Unelmani lähetystyöstä toteutui vihdoin

Kuva

woman on computer

Kuvitus Katy Dockrill

Monia vuosia haaveilin palvelemisesta kokoaikaisessa lähetystyössä. Mutta kun yliopistosta valmistumiseni jälkeen palasin kotiin, huomasin, kuinka kipeästi perheeni tarvitsi minua. Isäni terveys horjui, ja perhe tarvitsi taloudellista apua. Neljästä lapsesta vanhimpana tunsin, että minun piti jäädä kotiin auttamaan. Taivaallinen Isä siunasi minua kunnollisella työpaikalla. Vaikka palkka ei ollut kovin suuri, se riitti toimeen tulemiseen.

Aina kun minulta kysyttiin palvelemisesta kokoaikaisessa lähetystyössä, vastasin, että haluaisin palvella. Joka kerta sen sanoessani äitini kuitenkin katsoi minua silmissään sekä innostusta että surua. Tiesin, että jos pyytäisin päästä lähetystyöhön, hän antaisi luvan ja pitäisi tuntemansa huolen perheen tulojen menettämisestä omana tietonaan.

Muutamia vuosia kului, ja eräs kelvollinen pappeudenhaltija pyysi minua solmimaan avioliiton hänen kanssaan temppelissä. Vastasin myöntävästi, ja meitä siunattiin myöhemmin kolmella lapsella – kahdella tytöllä ja yhdellä pojalla. Yksi suurimpia ilojamme on ollut, kun poikamme lähti lähetystyöhön. Lohdun ja rauhan henki täytti kotimme. Minusta tuntui, että haluni palvella lähetystyössä koki osittaisen täyttymisen.

Olin innoissani, kun vanhin tyttäremme kertoi, että hänkin halusi palvella lähetystyössä. Lähetyskentällä ollessaan hän lähetti joka viikko viestejä kertoen työstään. Hänen todistuksensa innoitti minua ja täytti minut lähetystyöhengellä. Rukoilin joka päivä lähetystyötilaisuuksia.

Eräänä päivänä sain innoitusta kysyä eräältä ystävältä henkilökohtaisessa viestissä sosiaalisessa mediassa, olisiko hän kiinnostunut tapaamaan lähetyssaarnaajat. Hän sanoi: ”Kyllä!” Täytin verkossa olevan nimiviitelomakkeen sivustolla lds.org, ja pian lähetyssaarnaajat alkoivat opettaa häntä. Kolmen kuukauden kuluessa hän liittyi kirkkoon. Hänen lapsensa seurasivat muutama kuukausi myöhemmin. Hengen johdatuksen mukaan kutsuin muitakin ystäviä kuuntelemaan lähetyssaarnaajia. Kun tyttäremme palasi kotiin, minäkin tunsin suorittaneeni 1½ vuoden lähetystyöpalvelun.

Taivaallinen Isä tunsi sydämeni toiveet ja sen, mikä oli parasta perheelleni ja minulle. Olen kiitollinen siitä, että Hän täytti toiveeni palvella lähetyssaarnaajana, mikä toive minulla oli ollut sydämessäni niin kauan.