Etsijapelasta

He ovat Comité de Emergencias Santo de los Últimos Días, myöhempien aikojen pyhien pelastuspalvelukomitea, vapaaehtoisryhmä, johon voi liittyä kuka tahansa, joka on halukas noudattamaan heidän kohteliaisuutta ja palvelemista koskevia sääntöjään. Ja ryhmän ydinjoukkoa ovat teini-ikäiset myöhempien aikojen pyhät, joita johtavat tehtävälleen omistautuneet aikuiset. Ryhmässä on ollut mukana sen perustamisen jälkeen yli 200 nuorta.

”Sain kuulla komiteasta, kun tulin yhtenä lauantaina kastetilaisuuteen”, sanoo Junior Rivera. ”Näin toisessa huoneessa ihan minunlaisiani nuoria, jotka olivat pukeutuneet mustiin vaatteisiin ja joiden t-paidoissa ja lakeissa oli logo. He olivat opettelemassa ensiapua. Kiinnostukseni heräsi toden teolla, kun sain tietää, että he valmistautuivat auttamaan muita. Näin, että se oli keino tehdä jotakin hyvää, ja kirkon opetuksiin kuuluu ojentautua auttamaan ympärillämme olevia.”

Onel Rodriguez selittää, että ryhmä opettelee evankeliumin periaatteiden kaltaisia menettelytapoja. ”Esimerkiksi hätätilanteessa”, hän sanoo, ”me opimme pitämään ensiksi huolta omasta perheestämme. Kun sitten tiedämme, että he ovat kunnossa, kykenemme auttamaan muita. Niin kirkko opettaa huoltotyöstä. Pidä huolta omasta perheestäsi ja auta sitten muita.”

Franklin de los Santos sanoo, että työ katastrofivalmiusryhmässä on auttanut häntä ymmärtämään, että joskus hengellisen etsimisen ja pelastamisen tarve on yhtä tärkeä kuin fyysinen huolenpito. ”Jotkut ihmiset tarvitsevat auttavaa kättä tai ystävällistä sanaa tai todistuksen lausumista pysyäkseen vahvoina”, hän sanoo. ”Eläessämme evankeliumin mukaan meidän tulee myös huolehtia muista ihmisistä ja vahvistaa heitä hengellisesti.”

Omar Rodriguez tuo esiin, että monia komitean toiminnoista on käytetty Uskollisuus Jumalalle -ohjelman vaatimusten täyttämiseen ja ne on suunniteltu sopimaan Aaronin pappeuden ja toimintaillan toimintoihin.

José Núñez, toinen neuvonantaja La Caletan seurakunnan piispakunnassa, kertoo, että nuorten oppiessa evankeliumia luokissaan ja koorumeissaan komitea auttaa heitä soveltamaan oppimaansa jokapäiväiseen elämään. ”Kun he ovat kadulla suoraan yhteydessä apua tarvitseviin ihmisiin, he voivat silloin todella oppia, mitä toisen ihmisen rakastaminen tarkoittaa”, hän sanoo. ”He oppivat rakastamaan ympärillään olevia ihmisiä. Ja he oppivat myös rakastamaan itseään, koska he oppivat itsekuria, ja se tuo heille itsevarmuutta toimia sopivalla tavalla riippumatta siitä, missä he ovat.”

Veli Núñez huomauttaa myös, ettei komitea korvaa kirkon normaalia toimintaa. ”Se täydentää sitä”, hän sanoo. ”Heille opetetaan evankeliumin periaatteita esimerkiksi pappeuskoorumeissa ja Nuorten Naisten luokissa. Evankeliumipainotteisissa toiminnoissa kuten komitean työssä ja muissa palveluprojekteissa heillä on kuitenkin tilaisuus harjoitella oppimaansa.” Se on yksi keinoista, joilla heistä voi hänen mielestään tulla sanan tekijöitä eikä vain kuulijoita (ks. Jaak. 1:22).

