Elin tasovaatimusteni mukaan
Becky Craven
toinen neuvonantaja Nuorten Naisten ylimmässä johtokunnassa
Olkaa ”Jumalan todistajina kaikkina aikoina” (Moosia 18:9).
Isäni oli armeijassa, joten me muutimme paljon, kun olin pieni. Yksi vaikeimmista asioista muuttamisessa oli jättää ystäväni. Minun oli vaikea saada uusia ystäviä, koska olin ujo. Onneksi ihmiset koulussa ja Alkeisyhdistyksessä olivat aina ystävällisiä. Kirkossa ei ollut väliä sillä, millä tavoin olimme erilaisia. Me vain olimme kaikki ystäviä.
Yksi tapa, jolla voitin ujouteni, oli se, että autoin kirkossa. Se alkoi Alkeisyhdistyksestä. Luin pyhien kirjoitusten kohdan yhteisessä tuokiossa. Luin ääneen luokassa. Vähän kerrallaan tunsin oloni varmemmaksi. Se auttoi minua puolustamaan sitä, mihin uskoin.
Kun olin neljännellä tai viidennellä luokalla, perheemme asui Marylandin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Siellä koulussani ei ollut montaakaan kirkon jäsentä. Minulla oli ystäviä, jotka olivat kirkon jäseniä, ja ystäviä, jotka eivät olleet.
Kun olin teini-ikäinen, jotkut ystävistäni tekivät sellaista, mikä oli vastoin tasovaatimuksiani. Mutta he eivät yrittäneet saada minua tekemään samoin. Olen kiitollinen siitä, että ystäväni kunnioittivat uskonkäsityksiäni. Toisinaan tunsin jääväni ulkopuolelle, koska en voinut tehdä kaikkea, mitä koulutoverini tekivät. Mutta minusta tuntui aina hyvältä se, että noudatin tasovaatimuksiani. Päätin, että eläisin evankeliumin mukaan, tapahtui mitä tahansa. Todistukseni oli vahvistunut Alkeisyhdistyksessä ja perheillassa. Opin tietämään, että minä olen Jumalan lapsi.
Vuosia myöhemmin sain tietää, että kaksi koulutovereistani oli liittynyt kirkkoon. Olin hyvin onnellinen! He kertoivat minulle, että kun he seurasivat, miten elin evankeliumin mukaan ollessamme nuoria, se auttoi heitä tekemään päätöksen kuunnella lähetyssaarnaajia.
Rakkaat nuoret ystäväni, te olette taivaallisen Isämme lapsia. Kun muistatte tämän tärkeän totuuden joka päivä, evankeliumin mukaan elämisestä tulee helpompaa.