Palvelutyötä pyhemmällä tavalla

Kuva

women sitting on bench

Kirja nimeltä The Narcissism Epidemic [Narsismin epidemia] alkaa liioitelluilla esimerkeillä nykyajan amerikkalaisesta kulttuurista:

”Tositelevisio-ohjelmassa eräs tyttö, joka suunnittelee juhlia 16-vuotispäiväkseen, haluaa erään tärkeän tien suljetuksi, jotta soittokunta voi kulkea hänen edellään, kun hän astuu suurieleisesti punaiselle matolle. Kirjassa nimeltä My Beautiful Mommy [Kaunis äitini] plastiikkakirurgisia leikkauksia selitetään pienille lapsille, joiden äiti on menossa trendikkääseen ’Mommy Makeover’ -leikkaukseen. Nykyään voit palkata valepaparazzeja seuraamaan sinua ja napsimaan sinusta valokuvia, kun menet illalla ulos – voit jopa hankkia kotiisi epäaidon julkkislehden, jonka kannessa on niitä valokuvia. Eräässä suositussa laulussa julistetaan ilman mitään näkyvää sarkasmia: ’Minä uskon, että maailman tulisi pyöriä minun ympärilläni!’ – – Vauvoilla on kaulassaan ruokalappu, johon on kirjottu ’Supermalli’ – –, ja he imevät kimaltelevaa tuttia samaan aikaan kun heidän vanhempansa lukevat nykyaikaistettuja lastenloruja julkaisusta Tämä pikku possu meni Pradaan.”¹

Me Jeesuksen Kristuksen opetuslapset hylkäämme lujasti sen käsityksen, että elämässämme olisi kyse vain meistä itsestämme. Sen sijaan me seuraamme Vapahtajaa, joka sanoi:

”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija,

ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja.

Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” (Matt. 20:26–28.)

Me vaalimme Hänen sanojaan:

”Rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä.” (Joh. 13:34; ks. myös Joh. 15:12.)

”Ruoki minun karitsoitani. – – Kaitse minun lampaitani.” (Joh. 21:15–16.)

”Kun olet [kääntynyt], vahvista veljiäsi” (Luuk. 22:32, ks. englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös).

”Auta heikkoja, nosta hervonneita käsiä ja vahvista voimattomia polvia” (OL 81:5).

Tässä on esimerkki sellaisesta Kristuksen kaltaisesta palvelutyöstä, jota tapahtuu Herran kirkon jäsenten keskuudessa. Eräs opiskelija Brigham Youngin yliopistossa kirjoitti hiljattain:

”Minulla oli elämässäni meneillään todella rankka vaihe. Yhtenä päivänä minulla oli tosi vaikeaa ja olin miltei kyynelissä. Anoin ja rukoilin hiljaa voimaa jatkaa. Juuri sillä hetkellä huonetoverini lähetti minulle viestin, jossa hän ilmaisi rakkauttaan minua kohtaan. Hän lähetti erään pyhien kirjoitusten kohdan ja lausui todistuksensa. Se antoi minulle hyvin paljon voimaa, lohtua ja toivoa sinä epätoivon hetkenä.”

Kuva

young adult looking at her phone

Saanen kertoa muutamia ajatuksia, joiden toivon vahvistavan sitä erinomaista tapaa, jolla te jo palvelette toinen toistanne. Ensimmäinen näkökohtani on tämä: Muistakaa ensimmäinen käsky, ennen kuin noudatatte toista. Eräs nuorukainen meni Vapahtajan luo ja kysyi tältä:

”’Opettaja, mikä on lain suurin käsky?’

Jeesus vastasi: ’Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.

Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.

Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’” (Matt. 22:36–39.)

Teidän kykynne omaksua pyhempi tapa rakastaa lähimmäistänne, huolehtia muista ja palvella heitä, on sen varassa, kuinka lujasti te pidätte ensimmäisen käskyn.

On olemassa palvelutyön ainutlaatuinen ja jumalallinen lahja, jonka voi antaa henkilö, joka rakastaa Jumalaa koko sydämestään, joka on horjumaton, vahva, luja ja järkkymätön uskossaan Jeesukseen Kristukseen ja palautettuun evankeliumiin (ks. Ef. 3:17; Kol. 1:23; 1. Nefi 2:10; Moosia 5:15; Alma 1:25; 3. Nefi 6:14) ja joka pitää käskyt täsmällisesti.

