Mi Vida, Mi Historia

Carmen syntyi uskonnolliseen perheeseen Guatemalan kaupungissa Guatemalassa. Kun hän oli yhdeksänvuotias, myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat lähetyssaarnaajat opettivat hänen perheelleen evankeliumia. Hän kävi mielellään Alkeisyhdistyksessä ja puhui uudesta onnellisuuden tunteesta perheessään. Vuoden kuluttua perhe meni kasteelle. Carmen kertoo: ”Se oli ihanaa, ihanaa aikaa.” Hän muistaa, kuinka presidentti David O. McKay (1873–1970) kävi Guatemalassa vuonna 1954 ja opetti lapsille kymmenysten periaatetta. Kun Carmen oli 17-vuotias, hänet kutsuttiin palvelemaan Keski-Amerikan lähetyskentällä. Hän oli kiitollinen saadessaan kertoa ”paremman elämän toivosta sekä toivosta olla yhdessä ikuisesti”.

Miriam on kotoisin Brasiliasta. Kun hän halusi palvella lähetystyössä, hän täytti hakemuksen. Seitsemän viikkoa myöhemmin hänen perheensä ollessa koolla kotona hän luki kirjeen, jossa hänet kutsuttiin palvelemaan temppeliaukion lähetyskentällä Salt Lake Cityssä Utahissa. Hän kertoo: ”Kun luin kirjeen, oli mielenkiintoista, että perheeni hurrasi samalla tavalla kuin he tekevät, kun Brasilian kansallinen jalkapallojoukkue tekee maalin. Minäkin olin onnellinen, ja tiesin, että Herra lähetti minut sinne.”

Pian sen jälkeen kun Nelson oli syntynyt Asunciónissa Paraguayssa, hänen vanhempansa tapasivat lähetyssaarnaajat. ”Eräänä päivänä isä oli kotimme kuistilla ja näki vanhin Higbeen ja vanhin Johnsonin, mutta hän ei tiennyt heidän olevan lähetyssaarnaajia”, veli Mousqués muistelee. ”Isä käski siskoani tuomaan kaksi tuolia, koska hänen mukaansa ’nuo nuoret miehet muuttavat meidän elämämme’. Kun vanhimmat koputtivat oveen, isä avasi sen ja sanoi: ’Tulkaa sisään. Olemme odottaneet teitä.’ Isäni ja koko perheemme liittyi kirkkoon.”

Robin kasvoi aikuiseksi Ecuadorissa köyhänä, mutta hän halusi parantaa asemaansa. Kerran ollessaan tekemässä 12 tunnin päivää plantaasilla hän rukoili johdatusta, ja hänen rukouksensa aikana välähti salama. Robin piti sitä Jumalan viestinä siitä, että elämään sisältyi lupaus. ”Tiesin, että tuntemukseni tulivat Jumalalta”, Robin muistelee. Hän ymmärsi, että uskon avulla hän pystyisi muuttamaan elämäänsä. 16-vuotiaana hän lähti töihin Guayaquiliin, jossa hänet kastettiin. Jatkuva innoitus johdatti hänet Brigham Youngin yliopistoon, jossa hän saavutti päämääränsä hankkia koulutus.

Sisar Brock muistaa pohtineensa elämän tarkoitusta ollessaan vasta viisivuotias. Hänen ollessaan teini-ikäinen Venezuelassa lähetyssaarnaajat opettivat hänelle ja hänen perheelleen evankeliumia, ja heidät kastettiin. Hän oli täynnä uskoa, kun hänet 16-vuotiaana kutsuttiin seurakunnan Alkeisyhdistyksen johtajaksi. Nyt palveltuaan koko elämänsä ajan hän on oppinut ymmärtämään, että hänen kohdallaan ”usko on valinta”. Hän selittää: ”Päätän itse, että annan elämässäni aikaa Vapahtajalle. Olen oppinut tietämään, että sovitus on ihanin, epäitsekkäin rakkauden osoitus koko ihmiskuntaa kohtaan. Vapahtajastani ja Lunastajastani, Rauhan tuojasta, on tullut paras ystäväni – elämäni vakio.”

