Kunnioitettava pioneeriperintömme

”Tuota Brigham Youngin organisoimaa ja johtamaa ensimmäistä matkaa vuonna 1847 ovat historioitsijat kuvanneet yhdeksi Yhdysvaltain historian suurista merkkitapahtumista. Sadat mormonipioneerit kärsivät sairauksista, kylmyydestä tai nälästä ja kuolivat niihin. Oli niitä, jotka vankkurien ja valjakoiden puuttuessa kirjaimellisesti kävelivät 2 000 kilometriä tasankojen ja vuorten yli työntäen ja vetäen käsikärryjä.”¹

”Me jokainen voimme oppia paljon varhaisilta pioneeriesivanhemmiltamme, jotka kohtasivat kamppailut ja murheet päättäväisen rohkeina ja uskoen vakaasti elävään Jumalaan. – – Niiden tuhansien joukossa, jotka vetivät ja työnsivät käsikärryjä tai kulkivat jalan tuota pioneeritaivalta, oli nuoria ja lapsia aivan kuten heitä on nykyisten pyhien keskuudessa, jotka raivaavat tietä omilla alueillaan kautta maailman. Luulenpa, ettei tässä kirkossa ole tällä hetkellä yhtään jäsentä, jota kertomukset varhaisista pioneereista eivät olisi koskettaneet. Niillä, jotka tekivät niin paljon kaikkien hyväksi, oli varmasti tavoitteenaan herättää uskoa. He saavuttivat tavoitteen suurenmoisella tavalla.”²

”Tomuisen pioneeripäiväkirjan ajan patinoimat sivut puhuvat meille liikuttavaa kieltään: ’Me kumarruimme rukoilemaan nöyrästi kaikkivaltiasta Jumalaa sydän täynnä kiitosta Hänelle ja pyhitimme tämän maan Hänelle Hänen kansansa asuinpaikaksi.’

Eräs, joka siihen aikaan oli pieni poika, kuvaili karuja koteja näin: ’Meidän talossamme ei ollut minkäänlaista ikkunaa eikä myöskään ovea. Äitini ripusti vanhan huovan, joka toimi ovena ensimmäisen talven. Siinä oli meidän makuuhuoneemme, salonkimme, olohuoneemme ja keittiömme – kaikki tässä huoneessa, jonka koko oli [3,6 m x 4,9 m]. En tiedä, kuinka ihmeessä me kaikki tulimme toimeen siinä. Muistan rakkaan vanhan äitini sanoneen, ettei yksikään palatsiinsa astuva kuningatarkaan ole koskaan ollut onnellisempi tai ylpeämpi suojasta ja Herran siunauksista kuin hän oli astuessaan siihen valmiiksi saatuun maaluolaan.’

Sellaisia olivat entisajan koettelemukset, vaikeudet, kamppailut ja murheet. Ne kohdattiin päättäväisellä rohkeudella ja lujalla uskolla elävään Jumalaan.”³

”Me kunnioitamme niitä, jotka kestivät uskomattomia vaikeuksia. Me ylistämme heidän nimeään ja muistelemme heidän uhrauksiaan.

Entä meidän aikamme? Onko meidän elämässämme pioneerikokemuksia? Muistelevatko tulevat sukupolvet kiitollisina meidän ponnistelujamme, meidän esimerkkiämme? Nuoret – –, te voitte todellakin olla pioneereja rohkeudessa, uskossa, rakkaudessa, päättäväisyydessä.

Te voitte vahvistaa toisianne; teillä on kyky huomata ne, jotka eivät saa osakseen huomiota. Kun teillä on silmät nähdä, korvat kuulla ja sydän tuntea, te voitte auttaa ja pelastaa muita ikäisiänne.”⁴

”Selaillessamme pyhien kirjoitusten historiaa alusta loppuun saamme tietää ylivertaisesta pioneerista, Jeesuksesta Kristuksesta. Entisaikain profeetat ennustivat Hänen syntymänsä; enkeli ilmoitti Hänen saapumisensa elämän näyttämölle. Hänen elämänsä ja Hänen palvelutehtävänsä ovat muuttaneet maailman. – –

Yksi lause Apostolien teoista on paljonpuhuva: Jeesus ’kulki ympäri maata, teki hyvää – –, sillä Jumala oli hänen kanssaan’ (Ap. t. 10:38). – –

Hänen tehtävänsä, Hänen palvelutyönsä ihmisten keskuudessa, Hänen opetuksensa totuudesta, Hänen armotekonsa, Hänen horjumaton rakkautensa meitä kohtaan herättää meidän kiitollisuutemme ja lämmittää sydäntämme. Jeesus Kristus, maailman Vapahtaja – Jumalan Poika – oli ja on ylivertainen pioneeri, sillä Hän on käynyt edellä näyttäen kaikille muille tien, jota kulkea. Seuratkaamme Häntä aina.”⁵