Omar sanoo, että komiteaa pyydetään usein auttamaan yhteisön ohjelmissa kuten tuhkarokkorokotuksissa. ”Haluamme olla paikalla aina kun apua tarvitaan”, hän sanoo, ”ja se tiedetään. Meihin luotetaan, koska me valmistaudumme hyvin.” Itse asiassa kirkon jäsenten Basilio Cabreran ja Domingo Peraltan perustama comité käyttää samoja menetelmiä kuin Punainen Risti ja väestönsuojeluyksiköt. Kansanterveyslaitos on antanut erityistunnustusta MAP-kirkon tukemalle ryhmälle, ja kaupungin ja provinssin hallintoelimet ovat myös myöntäneet ryhmälle palkintoja.

Veli Núñez selittää, että komitea laatii toimintasuunnitelmia onnettomuustilanteisiin Santo Domingon ja lähipaikkakuntien riskialueita koskevan tutkimuksen perusteella. ”Onnettomuustilanteessa menemme noille alueille ja otamme selville, onko siellä kirkon jäseniä, jotka tarvitsevat apua”, hän sanoo. ”Samaan aikaan kartoitamme kaikkien alueella olevien ihmisten tarpeet ja raportoimme viranomaisille. Olemme ottaneet selville, mitkä paikat olisivat suurimmassa vaarassa pyörremyrskyn, maanjäristyksen, tulvan tai jonkin vastaavanlaisen sattuessa. Tiedämme, millä alueilla tarvitaan välitöntä evakuointia. Tiedämme jopa, missä voidaan katkoa puunoksia vahinkojen välttämiseksi myrskytuulten tullessa. Nämä ovat niitä asioita, joita annetaan nuorten tehtäväksi.”

Komitean jäsenet luopuvat myös osasta joulu- ja pääsiäislomaansa, niin että he voivat aikuisvalvonnassa osallistua ympärivuorokautiseen katupartiointiin. ”Teemme niin, koska ne ovat päiviä, jolloin monet joutuvat onnettomuuksiin tai vaikeuksiin alkoholinkäytön vuoksi”, veli Núñez sanoo. Kyseinen asia on opettanut komitean jäsenille hyvin käytännönläheisesti viisauden sanan mukaan elämisen arvon (ks. OL 89).

Miksi siis komitean jäsenet uhraavat aikaa palvelemiseen? Miksi he käyvät läpi kaiken sen koulutuksen?

Omar sanoo, että vaikka mukanaolo vaatii aikaa ja vaivaa, se kannattaa. Hänestä tuntuu erityisen hyvältä se, että hän voi auttaa muita ihmisiä, mistä hän oppi paljon trooppisen Noel-myrskyn jälkeen. ”Velvollisuutemme oli auttaa avuntarvitsijoita saamaan vaatteita ja ruokaa”, hän sanoo. ”Näin ihmisiä, jotka kärsivät, ja se, että kykenin tuomaan heille vaatteita ja syötävää ja sitten näkemään heidän tyytyväisyytensä, antoi minulle hyvän olon.”

Osiris Rodriguez sanoo arvostavansa yk-seyttä, jota hän tuntee komiteassa. Hän näkee sen jatkona sille ykseydelle, jota hän tuntee koorumissaan ja kirkon nuorten keskuudessa yleensä.

Junior Batista, joka liittyi kirkkoon muutamia kuukausia sitten, kertoi, että kuullessaan pelastuspalvelukomiteasta hän oli innokas pääsemään mukaan. Eikä hän ole joutunut pettymään. ”Meistä tuntuu hyvältä, koska täytämme käskyn, joka sanoo, että meidän tulee rakastaa toisiamme. Olemme yhdessä veljinä ja sisarina, Jumalan poikina ja tyttärinä.”

Kun suhtautuu palvelemiseen sillä tavoin, sitä palvelee jatkossakin.