”Niin kuin minä olen rakastanut teitä”

Kun tutkimme lukua Joh. 13, opimme muutamia merkittävimmistäasioista, mitä Vapahtaja opetti maanpäällisen palvelutehtävänsä aikana:

1. Palvelkaa toisianne.

2. Rakastakaa toisianne.

Kun Vapahtaja ja Hänen apostolinsa kokoontuivat nauttimaan pääsiäisateriaa, huoneessa vallitsi todennäköisesti kunnioittava ilmapiiri. Vapahtaja tiesi, että Hänet annettaisiin uhrina ja ristiinnaulittaisiin. Olen varma, että vaikka apostolit eivät silloin vielä ymmärtäneetkään sen illan tapahtumien merkitystä, he pian oppisivat ja ymmärtäisivät täydellisemmin Vapahtajan palvelutehtävän.

Aterian jälkeen Jeesus otti liinan, kaatoi vettä pesuastiaan ja pesi kunkin paikalla olleen miehen jalat. Jalkojen pesu tapahtui kunnioittavasti ja nöyrästi Vapahtajan epäilemättä tuntiessa murhetta niistä tapahtumista, jotka olisivat pian edessä, mukaan lukien Hänen lähestyvän kavaltamisensa.

Koska Pietari tiesi Jeesuksen olevan Messias ja luvattu Vapahtaja, hän halusi palvella Herraa mieluummin kuin antaa Herran palvella häntä. ”Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani” (Joh. 13:8), Vapahtaja sanoi. Silloin Pietari myöntyi auliisti Vapahtajan rakastavaan palveluun.

Myöhemmin Jeesus selitti:

”Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen.

Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat.

Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille.” (Joh. 13:13–15.)

Jeesus halusi kahdentoista – ja Hän haluaa meidän jokaisen – oppivan, että nöyryys ja palveleminen ovat arvokkaita ominaisuuksia, jotka meidän tulee pyrkiä omaksumaan. Hän opetti, ettei kukaan ole liian tärkeä palvelemaan muita. Itse asiassa yksi niistä asioista, jotka tekevät meistä suuria, on meidän halukkuutemme palvella ja antaa itsestämme. Kuten Vapahtaja on sanonut: ”Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija” (Matt. 23:11; ks. myös Luuk. 22:26).

Tämä tuo mieleen sen, kuinka ihmiset ovat palvelleet joidenkin luonnonkatastrofien jälkeen, joita viime kuukausina ja vuosina on tapahtunut. Olemme nähneet myrskyjä, maanjäristyksiä, nälänhätää ja kulkutauteja. On monia kertomuksia ihmisistä, jotka oman kärsimyksensä keskellä ovat huolehtineet muista, jotka ovat loukkaantuneet, olleet sairaita tai muulla tavoin hädässä.

Kun maanjäristys Perussa tuhosi tuhansien kodit, eräs piispa lähti oman kotinsa romahtaneiden raunioiden keskeltä ja kiiruhti huolehtimaan seurakuntansa jäsenistä sekä siunaamaan ja lohduttamaan pientä laumaansa.

Kun eräs äiti maanjäristyksen jälkeen Haitissa suri oman perheensä jäsenten menetystä, hän auttoi silti muita tyynnyttäen heidän pelkoaan, rauhoittaen muiden murtunutta sydäntä sekä vahvistaen eloonjääneitä ja auttaen heitä löytämään ruokaa ja suojaa.

Chilessä nuoret aikuiset kiiruhtivat auttamaan ruoan ja tarvikkeiden jakelussa niille, joita siellä tapahtunut maanjäristys oli vahingoittanut eniten. Näiden jäsenten palvellessa heidän onnelliset kasvonsa ja auliit kätensä peittivät sen seikan, että heidän omatkin olosuhteensa olivat epävakaat.

Kaikki nämä ihmiset ja monet muut ovat noudattaneet Vapahtajan kutsua tehdä ”saman minkä minä tein teille” (Joh. 13:15). Myöhemmin luvussa Joh. 13 sanotaan:

”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.

Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Jakeet 34–35.)

Oletteko huomanneet, kuinka usein kirkon johtohenkilöt – presidentti Thomas S. Monsonista kahteentoista apostoliin ja paikallisiin johtokuntiin, piispakuntiin ja opettajiin – osoittavat rakkauttaan niitä kohtaan, joita he palvelevat? Tämä rakkaus tulee Vapahtajan esimerkin noudattamisesta.

Me osoitamme rakkautta muita kohtaan palvelemalla heitä. Kenties rakkaus ja palveleminen ovat yksi ja sama asia. Ne todellakin saavat meidät erottumaan Kristuksen opetuslapsiksi.