Perheiltapäivät

Kun olin kerran kirkossa, yksi sisarista kertoi minulle tuntevansa itsensä yksinäiseksi. Minäkin olin leski kuten hän ja asuin yksin. Sain äkkiä ajatuksen: miksi emme kokoontuisi yhteen maanantaisin pitämään perheiltaa? Voisimme kutsua mukaan muitakin sisaria, jotka asuvat yksin.

Tutkin vähän asiaa ja keksin seurakunnastamme kahdeksan naista, jotka voisivat tulla mukaan. Kuusi heistä oli leskiä, yksi oli naimaton eikä yhden aviomies ollut kirkon jäsen.

Piispani luvalla järjestin niin, että aloimme pitää meille kaikille yhteisiä ”perheiltapäiviä”. (Pidämme perheillan varhain iltapäivällä, koska useimmat meistä ovat heikkonäköisiä eivätkä halua olla ulkona pimeäntulon jälkeen.) Kokoonnumme vuorotellen toistemme kotiin ja pidämme lyhyen oppiaiheen. Ehkäpä tärkein asia, mitä tästä on koitunut, on todellinen ystävyyden tunne, joka sitoo meidät sisarina yhteen rakkaudessa.

Me kaikki odotamme innokkaina perheiltapäiviämme. Iloitsemme siitä, että voimme tutkia evankeliumia yhdessä, ja nautimme ihanasta ystävyydestä, joka vahvistaa uskoamme ja rakkauttamme Herraan Jeesukseen Kristukseen.