme afrikkalaisia naisia. Selitin, että heidän omissa maissaan meillä on monia järjestäytyneitä naisryhmiä, jotka ovat nimeltään Apuyhdistys. Lähetämme kunkin ryhmän johtajalle Kirkkokäsikirjan. Naiset kokoontuvat usein yhteen tutkimaan evankeliumia ja saamaan tietoa siitä, kuinka he voivat pitää huolta perheestään.

Johtaja jakaa Apuyhdistyksen naiset pareiksi, jotka käyvät toisten naisten luona heidän kodeissaan vastaamassa tarpeisiin. Onko joku sairaana? Onko heillä riittävästi ruokaa ja vaatteita? Onko heillä heidän tarvitsemansa koulutus? Käyntien jälkeen naiset raportoivat siitä, mitä he ovat saaneet selville. Joku tarvitsee kengät, joku saa vauvan ja joku heistä tarvitsee työtä. He kysyvät, onko heillä ryhmässään se, mitä tarvitaan. Useimmiten heillä on. Sitä me teemme naistemme hyväksi Afrikassa.

Kun puhuin, nämä naiset nyökyttelivät hymyillen. Yksi heistä sanoi minulle: ”Tuo malli toimisi meidän naistemme kohdalla.”

Uskon, että Apuyhdistys on malli, joka toimii kautta maailman, ja että sisaremme ovat hienoin, kyvykkäin, suurenmoisin voima hyvään maan päällä tänä aikana. Luotan kykyymme edistää yhdessä Herran pelastustyötä.