”Mitä vielä voisin tehdä tyttärieni hyväksi?”, Liahona, huhtikuu 2024.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Mitä vielä voisin tehdä tyttärieni hyväksi?
Halusin vahvistaa tyttäriäni hengellisesti, joten käännyin taivaallisen Isän puoleen rukouksessa.
Valokuva kirjoittajan luvalla
Opetan samassa koulussa, jota tyttäreni käyvät. Joka päivä meidän täytyy kiiruhtaa yhdessä matkaan kello kuudelta aamulla. Kun saavumme koululle, minä menen luokkaani ja he menevät omiin luokkiinsa.
Koulun jälkeen me kiiruhdamme kotiin, syömme ja riennämme muihin toimintoihin, kuten Nuoriin Naisiin ja soittotunneille. Mieheni on vanhinten koorumin johtaja, joten myös hän on hyvin kiireinen.
Minusta alkoi tuntua, että perheemme oli liian kiireinen. Meillä ei ollut aikaa henkilökohtaisiin, syvällisiin keskusteluihin evankeliumista muulloin paitsi sunnuntaisin.
Haluan tyttärieni saavan lujan todistuksen Vapahtajasta Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen evankeliumistaan – jo nyt, kun he ovat nuoria. Aviomieheni ja minä tiedämme, että heidän vanhempinaan tuo vastuu kuuluu meille (ks. OL 68:25). Päätin rukoilla asiasta.
Kysyin taivaalliselta Isältä: ”Mitä vielä voimme tehdä sen lisäksi että pidämme perheillan ja viemme tyttäriämme kirkkoon?”
Vastaus, jonka sain, oli lukea pyhiä kirjoituksia aamulla ja käyttää musiikkia. Niinpä joka aamu matkalla kouluun aloin soittaa autossa kirkon lauluja ja muuta sopivaa musiikkia. Sitten koululle saavuttuamme luimme pyhiä kirjoituksia yhdessä, keskustelimme evankeliumista ja rukoilimme muutaman minuutin ajan ennen oppitunneille menoa. Jopa viisivuotiaani halusi osallistua.
On hienoa nähdä lasteni lukevan ja todistavan Jeesuksesta Kristuksesta sekä nähdä vanhempien tyttärieni, 9- ja 12-vuotiaiden, auliisti auttavan nuorinta, 5-vuotiasta, lukemaan pyhiä kirjoituksia.
Kun olimme lisänneet lyhyen hengellisen hetken mielettömän kiireiseen aamurutiiniimme, kysyin tyttäriltäni: ”Mitä mieltä olette?” Heidän vastauksensa koskettivat sydäntäni.
”Minulla oli tänään koe, ja minua jännitti kovasti”, yksi heistä sanoi. ”Mutta muistin tämän aamun ansiosta, että voisimme pyytää apua Jumalalta. Pidin sydämessäni rukouksen pyytäen Häntä auttamaan minua olemaan tyyni, ja niin Hän teki.”
Toinen sanoi: ”Mamá, tunnen tytön, jonka kanssa kukaan ei puhu. Muistin hengellisestä hetkestämme, että Jumala rakastaa jokaista, joten päätin puhua hänen kanssaan ja olla hänen ystävänsä.”
Olen hyvin kiitollinen taivaalliselle Isälle siitä, että Hän auttoi minua täyttämään paremmin roolini äitinä. Tiedän, että Hän vastaa rukouksiin ja on antanut meille evankeliumin tehdäkseen meidät onnellisiksi.