Tarpeita laivastolla – ja meidän perheellämme

Useimmille pariskunnille perhesuunnittelu ei todennäköisesti ole helppoa. Mietittävänä on aina tuhansia asioita, ja elämässä tapahtuu vaikka mitä. Vaikka luulette, että teillä on hyvä suunnitelma, yksi pieni asia voi tulla ja suistaa kaiken raiteiltaan.

Me olemme armeijaperhe. Palvelen Yhdysvaltain laivastossa, ja kaikki tekemämme pohjautuu ”laivaston tarpeisiin”. Menemme sinne, minne laivasto meidät lähettää, silloin kuin käsketään. Noin kaksi vuotta sitten vaimoni Shanna ja minä saimme ensimmäisen tyttäremme Isabellen. Vaikka se oli suuri muutos, elämämme oli aika vakaata, sillä olin yhä lentäjäkoulutuksessa. Noin vuosi Isabellen syntymän jälkeen meistä tuntui, että oli aika yrittää saada toinen lapsi. Päättäisin pian lentäjäkoulutukseni, ja minut määrättäisiin ensimmäiseen hävittäjälaivueeseeni.

Saimme sitten tietää, että joutuisin saman tien noin seitsemän kuukauden komennukselle. Laadimme siis täydellisen suunnitelman. Lähtisin komennukselle, ja sitten yrittäisimme raskautta heti palattuani. Näin lapsillemme tulisi haluamamme ikäero, ja lisäksi minulla olisi hyvät mahdollisuudet olla jonkin aikaa kotona. Rukoilimme asiasta ja tunsimme, että meidän tulisi edetä siihen suuntaan.

Eräänä maanantaiaamuna sain tietää, että ”laivaston tarpeet” olivatkin muuttuneet ja että joutuisin toiseen hävittäjälaivueeseen, joka matkustaisi lähes jatkuvasti noin vuoden ajan ja joutuisi sen jälkeen vielä seitsemän kuukauden komennukselle. Suunnitelmamme olivat muuttuneet silmänräpäyksessä, emmekä tienneet, mitä tehdä. Shanna ajatteli yhä, että se, mitä olimme suunnitelleet, olisi meille parhaaksi, mutta minä vakuuttelin hänelle, ettei se sopisi omaan aikatauluuni. Meidän täytyisi odottaa, kunnes palaisin komennukselta, ja lastemme välinen ikäero olisi paljon haluamaamme suurempi.

Onneksi Shanna luotti siihen, että kaikki sujuisi kyllä, jos vain osoittaisimme vähän uskoa. Sanoin hänelle sen sopivan minulle, mutta halusin varmistaa, että hän ymmärsi, että jos päättäisimme yrittää raskautta suunnitelmamme mukaan, lähtisin komennukselle pian sen jälkeen ja hänen täytyisi synnyttää vauva ilman minua. Sen lisäksi en myöskään olisi auttamassa Isabellen kanssa. Tiesin, että vaimoni oli sitkeä, mutta minulla ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka sitkeä.

Päätimme edetä suunnitelmamme mukaan, ja siunaukseksemme hän tuli pian raskaaksi. Olin poissa ainakin kuusi kuukautta Shannan raskausajasta. Kun hän oli kahdeksannella kuulla raskaana, lähdin komennukselle enkä odottanut tulevani takaisin ennen kuin vauva olisi viiden tai kuuden kuukauden ikäinen.

Shannan lasketun ajan lähestyessä minut oli määrätty varhaiselle aamulennolle, joka sitten peruttiin, joten menin takaisin vuoteeseen. Muutaman tunnin kuluttua komentava upseerini soitti ja käski minua ilmoittautumaan heti toimistossaan. Kun pääsin paikalle, hän näytti minulle Shannan sähköpostiviestin, jossa tämä kertoi synnytyksen alkaneen ja olevansa matkalla sairaalaan. Onneksi Shannalla oli järkeä lähettää viesti sekä hänelle että minulle, koska hän saa viestit minua nopeammin. Upseeri sanoi, että saisin käyttää hänen puhelintaan, ja pystyin olemaan puhelinyhteydessä Shannaan koko synnytyksen ajan. Tämän vauvan synnytys kävi paljon nopeammin ja helpommin kuin Isabellen synnytys. Shanna pärjäsi synnytyssalissa mestarin tavoin, yksin ja pelkäämättä. Alexis syntyi ongelmitta. Jos lentoani ei olisi peruttu tai jos Shanna ei olisi lähettänyt sähköpostiviestiä komentavalle upseerilleni, olisin jäänyt paitsi koko tapahtumasta enkä olisi kuullut, kun Alexis parkaisi ensimmäisen kerran.

Saimme pian kuulla, että pääsisin kotilomalle muutaman viikon kuluttua. Olimme kumpikin innoissamme, että minulla olisi tilaisuus nähdä Alexis paljon odotettua aikaisemmin. Oli uskomatonta nousta lentokoneesta ja nähdä, että perheeni oli kasvanut.

Shanna ja minä saimme kumpikin korvaamattoman opetuksen uskosta ja asioiden jättämisestä Herran käsiin. Olimme laatineet suunnitelman, joka mielestämme toimisi parhaiten omassa perheessämme ja tilanteessamme. Tapahtui asioita, joihin emme voineet vaikuttaa, mutta Shanna opetti minulle, että jos tunnemme Pyhän Hengen vakuuttavan, että suunnitelma on oikea, meidän tulee pitäytyä siinä. Meidän tarvitsee vain laatia suunnitelma Herran avulla ja osoittaa vähän uskoa. Asiat eivät sujuneet aivan odottamallamme tavalla, mutta Herra järjesti kaiken suorittamalla matkan varrella monia lempeitä armotekoja (ks. 1. Nefi 1:20).