Mary Fielding Smith

Mary Fielding Smith, uskollinen myöhempien aikojen pyhiin kuuluva nainen, jäi yksin huolehtimaan seitsemästä pienestä lapsesta, kun hänen miehensä Hyrum Smith oli Libertyn vankilassa talven 1838–1839. Mellakoitsijat tekivät hyökkäyksen hänen kotiinsa, ja hyökkäyksen seurauksena hänen poikansa miltei kuoli. Mary jäi leskeksi, kun hänen miehensä murhattiin Carthagen vankilassa 27. kesäkuuta 1844. Mary ja Emma Smith kärsivät monia koettelemuksia miestensä Hyrum ja Joseph Smithin rinnalla. Nykyään Marya ihaillaan varhaisen kirkon yhtenä uskollisimmista pioneereista.

Mary solmi avioliiton Hyrum Smithin kanssa 24. joulukuuta 1837. Hyrumin ensimmäinen vaimo Jerusha oli kuollut lapsivuoteeseen, ja Mary huolehti Hyrumin pienistä lapsista kuin omistaan. Hyrum ja Mary saivat myös kaksi yhteistä lasta, joista toinen oli Joseph F. Smith, josta tuli myöhemmin kirkon kuudes presidentti.

Kun pyhät Josephin ja Hyrumin marttyyrikuoleman jälkeen lähtivät Nauvoosta kohti Suolajärven laaksoa, Mary päätti lähteä matkaan. Mary ja hänen perheensä määrättiin erääseen matkaryhmään. Ryhmän päällikkö sanoi hänelle, että hän olisi taakaksi muille ja ettei hänen pitäisi yrittää lähteä vaikealle matkalle. Mary vastasi: ”Minä ehdin laaksoon ennen sinua, enkä myöskään pyydä sinulta mitään apua.”¹ Matka osoittautui vaikeaksi, mutta Mary saapui perheineen Suolajärven laaksoon 23. syyskuuta 1848 – päivää ennen päällikköä, joka oli epäillyt häntä.

Mary Fielding Smith pysyi uskollisena elämänsä loppuun asti. Hän maksoi kymmenykset myös ollessaan köyhä. Kun joku asiaankuulumattomasti ehdotti, ettei Mary lahjoittaisi kymmenettä osaa sinä vuonna viljelemistään perunoista, tämä vastasi: ”Sietäisit hävetä. Haluatko kieltää minulta siunauksen? – – Minä maksan kymmenykseni – en vain siksi, että se on Jumalan laki, vaan koska odotan siunausta niin tehdessäni.”² Hän perusti maatilan Suolajärven laaksoon ja opetti lapsilleen evankeliumia. Presidentti Joseph F. Smith on myöhemmin sanonut: ”Hän opetti minulle kunniallisuutta, hyveellisyyttä ja totuudellisuutta sekä rehellisyyttä Jumalan valtakunnalle, eikä hän opettanut minua vain ohjein, vaan myös esimerkillään.”³