Saanen antaa teille vähän taustaa, jonka te jo tunnette. Kaikkialla maailmassa nuorempi sukupolvi horjuu uskossaan ja varsinkin uskossaan johonkin tiettyyn uskontoon. Kun vuonna 1975 valmistuin BYU:sta, niin niiden nuorten aikuisten (18–24-vuotiaiden) osuus, jotka kuuluivat johonkin uskontokuntaan, oli lähes 90 prosenttia. Nykyään heidän osuutensa on 66 prosenttia. ”Peräti kolmannes nuorista aikuisista ei kuulu mihinkään järjestäytyneeseen uskontokuntaan.”²

Vuonna 2001 teologian tutkija Robert C. Fuller kirjoitti kirjan nimeltä Spiritual, But Not Religious [Hengellinen mutta ei uskonnollinen]³. Suuntaus kohti henkilökohtaista hengellisyyttä muodollisen uskonnollisen organisaation ulkopuolella on saattanut olla totta 20 vuotta sitten, mutta se ei päde enää niin paljon nykyään. Nuoret aikuiset Yhdysvalloissa nykyään rukoilevat harvemmin, uskovat Jumalaan vähemmän, uskovat Raamattuun vähemmän ja uskovat käskyihin vähemmän.⁴ On lapsellista uskoa, että maailman suuntaukset eivät pysty vaikuttamaan meihin kaikkiin – jopa valittuihinkin.

Muista huolehtiminen fyysisesti ja emotionaalisesti edellyttää epäitsekästä ja herkkää sydäntä. Tämä huolenpito on tärkeä osa evankeliumia. Sitä tapahtuu kirkon sisällä ja kirkon ulkopuolella, ja sitä tekevät hyvät ihmiset, sekä uskovat että ei-uskovat. Kaikkialla maailmassa on monia suurenmoisia, ystävällisiä ihmisiä, ja me voimme oppia heiltä.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon kääntyneille jäsenille ominaista on kuitenkin toisenlainenkin palvelutyö. Vapahtajan opetuslapsina meillä on mahdollisuuksia tehdä palvelutyötä tavalla, joka estää ystävän uskoa horjumasta, joka muistuttaa ystävällisesti huonetoverille, että Mormonin kirjan lukeminen päivittäin tosiaan saa aikaan ihmeitä, ja joka osoittaa seurakunnan jäsenelle, etteivät kirkon tasovaatimukset ole ainoastaan joukko sääntöjä vaan pikemminkin tapa pitää meidät lähellä Jumalaa ja tehdä meidät onnellisiksi.

Kuva

changing a tire

Valokuva Getty Images

Henkilö, jolla on hyvä sydän, voi auttaa jotakuta vaihtamaan renkaan, viedä naapurin lääkäriin, syödä lounasta sellaisen kanssa, joka on surullinen, tai ilahduttaa toista hymyilemällä ja tervehtimällä. Mutta se, joka noudattaa ensimmäistä käskyä, täydentää luonnostaan näitä tärkeitä palveluksia kannustamalla henkilöä, jolta käskyjen pitäminen sujuu hyvin, ja antamalla viisaita neuvoja vahvistaakseen sellaisen uskoa, joka horjuu tai joka tarvitsee apua palatakseen aiemmin kulkemalleen polulle.

Haastan teidät vahvistamaan pyrkimyksiänne palvella toinen toistanne hengellisesti. Hengellisesti palveleminen voi alkaa pikkuleipien leipomisesta tai koripallon pelaamisesta. Mutta lopulta tämä pyhempi tapa palvella edellyttää sydämenne ja uskonne avaamista – sitä, että teillä on rohkeutta kannustaa myönteistä kasvua, jota näette ystävässä, ja ilmaista huolenne siitä, mitä näette ja minkä tunnette olevan ristiriidassa opetuslapsena olemisen kanssa.

Älkäämme olko omahyväisiä, vaan olkaamme hengellisesti rohkeita palvellessamme pyhemmällä tavalla, varsinkin vahvistamalla muiden uskoa. Ajatusten herättämiseksi voisitte miettiä näitä mahdollisia tilanteita:

• Huomaatte, että ystävä viettää kohtuuttoman paljon aikaa pelaten älypuhelimellaan mutta osallistuu harvoin evankeliumiaiheisiin keskusteluihin.

• Aavistatte, että seurakunnan jäsenellä saattaa olla ongelma pornografian kanssa.

• Ystävänne käyttävät valtavasti aikaa ottaen ja julkaisten itsestään kuvia, jotka menevät säädyllisyyden rajoille.

