Omavaraisuuden siunauksia
Kukkia ja taloudellista turvallisuutta
Kirjoittaja asuu Arkansasissa Yhdysvalloissa.
Herra on kasvattanut kykyjäni, lisännyt taitojani ja tehnyt minusta pystyvämmän kuin mihin olisin yltänyt omin voimin.
Kuvitus David Green
Se seikka, etten ollut koskaan valmistunut korkeakoulusta, vaivasi minua aina. Tiesin, että jos aviomiehelleni tapahtuisi jotakin, en olisi taloudellisesti valmis elättämään perhettämme.
Sitten tapahtui se, mitä en ollut uskaltanut edes ajatella. Sain musertavan, elämää järkyttävän puhelinsoiton.
”Soita hätänumeroon!” tuskainen aviomieheni huusi. ”Olen jäänyt jumiin traktorin alle!”
Soitin apua ja sitten kiiruhdin ennätysajassa sinne, missä hän oli ollut raivaamassa maata, ohittaen pitkän jonon hälytysajoneuvoja, jotka olivat Pea Ridgessa Arkansasissa Yhdysvalloissa sijaitsevalle tontillemme johtavan hiekkatien varressa. Barry oli elossa, mutta hän oli tosiaan juuttunut kaatuneen traktorin moottorin alle.
Hydraulisia pelastustyökaluja apuna käyttäen pelastustyöntekijät nostivat traktoria ja kiskoivat Barryn vapaaksi. Hänen jalkansa, jotka olivat märät dieselöljystä, näyttivät murtuneen useasta kohdasta. Hänet kiidätettiin ensiapupoliklinikalle, missä hän sai pappeuden siunauksen ennen kuin hänen jaloistaan otettiin röntgenkuva.
Olimme yllättyneitä siitä, ettei yksikään luu ollut murtunut, mutta Barryn toisen säären takaosa oli pahoin dieselöljyn polttama. Puristuksiin jäämisestä aiheutunut vamma oli myös johtanut hänen munuaistensa myrkytystilaan. Hänen henkensä oli vaarassa.
Kun Barry oli viettänyt viisi vaikeaa päivää sairaalassa, hänen myrkytysarvonsa alkoivat vihdoin laskea. Sen jälkeen seurasi kuukausien ajan siteiden vaihtamisia, ihonsiirtoja, leikkauksia ja ylipainehappihoitoa. Kun Barry viimein tunsi olonsa tarpeeksi hyväksi, hän jatkoi myyntityötään kotoa käsin.
”Kukaan ei halunnut palkata minua”
Tämä kokemus oli minulle herätys. Kun vietin muutaman seuraavan vuoden miettien, mitä tekisin, jos menettäisin Barryn, tein vapaaehtoistyötä, osallistuin kursseille ja hain useita osa-aikatöitä. Mutta minulla ei ollut mitään hyödyllisiä työelämätaitoja, eikä kukaan halunnut palkata minua.
Asumme maatilalla, jossa on laidunmaata muutamille eläimille, joten aloin tutkia maanviljelyä elinkeinona. Eräänä päivänä sain ajatuksen: kukkia. Tutkittuani kukkienviljelyä päätin yrittää. Menin kukkienviljelijöiden kokoontumiseen ja valmistauduin siihen, että laidunmaasta tehtäisiin kukkaviljelmä. Sitten marraskuussa 2016 ilmoittauduin omavaraisuuspalvelujen kurssille, jonka aiheena oli, kuinka perustaa oma liikeyritys ja laajentaa liiketoimintaa.
Oma kukkakauppamme
12 viikon pituinen kurssi oli juuri sitä, mitä tarvitsin. Minulla oli perusluonteinen liiketoimintasuunnitelma ja paljon hauskoja ideoita, mutta minulta puuttui organisointikykyä. Kurssilla sain ideoita, joita en ollut ajatellut aiemmin. Toimin niistä jokaisen pohjalta. Kun sinä ensimmäisenä vuonna kasvatin ja myin kukkia, kurssilla oppimistani ehdotuksista ja periaatteista oli hyötyä:
-
Löysin matalakorkoisen yrityslainan.
-
Laajensin markkina-aluettani käsittämään torit ja kukkakaupat.
-
Varasin muutamia tapahtumia maatilallemme laajentaakseni palvelujani.
Vuoden 2017 loppupuolella ensimmäisen viljelyvuoteni jälkeen käsitin, että myynti kukkakauppoihin vei liikaa aikaa. ”Entä jos perustaisin oman kukkakaupan?” pohdin. Paikallinen kukkakauppa oli suljettu, ja rakennus oli rappeutunut. Niinpä mieheni ja minä ostimme rakennuksen, remontoimme sen ja avasimme kukkakaupan, jossa myydään myös taidetta ja paikallisia käsitöitä. Lisäksi avasin kasvivuokraus- ja vihersisustusliikeyrityksen.
Myyn kukkiani omassa liikkeessäni sekä kahviloissa, muotiliikkeissä ja paikallisen lentoaseman kioskissa. Joka päivä korjaan tarvitsemani sadon.
Herra välittää
Minulla on todistus siitä, että Herra välittää liikeyrityksestäni. Hän on auttanut minua luomaan taloudellisen turvallisuuden itselleni sekä osa-aikaisia työpaikkoja muutamille naisille, jotka haluavat työskennellä liukuvalla työajalla, ja opiskelijoille, jotka tarvitsevat työpaikkaa opiskelunsa oheen. Yksi tyttäristämme hoitaa kukkaviljelmää, ja kaksi pojistamme tekee suuren osan maatilan töistä, kuten auttaa kasvihuoneen rakentamisessa. Barry auttaa iltaisin ja viikonloppuisin ja huolehtii raskaista nostamisista.
Me kaikki tuemme toisiamme ja työskentelemme yhdessä. Tämä on ollut siunauksena kaikille mukana oleville. Olen kiireinen, mutta minulla on silti aikaa perheelleni, kirkon tehtäville, palvelutyövelvollisuuksille ja vapaaehtoistyölle.
Työskenteleminen siitä hetkestä, kun kylvän siemenen tai istutan kukkasipulin, siihen hetkeen, kun ojennan kukan asiakkaalle, antaa minulle valtavan onnistumisen tunteen. Olen aivan varma siitä, että Herra on lisännyt kykyjäni ja tehnyt minusta pystyvämmän kuin mihin olisin yltänyt omin voimin.