Antakaa anteeksi

Guy de Maupassant, ranskalainen kirjailija, kertoo Hauchecorne-nimisestä talonpojasta, joka toriaukiolla kävellessään näki mukulakiveyksellä olevan narunpätkän. Hän nosti sen ja pani taskuunsa.

Myöhemmin samana päivänä ilmoitettiin rahakukkaron katoamisesta. Hauchecorne pidätettiin ja vietiin pormestarin eteen. Hän vakuutti syyttömyyttään ja näytti, että oli poiminut maasta vain narunpätkän. Mutta häntä ei uskottu, ja hänelle naurettiin.

Seuraavana päivänä rahakukkaro löytyi, ja Hauchecorne vapautettiin kaikista syytteistä. Mutta väärät syytökset suututtivat hänet niin, että hän katkeroitui eikä antanut asian unohtua. Koska hän ei halunnut antaa anteeksi eikä unohtaa, hän ajatteli asiaa ja puhui siitä alinomaa. Kaikkien hänen tapaamiensa ihmisten täytyi kuulla hänen kärsimästään epäoikeudenmukaisuudesta. Koska hän ei saanut rauhaa kärsimästään vääryydestä, hän sairastui ja kuoli. Kuolinkamppailussaankin hän toisteli jatkuvasti: ”Narunpätkä, narunpätkä.” (Ks. ”The Piece of String”, julkaisussa The Works of Guy de Maupassant , julkaisuvuosi tuntematon, s. 34–38.)

Tämä tarina voitaisiin meidän aikanamme kertoa yhä uudestaan sijoittamalla siihen erilaisia ihmisiä ja olosuhteita. Miten vaikeata meidän onkaan antaa anteeksi niille, jotka ovat tehneet meille vääryyttä.

Veljeni ja sisareni, sitokaamme haavat, joita ovat aiheuttaneet suunnitelmat kostaa meitä loukanneille. Meissä kaikissa on hieman tällaista kostonhenkeä. Onneksi meillä kaikilla on voimaa nousta sen yläpuolelle. Pyydän teitä rukoilemaan Herralta voimaa antaa anteeksi. Se ei ehkä ole helppoa eikä tapahdu nopeasti. Mutta jos pyydätte sitä, niin sydämeenne tulee rauha. Se on suloista Kristuksen rauhaa, Hänen, joka sanoi: ”Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen” (Matt. 5:9).

Artikkelista ”Teiltä vaaditaan, että te annatte anteeksi”, Valkeus, marraskuu 1991, s. 2–7.