• Huomaatte, että henkilö, joka vaikutti ennen puhuvan mielellään Mormonin kirjasta, ei nykyään koskaan mainitse sitä.

• Huomaatte, että perheenjäsen, joka tuntui aiemmin pitävän temppelissä käymisestä, ei nykyään käy siellä.

• Huomaatte, että ystävä, joka aiemmin puhui uskoa osoittaen profeetan neuvoista, puhuu nyt arvostellen.

• Tunnette kotiin palanneen lähetyssaarnaajan, joka on alkanut suhtautua välinpitämättömästi niiden vaatteiden käyttämiseen, jotka kuvastavat temppeliliittoja.

• Huomaatte, että seurakunnan jäsen keksii kirkossa käymisen sijaan syitä mennä muihin paikkoihin sunnuntaisin.

• Aavistatte, että ystävä on alkanut olla epärehellinen pienissä asioissa.

• Tunnette henkilön, jonka silmissä näkyi valo hänen palattuaan lähetystyöstä, mutta se valo tuntuu nyt himmenneen.

• Teillä on ystävä, joka vitsailee pyhistä asioista.

• Teillä on ystävä, jonka lannistuminen seurustelun suhteen on muuttunut asenteeksi ”Jumala ei rakasta minua”.

• Huomaatte kelvollisuudesta tinkimisen vaikuttaneen ystävän uskoon ja huomaatte tarpeen tehdä parannusta.

Pystyttekö te kuvittelemaan näitä tilanteita ja muita niiden kaltaisia? Tuleeko mieleenne joitakin nimiä? Apostoli Paavali sanoi: ”Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan” (Ef. 6:12). Yksi niistä asioista, joita kaikkialla maailmassa eniten tarvitaan, on suurempi usko taivaalliseen Isäämme ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen sekä suurempi halukkuus noudattaa käskyjä.

Kuva

elderly men talking

Jos noudatamme Vapahtajan mallia, suurin osa palvelutyöstämme tapahtuu henkilökohtaisella tasolla. Vapahtaja sanoi samarialaiselle naiselle kaivolla:

”’Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano,

mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. – –’

Nainen sanoi: ’Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano. – –’

[Sitten hän] sanoi: ’Minä tiedän kyllä, että Messias tulee.’ – Messias tarkoittaa Kristusta. – ’Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.’

Jeesus sanoi: ’Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.’” (Joh. 4:13–15, 25–26.)

Jopa julistaessaan omaa jumalallisuuttaan Jeesus palveli yksilöä.

Toisin kuin tyhjentyneen renkaan vaihtaminen, pelkkä yksittäinen palvelutyökokemus harvoin ratkaisee hengellistä ongelmaa. Se vaatii aikaa, keskusteluja ja kannustavia kokemuksia, jotka auttavat uskoa vahvistumaan uudelleen. Se tulee ennemminkin kuin kaste taivaasta, ei niin kuin yksittäinen vesisuihku paloletkusta. Teidän täytyy palvella yhä uudelleen, kun autatte jotakuta kääntymään jälleen Jumalan puoleen ja turvautumaan uudelleen Vapahtajaan ja Hänen sovitukseensa.

Jotta voimme palvella Herran tavalla, me tarvitsemme Pyhän Hengen apua. Presidentti Russell M. Nelson puhui voimallisesti tästä aiheesta huhtikuun 2018 yleiskonferenssissa: ”Tulevina päivinä ei ole mahdollista selviytyä hengellisesti ilman Pyhän Hengen johdattavaa, ohjaavaa, lohduttavaa ja jatkuvaa vaikutusta.”⁵

Presidentti Nelson lisäsi: ”Kehotan teitä venymään tämänhetkisessä hengellisessä kyvyssänne saada henkilökohtaista ilmoitusta.”⁶ Hän neuvoi meitä rukoilemaan, kuuntelemaan ja kirjoittamaan muistiin ajatuksiamme ja ryhtymään toimeen.

Voimmeko me soveltaa tätä palvelutyöhön pyhemmällä tavalla? Rukoilkaamme, kuunnelkaamme, kirjoittakaamme muistiin ajatuksiamme ja ryhtykäämme toimeen niiden kohdalla, joita voimme palvella.

