Ilmoituksen saamista, kunnes uskostamme tulee järkähtämätön

”Kamppailusta, joka minulla oli Jumalan edessä” (jae 2). Enos kuvailee pyrkimyksiään saada ilmoitusta ”kamppailuksi”. Tämä merkitsee ponnistelua ja vahvistaa presidentti Nelsonin opetuksen siitä, että ”ilmoituksen saaminen vaatii työt䔳. Emme voi odottaa saavamme sitä satunnaisin tai vähäisin ponnisteluin (ks. OL 9:7–8).

”Minä menin metsiin eläimiä metsästämään” (jae 3). Enos sai ilmoitusta ollessaan yksin metsässä, ja se osoittaa meille, että ”hiljainen aika on pyhää aikaa – aikaa, joka edistää henkilökohtaista ilmoitusta ja juurruttaa rauhaa”⁴. Presidentti M. Russell Ballard, kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimittava presidentti, oli huolissaan siitä, että nykyään hiljaisen ajan puute rajoittaa kykyämme vastaanottaa ilmoitusta: ”Varhaisempina aikoina ihmiset kokivat yksinäisyyttä tavoilla, joita emme voi kuvitella ruuhkaisessa ja kiireisessä maailmassamme. Silloinkin kun nykyään olemme yksin, voimme mobiililaitteita, kannettavia tietokoneita ja televisiota käyttäen pitää itsemme viihdytettyinä ja yhteydessä muihin. Apostolin tehtävässäni esitän teille nyt kysymyksen: Onko teillä yhtään henkilökohtaista hiljaista aikaa?”⁵

”Sanat, joita olin usein kuullut isäni puhuvan iankaikkisesta elämästä ja pyhien ilosta, painuivat syvälle sydämeeni” (jae 3). Tänä hiljaisena aikana Enos alkoi pohtia, mikä tarkoittaa ”pyhien kirjoitusten tai muiden Jumalan asioiden mietiskelemistä ja syvällistä ajattelemista”⁶. Enosin kokemus vahvistaa sen, mitä presidentti Henry B. Eyring, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on opettanut: ”Kun me pohdimme, me kutsumme Hengen antamaan ilmoitusta.”⁷

”Minun sielullani oli nälkä” (jae 4). Kuten ihmisellä, jolla on ruoan nälkä, Enosilla oli voimakas halu tai syvä kaipaus tietää ja kokea sitä, mikä on Jumalan. Tämä halu kannusti Enosia ja teki hänet kelvolliseksi tavoittelemaan henkilökohtaista ilmoitusta ja saamaan sitä. Presidentti Nelson on luvannut: ”Kun kurkotatte elämässänne kohti Herran voimaa yhtä kiihkeästi kuin hukkuva ihminen anoessaan apua ja haukkoessaan ilmaa, niin te saatte Jeesuksen Kristuksen suomaa voimaa. Kun Vapahtaja tietää, että haluatte todella kääntyä Hänen puoleensa – kun Hän voi tuntea, että sydämenne suurimpana haluna on ammentaa elämäänne Hänen voimaansa – Pyhä Henki johtaa teitä tietämään tarkasti, mitä teidän tulee tehdä.”⁸

”Minä huusin hänen puoleensa voimallisessa rukouksessa – – kaiken päivää – –, ja kun yö tuli, minä yhä korotin korkealle ääneni, niin että se ylti taivaisiin” (jae 4). Enosin kokemus osoittaa, että kiihkeä, sinnikäs rukous luo otollisen ilmapiirin ilmoitukselle. Tämän ei kuitenkaan tarvitse tapahtua yksittäisen, pitkän rukouksen avulla. Kuten vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt: ”Yksi puuska saattaa vaikuttaa lyhyellä aikavälillä vaikuttavalta, mutta vakaus ajan mittaan on paljon tehokkaampaa, paljon vähemmän vaarallista ja saa aikaan paljon parempia tuloksia. – – Yritys rukoilla yhden kerran usean tunnin ajan ei todennäköisesti tuota samoja hengellisiä tuloksia kuin merkityksellinen aamu- ja iltarukous, jotka pidetään johdonmukaisesti usean viikon ajan.”⁹

Enosin tavoin elämässämme tulee hetkiä, jolloin tavoittelemamme ilmoitus ei tule heti. Kun näin tapahtuu, meidän tulee noudattaa hänen esimerkkiään ja jatkaa rukoilemista uskossa ja luottaa uskollisesti Herraan.