Lincoln asui kotiväkensä kanssa Santiagossa Chilessä, kunnes hänen äitinsä kuoli hänen ollessaan kymmenvuotias. Myöhemmin hän asui tätinsä ja enonsa luona. Kun Lincoln oli 18-vuotias, vanhin Barton ja vanhin Bentley tulivat hänen tätinsä ja enonsa kotiin. Lincolnin täti ja isoäiti ottivat evankeliumin heti vastaan, mutta Lincoln vältteli lähetyssaarnaajia. Eräänä sunnuntaiaamuna yleensä lempeä isoäiti tuli Lincolnin huoneeseen, kiskaisi peiton tämän vuoteesta ja sanoi, että Lincoln lähtisi kirkkoon heidän kanssaan. Tyrmistyneenä isoäidin epätavallisesta käytöksestä mutta kunnioituksesta häntä kohtaan Lincoln nousi ylös ja meni kirkkoon. Sinä päivänä hän tunsi sielussaan jotakin uutta ja voimallista, joka muutti hänen elämänsä. Pian hänestä tuli yksi kirkon ensimmäisistä käännynnäisistä Chilessä.

Luis ja Karla tapasivat teini-ikäisinä Hondurasissa. He alkoivat seurustella ja menivät pian naimisiin. Luis, joka ei ollut kirkon jäsen, ihaili Karlan vanhempia, jotka ”kohtelivat toisiaan kunnioitusta ja rakkautta osoittaen, ja tämä herätti minussa halun tietää heidän arvoistaan”. Pian Luis meni kasteelle, ja Karla ja Luis sinetöitiin Guatemalan temppelissä Guatemalassa. Heidän ollessaan kolmissakymmenissä heidän suhteensa joutui koetukselle, ja Karla lähti kotoa epäillen, että heidän teini-iässä solmimansa avioliitto oli virhe. Luis paastosi ja rukoili ja pyysi Jumalaa ”tuomaan Karlan takaisin kotiin, ja Hän teki niin. Hän teki niin.” Nykyään heidän avioliittonsa on vahvempi kuin koskaan.

Noemí syntyi Argentiinassa, missä hänen perheensä liittyi kirkkoon. He muuttivat Yhdysvaltoihin hänen ollessaan teini-ikäinen. Vaikka Noemí onkin mielellään amerikkalainen, hän on mitä onnellisin, kun hän voi kokea Argentiinan kulttuuria. ”Latinalaisessa Amerikassa ihmiset ovat hyvin, hyvin lämminhenkisiä. He ottavat sinut heti mukaan, ystävystyvät kanssasi, ottavat joukkoonsa. He ovat mielellään perheen ja ystävien kanssa, syövät hyvää ruokaa. Se on ihanaa, ja se, että voin kokea sitä puolta kulttuurista, on jotakin, mitä en muuttaisi mistään hinnasta.”

Vuonna 1948 Uruguayssa Omarin äiti tarjosi sateenvarjoaan kahdelle myöhempien aikojen pyhiin kuuluvalle lähetyssaarnaajasisarelle. Sen tuloksena hän alkoi puhua lähetyssaarnaajien kanssa, ja myöhemmin Omarin isosisko meni kasteelle. Omar, joka syntyi vuonna 1948, oli ensimmäinen vauva, joka siunattiin Uruguayn lähetyskentällä, joka avattiin vuonna 1947. Kun Omar oli kahdeksanvuotias, hänet ja hänen vanhempansa kastettiin. Muutama vuosi sen jälkeen kun Omar oli solminut avioliiton rakastettunsa kanssa, he muuttivat Yhdysvaltoihin. Vuonna 1973 Omar, joka oli jo toiminut radioäänenä, sai kirkolta työpaikan ja alkoi tulkata kirkon yleiskonferensseja espanjaksi.