Rukoilkaa mahdollisuuksia vahvistaa muiden uskoa. Eivät kaikki, joita autatte, ole teille tuttuja ihmisiä. Kun Jeesus palveli Nainin leskeä, Hän oli matkalla kaupunkiin. Kuitenkin Hän näki naisen, tunsi tätä kohtaan myötätuntoa ja herätti tämän pojan kuolleista. Hänen palvelutyönsä muutti naisen elämän (ks. Luuk. 7:11–15).

Rukoilkaa, että eteenne tulee palvelutyömahdollisuuksia, kuunnelkaa, kirjoittakaa muistiin ajatuksianne ja olkaa sitten valmiita ryhtymään toimeen, kun eteenne tulee ihmisiä.

Minua on aina liikuttanut psalminkirjoittajan pyyntö: ”Katso minua, niin näet, että olen vailla puoltajaa. Minulla ei ole turvapaikkaa, kukaan ei välitä siitä miten minun käy.” (Ps. 142:5.) Auttakaamme niitä, joista tuntuu tältä.

Jotta saamme apua Pyhältä Hengeltä, meidän täytyy valmistaa mieltämme ja sydäntämme. Meidän aikanamme tarvitsemme kurinalaisuutta ja malttia siinä, kuinka käytämme teknisiä laitteitamme. Adam Alter puhui kirjassaan Irresistible [Vastustamaton] tekniikan ja sosiaalisen median aiheuttamasta riippuvuuskäyttäytymisestä. Hän lainasi Greg Hochmuthia, yhtä Instagramin perustaneista insinööreistä, joka totesi: ”Aina on jokin toinen tunniste, jota napsauttaa. Sitten se alkaa elää omaa elämäänsä kuin organismi, ja siitä voi tulla ihmisille pakkomielle.”⁷

Kirjailija Alter lisää: ”Instagram, kuten hyvin monet muutkin sosiaalisen median alustat, on pohjaton. Facebookissa syöte on loputon. Netflix siirtyy automaattisesti sarjan seuraavaan jaksoon. Tinder kannustaa käyttäjiä jatkamaan sipaisemista paremman vaihtoehdon toivossa. – – Tristan Harris, ’suunnittelueetikko’, on sitä mieltä, että ongelmana ei ole se, ettei ihmisillä ole tahdonvoimaa. Ongelmana on se, että ’ruudun toisella puolella on tuhat ihmistä, joiden työnä on murtaa se itsehallintakyky, joka sinulla on’.”⁸

Kirjailija Alter jatkaa: ”Tykkäys Facebookissa ja Instagramissa osuu [oikeaan neurologiseen] kohtaan, kuten World of Warcraft -pelin tehtävän suorittamisesta saatava palkinto tai se, että näet satojen Twitter-käyttäjien jakavan tviittisi. Ihmiset, jotka luovat ja hiovat tekniikkaa, pelejä ja interaktiivisia kokemuksia, ovat erittäin hyviä siinä, mitä he tekevät. He tekevät tuhansia testejä miljoonilla käyttäjillä saadakseen selville, mitkä pienet parannukset toimivat ja mitkä eivät – mitkä taustavärit, fontit ja taustaäänet maksimoivat kiinnostumisen ja minimoivat turhautumisen. Kun kokemus kehittyy, siitä kehkeytyy vastustamaton, erittäin tehokas versio aiemmasta kokemuksesta. Vuonna 2004 Facebook oli hauska. [Nykyään] se aiheuttaa riippuvuutta.”⁹

Jotta Henki voi asua meissä, meillä täytyy olla aikaa ja tilaa. Opetelkaa laittamaan älypuhelimenne syrjään. Varatkaa sellaista aikaa, jolloin tekniikka on tarkoituksellisesti poissa ulottuviltanne.

Kuva

two women talking

Huhtikuun 2018 yleiskonferenssissa presidentti M. Russell Ballard, kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimittava presidentti, sanoi: ”Liian monet antavat itsensä lähestulkoon elää verkossa älylaitteillaan – ruudun valaistessa heidän kasvojaan päivin ja öin ja korvilla olevien kuulokkeiden estäessä Hengen hiljaisen, vienon äänen. Ellemme malta siirtää laitteita syrjään, me saatamme menettää tilaisuuksia kuulla Hänen äänensä, joka sanoi: ’Lakatkaa te huolehtimasta! Tietäkää, että minä olen Jumala.’ [Ps. 46:11.] Herran innoittamien tekniikan edistysaskelien hyödyntämisessä ei ole mitään väärää, mutta meidän täytyy olla viisaita niiden käytössä.”¹⁰