”Herran ääni tuli – – mieleeni” (jae 10). Enos tiesi, että hänen rukouksensa oli ”yltänyt taivaisiin” (ks. jae 4), koska hän sai vastauksen Herralta. Hän kirjoittaa: ”Minulle tuli ääni sanoen: Enos, sinun syntisi on annettu sinulle anteeksi” (jae 5). Vaikka Enos kuvailee äänen kuulemista, hän selvensi myöhemmin, ettei se ollut ääni, jonka hänen korvansa kuulivat, vaan hengellinen ääni hänen mieleensä. Hän kirjoittaa: ”Herran ääni tuli jälleen mieleeni” (jae 10).

Presidentti Boyd K. Packer (1924–2015), kahdentoista apostolin koorumin presidentti, selitti, että ”näitä herkkiä, hienoja hengellisiä yhteyksiä emme näe silmillämme emmekä kuule korvillamme. Ja vaikka sitä kuvaillaan ääneksi, se on ääni, jonka pikemminkin tuntee kuin kuulee.”¹⁰

Enosin kokemus osoittaa, ettei tavallisin ilmoituksen muoto ole se, kun Herra puhuu kuuluvasti korvillemme tai näkyvästi ilmestyy silmiemme eteen, vaan se, kun Hän puhuu hienovaraisesti Henkensä kautta mielellemme ja sydämellemme (ks. OL 8:2–3).

Kuva

Enos opettaa kansaa

Ilmoituksen siunauksia

”Sinun syntisi on annettu sinulle anteeksi” (jae 5). Henkilökohtaisen ilmoituksen kautta Enos sai varmuuden siitä, että hänen syntinsä oli annettu anteeksi. Tämä on yksi suurimmista siunauksista, mitä voimme saada ilmoituksena. Itse asiassa aina kun saamme ilmoitusta Pyhältä Hengeltä, se on todiste siitä, että sydämemme muuttuu ja me lähestymme Jumalaa. Presidentti Henry B. Eyring on opettanut: ”Jos olette tunteneet Pyhän Hengen vaikutuksen tänään, voitte pitää sitä todisteena siitä, että sovitus toimii elämässänne.”¹¹

”Uskoni – – alkoi olla järkähtämätön” (jae 11). Kun Enos oli saanut tavoittelemansa siunauksen, hänen toiveensa kääntyivät ulospäin itsestä – kohti muiden hengellistä hyvinvointia ja iankaikkista pelastusta. Hän rukoili perheensä puolesta nefiläisten keskuudessa ja sitten lamanilaisten puolesta. Rukoillessaan hän koki jotakin pyhää. Hän selitti: ”Ja kun minä, Enos, olin kuullut nämä sanat, uskoni Herraan alkoi olla järkähtämätön” (jae 11).

Yksi henkilökohtaisen ilmoituksen saamisen siunauksista Herralta on se, että nämä hengelliset kokemukset vahvistavat uskoamme Häneen. Joka kerta kun kuulemme Häntä, meidän uskomme Jeesukseen Kristukseen kasvaa. Ajan mittaan jatkuva ilmoitus voi tehdä uskostamme Häneen järkähtämättömän.

Presidentti Joseph F. Smith (1838–1918) kertoi oman kokemuksensa tästä: ”Kun minä nuorena poikana aloitin pappeuspalveluksen, pyysin usein, että Herra näyttäisi minulle jonkin ihmeen, jotta saisin todistuksen. Mutta Herra pidätti minulta ihmeet ja näytti minulle totuuden, rivin rivin päälle ja käskyn käskyn päälle, milloin siellä, milloin täällä, kunnes Hän sai koko olemukseni totuuden tuntoon ja kunnes epäilys ja pelko oli minusta täysin pyyhitty pois. Hänen ei tarvinnut lähettää luokseni taivaan enkeliä tätä tarkoitusta varten, eikä Hänen tarvinnut puhua ylienkelin pasuunan äänellä. Elävän Jumalan Hengen hiljaisen äänen kuiskauksin Hän antoi minulle sen todistuksen, jonka omistan. Ja tämän periaatteen ja voiman avulla Hän antaa kaikille ihmislapsille pysyvän tiedon totuudesta.”¹²

