Vain sen voin antaa

Kannoin huolta siitä, kuinka pystyisin maksamaan kaiken sen, mitä halusin tehdä kesän aikana: kurssit, työpajat, kesäleirit ja niin edelleen. Olin purskahtamaisillani itkuun. Sitten muistin kaiken sen, mitä minulle on opetettu luottamisesta Herraan ja Häneen uskomisesta. Päätin antaa tilanteen Herran käsiin ja luottaa siihen, että jos se olisi Hänen tahtonsa mukaista, Hän järjestäisi keinon.

Pian sen jälkeen äitini löysi lunastamattoman sekin, jonka olin saanut työstä, jossa olin ollut aiemmin sinä vuonna, ja heti seuraavana päivänä sain postitse pienen käteispalkinnon saavutettuani toisen sijan eräässä kilpailussa. Tämä oli minulle suurena todistuksena siitä, että Jumala todella elää, että Hän rakastaa minua ja huolehtii minusta ja järjestää keinon.

Olin täynnä kiitollisuutta ja rakkautta taivaallista Isääni ja Vapahtajaani kohtaan. Tuntui kuin pakahtuisin! Halusin osoittaa, kuinka kiitollinen olin, ylistää Jumalaa parhaan kykyni mukaan ja jakaa tuon tunteen. Toiset ovat tehneet niin säveltämällä laulun, kirjoittamalla runon tai maalaamalla taulun, mutta minusta tuntui, etten osaisi tehdä mitään sellaista. Ymmärsin, että ainoa asia, jonka voisin antaa ja joka ylistäisi riittävästi, olisi elämäni – että olisin esimerkkinä uskovista (ks. 1. Tim. 4:12), että antaisin elämäni Kristukselle. Vain sitä Hän pyytää, ja vain sen voin antaa.