Jumalan kutsuma

Mieheni ja minä olimme juuri muuttaneet uuteen kaupunkiin ja odotimme innolla uuden seurakuntamme kokouksiin osallistumista. Kävi ilmi, että seurakunnan rajoja oltiin muuttamassa ja seurakunta jaettiin.

Toisena sunnuntainamme kirkon jälkeen seurakunnan kirjuri sopi meille tapaamisen uuden piispamme kanssa tiistai-iltana. Juteltuamme lyhyesti piispa pyysi mieheltäni lupaa kutsua minut uuden seurakuntamme Alkeisyhdistyksen johtajaksi. Sitten hän esitti kutsun minulle. Olin järkyttynyt, mutta minulle oli opetettu, ettei tehtävästä pidä koskaan kieltäytyä, joten lupasin tehdä parhaani.

Piispa antoi minulle nimiluettelon ja pyysi, että kertoisin hänelle kahden päivän kuluttua niiden nimet, jotka valitsisin neuvonantajiksi ja sihteeriksi. Olin aivan tyrmistynyt. Kun pääsimme kotiin, menin kylpyhuoneeseen lukkojen taa ja itkin. Sitten vuodatin sydämeni taivaalliselle Isälle ilmaisten uuteen tehtävääni liittyvät huoleni. En tuntenut ketään uudessa seurakunnassa, ja tarvitsin Hänen apuaan. Kun lopetin rukouksen, rauha täytti sydämeni.

Seuraavana aamuna pidin rukouksen ja uppouduin sitten tavallisiin kotitöihini. Piispan antama nimiluettelo oli keittiön pöydällä, ja vilkaisin sitä pikaisesti joka kerta ohi mennessäni. Kun olin vilkaissut luetteloa useaan kertaan, kaksi nimeä tuntui erottuvan muista. Otin luettelon ja luin nimet. Kun lausuin ne nimet, minut valtasi lämmin tunne. En ollut koskaan tuntenut Pyhää Henkeä niin voimakkaana.

Käännyin heti taivaallisen Isän puoleen rukouksessa, ja kyyneleet täyttivät silmäni lausuessani nimet uudelleen. En tiennyt mitään kummastakaan näistä naisesta, mutta tiesin sydämessäni, että heidän oli määrä olla minun neuvonantajani.

Myöhemmin samana iltana kävin nimiluettelon läpi mielessäni. Yksi nimi tuli mieleeni joka kerta, kun kuvittelin luettelon. Hänestä tuli minun sihteerini.

Tapasin piispan seuraavana päivänä ja kerroin hänelle neuvonantajieni ja sihteerini nimet. Yllätyksekseni he olivat samat naiset, joiden piispa oli ajatellut palvelevan hyvin Alkeisyhdistyksessä. Kun sunnuntaina tulin kirkolle, ensimmäinen neuvonantaja piispakunnassa seisoi kanssani kappelin ulkopuolella ja osoitti minulle neuvonantajani ja sihteerin, kun he saapuivat. Kun katselin näitä sisaria, minusta tuntui aivan kuin jo tuntisin heidät. Jälleen Henki vahvisti minulle, että nämä naiset olivat Jumalan kutsumia.

Tiesin, että pystyisimme työskentelemään sopusoinnussa Herraa palvellen – ja niin kävi. Vaikka en tuntenut näitä sisaria, he olivat täydellisiä tehtäviinsä. Herra tiesi, kenet Hän halusi kutsua. Kuinka kasvattava kokemus minulle olikaan oppia omakohtaisesti, mitä tarkoittaa olla Jumalan kutsuma profetian kautta.