Henkilökuvia uskosta
Rodrigo Quintanilla
Valparaíso, Chile
”Rodrigo on oikein hyvä ihminen, joten ihmettelin, miksi tämä onnettomuus tapahtui hänelle”, sanoo Paola, joka on kuvassa Rodrigon ja heidän lapsenlapsensa Emilyn kanssa. ”Mutta aikanaan olemme ymmärtäneet, kuinka taivaallinen Isä on vastannut rukouksiimme.”
”Minun piti keksiä itselleni uusi ammatti, ja niinpä rukoilin Hengen johdatusta”, kertoo Rodrigo. ”Jumala vastasi minulle.”
”Olen aina sanonut Rodrigolle, että ihailen hänen vahvuuttaan”, sanoo Paola sylissään lapsenlapsensa Emily. ”En usko, että olisin itse ollut yhtä urhea kuin hän on ollut.”
”Pysykää evankeliumin piirissä”, Rodrigo sanoo niille, jotka joutuvat kärsimään elämää mullistaneesta onnettomuudesta tai tapahtumasta. ”Elämä on vaikeampaa ilman sitä.”
Pyhän Hengen johdatuksen ja perheensä avulla Rodrigo perusti menestyvän kotona toimivan liikeyrityksen.
Kun Rodrigo Quintanilla joutui rakennustyömaalla onnettomuuteen ja menetti kävelykyvyn, hän ei enää pystynyt työskentelemään hitsaajana – eikä tekemään monia muitakaan asioita. Mutta hän päätti kulkea eteenpäin uskon avulla luottaen taivaallisen Isän suunnitelmaan häntä ja hänen perhettään varten.
Leslie Nilsson, valokuvaaja
Kun meille tapahtuu jotakin todella pahaa, voimme suhtautua siihen kahdella tavalla. Voimme vihastua Jumalaan ja jättää kirkon niin ettei meillä ole enää mitään tekemistä sen kanssa. Tai voimme mennä polvillemme, rukoilla ja jatkaa kasvua.
En menettänyt uskoani enkä kysellyt mielessäni: ”Miksi tämä tapahtui minulle?” Kieltäydyin lähtemästä sille tielle.
Kun meitä kohtaa koettelemus, tiedän, että Isämme taivaassa järjestää meille keinon selviytyä siitä koettelemuksesta. Olennaista toipumiseni aikana oli, että tunsin Pyhän Hengen kumppanuutta. Minun piti keksiä itselleni uusi ammatti, ja niinpä rukoilin Hengen johdatusta. Jumala vastasi minulle.
Vietin ensimmäisen vuoden onnettomuuteni jälkeen toipumisen ja kuntoutuksen merkeissä. Seuraavan vuoden käytin sen miettimiseen, mitä tekisin. Minun piti löytää jotakin, mikä kattaisi ainakin perheeni perustarpeet – jotakin, mikä ei vaatisi paljon voimaa ja mitä voisin tehdä pyörätuolista käsin.
Vaimoni Paolan ja lasteni Ricardon ja Nicolin avulla perustin kotona toimivan liikeyrityksen. Aloitimme avainten kopiointipalvelusta. Vähitellen lisäsimme palveluja. Keräsin taitoja ja osaamista sieltä täältä. Opettelin asioita kärsivällisesti. Nyt yhdeksän vuotta myöhemmin meillä on lukkosepänverstas sekä kopiointikeskus, joka tarjoaa tulostus- ja laminointipalveluja.
Ennen onnettomuutta luulimme, että menettäisimme kotimme. Sukulaiset, jotka omistavat talon, halusivat myydä sen, mutta me emme halunneet muuttaa. Rakastamme seurakuntaamme.
Onnettomuuteni jälkeen isoäitini sanoi: ”Annan oman osuuteni talosta sinulle.” Isäni teki samoin. Myös yksi tädeistäni sekä muutamat veljistäni ja siskoistani luopuivat omistusoikeudestaan. He sanoivat: ”Saat asua täällä niin pitkään kuin haluat.” Tämä oli siunaus taivaalliselta Isältämme.
Haluan sanoa niille, jotka ovat kärsineet elämää mullistaneesta onnettomuudesta tai tapahtumasta: ”Tilanteet voivat olla vaikeita, mutta pysykää kirkossa. Pysykää evankeliumin piirissä. Elämä on vaikeampaa ilman sitä. Tehkää kaikki voitavanne, niin taivaallinen Isä tekee loput.”