Kandidaatinopintojeni aikana BYU:ssa vaimoni Kathyn lisäksi, jonka iankaikkista vaikutusta on mahdoton mitata, minulla oli kaksi huonetoveria – yksi ennen lähetystyötä ja toinen lähetystyöni jälkeen – jotka suuresti muovasivat hengellistä kehitystäni. Toinen heistä oli Reid Robison, nykyään organisaatiokäyttäytymisen professori BYU:ssa. Tapasin hänet lähetystyössä, ja olimme huonetovereita sen jälkeen. Reidin täsmällisyys käskyjen noudattamisessa, hänen rakkautensa profeettaa kohtaan ja hänen horjumaton todistuksensa Vapahtajasta vahvistivat minua ja kaikkia hänen lähipiirissään. Ja hän on edelleen ollut esimerkkinä minulle kuluneiden 45 vuoden aikana.

Toinen mainitsemani huonetoveri on Terrel Bird, joka nykyään asuu St. Georgessa Utahissa. Tapasin Terrelin käydessämme yhdessä lukiota Pocatellossa Idahossa. Vaikka pelasimme yhdessä koripalloa, niin meidän ystävyytemme syntyi, kun havainnoin hänen hengellistä kypsyyttään. Hän esitti avoimesti hengellisiä näkemyksiä, joita hänellä oli, sekä elämää koskevia periaatteita, joista hän luki ja joita hän oppi. Minua yllätti kuulla näitä asioita 17-vuotiaan lausumina. Päätimme olla huonetovereita BYU:ssa.

Siihen aikaan meillä ei ollut tietokoneita. Käytimme kirjoituskoneita. Terrelillä oli tapana ottaa pyhien kirjoitusten kohtia, jotka olivat hänelle merkityksellisiä, ja lainauksia, jotka vahvistivat luonnetta, kirjoittaa ne muistiin ja säilyttää niitä pienessä laatikossa, jotta hän voisi ammentaa niistä usein. Hänelle oli ihan tavallista, että hänellä oli yli tuhat pyhien kirjoitusten kohtaa ja lainausta, joista monet hän opetteli ulkoa. Vaikka olin töissä – siivosin kirjaston joka aamu klo 4.00–7.00 – ja opiskelin kokopäivätoimisesti, niin Terreliä seuratessani aloin rakentaa omaa arkistolaatikkoani.

Tässä on yksi lainaus, jonka yhä muistan miltei 50 vuoden takaa:

Muistan tietenkin myös voimallisia pyhien kirjoitusten kohtia kuten tämän:

”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin,

eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” (Joh. 11:25–26.)

Terrel auttoi minua BYU:n ensimmäisen vuoden opiskelijana painamaan mieleeni pyhien kirjoitusten sanoja ja viisauden sanoja, jotka ovat vaikuttaneet minuun koko elämäni ajan. Kiitän Reid Robisonia ja Terrel Birdia siitä, että he välittivät minusta hengellisesti tuona tärkeänä ajanjaksona.

Tässä on runo, jonka on kirjoittanut naapurini Thomas L. Kay:

Rakkaat ystäväni ja opetuslapsitoverini, lausun teille varman todistukseni: Tiedän, että Vapahtaja elää. Hän on noussut kuolleista. Hän ohjaa tätä pyhää työtä. Presidentti Nelson on Hänen voideltu profeettansa maan päällä. Meidän aikamme maan päällä on iankaikkisesti tärkeää.

Kuva

people sitting together

Lupaan teille, että kun rakastatte Jumalaa koko sydämestänne, kun rukoilette, että saisitte olla välineenä Hänen käsissään, palvelette yksilöitä, vahvistatte kykyänne vastaanottaa ilmoitusta ja luotatte Pyhän Hengen vaikutukseen, niin Herra sijoittaa polullenne erityisiä poikiaan ja tyttäriään ja teistä tulee heidän palvelevia enkeleitään, jotka siunaavat heidän elämäänsä iankaikkisesti. Te teette palvelutyötä pyhemmällä tavalla.

Rukoilen, että tämä voi olla jotakin, mikä on teille tärkeää, kun jatkatte kulkuanne pitkin tätä kuolevaisuutemme mitä tärkeintä tietä. Lausun teille lujan ja varman todistukseni Vapahtajasta ja teidän iankaikkisesta arvostanne Hänelle ja siitä, että Hän tulee jälleen ja ottaa meidät vastaan poikinaan ja tyttärinään, opetuslapsinaan.