SEMINAARI PIMEÄNTULON JÄLKEEN

Takaroan saarella, 600 kilometrin päässä Tahitista koilliseen, seminaaria ei pidetä aikaisin aamulla vaan iltaisin. Kerran viikossa keskiviikkoisin auringon laskiessa sisar Hina Garbutt opettaa oppilailleen palautettua evankeliumia. Hän on yksi lenkki siinä opettajien ketjussa, joka sai alkunsa 1850-luvulla, kun myöhempien aikojen pyhien lähetyssaarnaajat alkoivat ensimmäisen kerran opettaa täällä. Itse asiassa seminaariluokka kokoontuu 1890-luvulla rakennetun kappelin vieressä.

Takaroassa asuville teini-ikäisille seminaari on ainoa mahdollisuus saada muodollista opetusta. Saarella on alakouluopetusta, mutta ainoa vaihtoehto yläkouluopetukseen on lähteä sisäoppilaitokseen kauas jollekin toiselle saarelle.

”Meillä on nuorissa miehissä vain pappeja”, sanoo Tetuarere Temahaga (yllä), 17, Takaroan 2. seurakunnasta Tuamotun piiristä Takaroasta. ”Diakonit ja opettajat ovat kaikki lähteneet muualle kouluun. Mutta saarelle jääneet kuusi pappia ja kolme nuorta naista tulevat seminaariin. Kaikkien mielestä se on meille kuin koulu, ja siksi he tulevat. Me opimme paljon ja nautimme yhdessäolosta. Seminaarin ansiosta voimme jatkaa opiskelua.”

Useimpien takaroalaisten nuorten tavoin Tetuarere työskentelee helmitiloilla. Hänen on noustava jo puoli viideltä aamulla, ja hänen päivänsä kuluu sukeltaen ja uiden, kun hän nostaa painavia osterinauhoja veneisiin. Muut kuten nuoret naiset (oikealta) Hinanui Tehina, 14, ja Tapiu Tino, 15, tekevät koko päivän työtä sitomalla ostereita nailonnauhoihin, jotta muut voivat laskea ne takaisin veteen. Sillä tavoin helmiä kasvatetaan, ja sillä tavoin Takaroan talouselämä pysyy hengissä. ”Meitä tarvitaan täällä”, Tapiu selittää. Hän oli jonkin aikaa sisäoppilaitoksessa mutta huomasi, että siellä oli paljon kielteisiä vaikutteita, joten hän palasi perheensä luo, rakkaittensa joukkoon.

Millä tavoin nuoret Takaroassa rentoutuvat pitkän työpäivän jälkeen? ”Eivät oikein millään”, nauraa Tetuarere. ”Me katsomme televisiota, vaikkei siellä ole paljonkaan katsottavaa, tai käymme uimassa. Eniten käymme kalassa. Me kalastamme saadaksemme ruokaa, mutta myös huvin vuoksi.”

Sunnuntait ja keskiviikot ovat erityisen tervetulleita. ”Sunnuntaisin käymme tietenkin kirkossa, ja keskiviikko-iltaisin on seminaari”, Hinanui selittää. ”Me opimme paljon evankeliumista.” Tetuarere puhuu yhdestä niistä monista periaatteista, joita hän on tutkinut: temppelin tärkeydestä. ”Sinne ei voi mennä maailman asiat mukanaan. Se on Herran huone, eikä sinne saa päästä mitään epäpyhää.”

Itse asiassa yksi jännittävä tavoite, joka täkäläisillä seminaarioppilailla on, on säästää ansaitsemaansa rahaa ja lähteä muiden seurakunnan jäsenten kanssa Tahitin temppeliin. ”Me teemme kasteita kuolleiden puolesta”, Hinanui kertoo. ”Se on hyvä tavoite. Kaikki, mitä me opimme kirkossa, ja kaikki, mitä me opimme seminaarissa, vie meitä kohti Herran huonetta.”