”Heidän uskonsa oli samankaltainen kuin sinun” (jae 18). Kun Enos oli saanut ensin syntinsä anteeksi, Herra selitti sen tapahtuneen ”uskosi tähden Kristukseen, jota et ole koskaan ennen kuullut etkä nähnyt” (jae 8). Saatuaan monia muita ilmoituksia Enos sai lopulta saman uskon kuin hänen isillään oli: ”Heidän uskonsa oli samankaltainen kuin sinun” (jae 18). Enos uskoi Kristukseen samalla tavoin kuin Lehi, Jaakob ja Nefi, jotka kaikki olivat nähneet Herran näyssä. Vaikka hänen todistuksensa tuli yksinkertaisesti henkilökohtaisena ilmoituksena Pyhältä Hengeltä, se oli aivan yhtä varma kuin jos hän olisi nähnyt Herran. Enosin kokemukset havainnollistavat periaatetta, jonka vanhin D. Todd Christofferson kahdentoista apostolin koorumista opetti apostoli Tuomaan todistuksesta Vapahtajasta: ”Saman uskon tai todistuksen, jonka Tuomas oli saanut, voi saada Häntä koskettamatta tai näkemättä [ks. Joh. 20:29].”¹³

Kirjansa lopussa Enos kirjoittaa kuolevansa pian ja ”silloin minä näen – – hänen kasvonsa” (jae 27). Hänen viimeinen todistuksensa muistuttaa meitä kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Bruce R. McConkien (1915–1985) viimeisestä todistuksesta. Huhtikuun 1985 yleiskonferenssissa, vain muutamia päiviä ennen kuolemaansa, hän sanoi Vapahtajasta:

”Minä olen yksi Hänen todistajistaan, ja jonakin tulevana päivänä tunnen naulan jäljet Hänen käsissään ja jaloissaan ja kastelen Hänen jalkansa kyynelilläni.

Mutta yhtä hyvin kuin silloin, tiedän nytkin, että Hän on Jumalan kaikkivaltias Poika, että Hän on meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme.”¹⁴

”Pian minä menen leposijalleni, joka on minun Lunastajani luona; sillä minä tiedän, että hänessä minä saan levon.” (Jae 27.) Enos tiesi henkilökohtaisen ilmoituksen kautta, että Jeesus Kristus pelastaisi hänet selestiseen valtakuntaan. Jotkut olettavat, ettemme voi koskaan tietää sitä tässä elämässä. Toiset ajattelevat, että tämä tieto edellyttää jotakin dramaattista kuten Vapahtajan käyntiä. Herra on kuitenkin opettanut, että Pyhä Henki voi antaa ihmisille lupauksen iankaikkisesta elämästä, kun he jatkuvasti pitävät liittonsa uskollisesti.¹⁵ Tämän hengellisen varmuuden ehtona on meidän uskollisuutemme: ”Jos ihminen rikkoo liiton, – – Henki poistaa hyväksymisen leiman.”¹⁶

Kun ”ponnistelemme eteenpäin” liittopolulla pyrkien ”kestämään loppuun asti”, Herra antaa meille matkan varrella hengellisiä vakuutuksia, kunnes tiedämme varmuudella, että ”me saamme iankaikkisen elämän” (ks. 2. Nefi 31:20). ”Tätä kutsutaan pyhissä kirjoituksissa kutsumuksen ja valinnan tekemiseksi lujaksi.”¹⁷

Kun me Enosin tavoin kamppailemme Jumalan edessä, kun sielullamme on nälkä ja pohdiskelemme sydämessämme, kun rukoilemme voimallisesti itsemme ja muiden puolesta, me saamme ilmoitusta ilmoituksen päälle hiljaisina hetkinämme, kunnes uskostamme Jeesukseen Kristukseen tulee järkähtämätön ja me tiedämme, että jonakin päivänä saamme levon Hänen luonaan.