Sankari

”Tule meille koulun jälkeen”, Caroline sanoi. ”Minulla on Alishan uusi CD.” (Muusikon nimi on muutettu.)

Haukoin henkeäni. ”Selvä!” Vaikka mummi veisikin minut ostoksille lauantaina syntymäpäiväni kunniaksi, en malttanut odottaa niin kauan. Halusin ehdottomasti kuulla uuden CD:n heti.

Alisha oli sankarini. Caroline ja minä kuvittelimme olevamme hän pidellessämme hiusharjoja mikrofoneina ja laulaessamme hänen musiikkinsa mukana. Joskus äiti pyysi meitä hiljentämään ääntä, mutta hän ei välittänyt kovinkaan paljon metelistä, koska Alishan sanoitukset olivat niin hyviä. Alisha oli uskonnollinen – olin lukenut niin lehdestä.

Koulun jälkeen kiiruhdin huoneeseeni tekemään läksyt. Alisha hymyili säteilevästi minulle pöytäni yläpuolelle kiinnitetystä julisteesta.

Kun viimein pompin kadun yli Carolinen luo, hän ojensi minulle CD:n kannen ja intoili: ”Eikö hän olekin tosi nätti?”

Nyökkäsin, mutta vatsassani tuntui omituiselta. Tällä kertaa Alisha ei hymyillyt vaan hänen ilmeensä oli pikemminkin virnuileva. Enkä ollut koskaan nähnyt häntä valokuvassa sillä tavoin pukeutuneena.

”Eikö hänen asunsa ole mielestäsi vähän säädytön?” kysyin.

Caroline rypisti otsaansa. ”Joo, mutta ehkä hänen kirkossaan ei välitetä sellaisista asioista. Hän ei luultavasti tiedä paremmasta. Kuuntele – tämä on lempilauluni.” Hän painoi aloituspainiketta, kun minä silmäilin CD:n kanteen painettuja sanoja. Tunsin helpotusta, kun niissä ei ollut yhtään kirosanoja.

”Näetkö nyt? Tämä CD on ihan hyvä”, vakuutin itselleni. Mutta ikävä tunne seurasi minua sinä iltana kotiin.

****

Lauantaiaamuna katselin piirrettyjä odottaessani, että mummi hakisi minut ostosreissullemme. Erään mainoskatkon aikana kuuluttaja sanoi, että ohjelman lopuksi näytettäisiin Alishan uusi musiikkivideo!

Äiti tuli olohuoneeseen juuri kun musiikki alkoi. ”Mitä sinä katselet?” Hän istuutui hymyillen.

”Tämä on uusi Alishan video.” Yritin kuulostaa huolettomalta.

Äidin hymy katosi, kun hän katseli, miten Alisha tanssi kuvaruudun poikki. Hän katsoi minua ja kohotti kulmiaan.

Minulla oli epämukava olo. ”Vaikka hänellä onkin tuollainen asu, ei se tarkoita sitä, että laulu on paha.”

”Oletko varma?”

Toivoin, että video loppuisi pian, mutta se vain jatkui. Viimein sammutin television. Äiti oli hiljaa ja katseli minua.

”Luin sanat”, mutisin. ”Niissä ei ollut yhtään kirosanaa.”

Äiti näytti pimentynyttä televisioruutua. ”Mutta Alisha lähettää silti viestin. Hengen karkottamiseksi ei tarvitse kiroilla.”

Tunne sisälläni kertoi, että äiti oli oikeassa. Ehkä en ymmärtänyt, mitä Alisha viestitti, mutta Pyhä Henki tiesi – ja Hänen vaikutuksensa oli poissa.

Laahustin huoneeseeni ja katsoin julistettani hymyilevästä Alishasta. Minä en vastannut hymyyn. Miksi sankarini oli muuttunut?

Ajotieltä kuului autontorven toitotus, joten nielaisin kurkkuuni nousseen palan ja juoksin ulos.

”Hei, syntymäpäiväsankari”, mummi tervehti minua, kun kiipesin hänen autoonsa. ”Minne mennään?”

Koko viikon päätökseni oli ollut sama, mutta nyt en ollut enää varma. ”Anna kun mietin hetken.”

Carolinen sanat Alishasta putkahtivat mieleeni: ”Hän ei luultavasti tiedä paremmasta.” Se kuulosti hyvältä syyltä, mutta nyt tiesin, miksi se ei ollut sitä – koska minä tiesin paremmasta!

Synkkä tunne häipyi, kun tajusin jotakin tärkeää. Olin Jumalan tytär enkä tarvinnut toista sankaria. Miksi ihailisin jotakuta, joka ei edes tiennyt, kuka hän oli? ”Minun pitäisi olla Alishan sankari”, ajattelin, ja minulta pääsi tirskahdus. Mummi vilkaisi minua kysyvästi.

”Voimmeko mennä vaatekauppaan?” kysyin. ”Olen melkein kasvanut ulos sinisestä kirkkomekostani, josta pidän eniten.”

”Hyvä idea. Näytät todella nätiltä sinisessä.”

Hymyilin. Näytin nätiltä myös siksi, että Henki hehkui sisälläni – nätimmältä kuin kuuluisa poptähti voi ikinä olla.

”Nyt tekemänne päätökset määräävät suureksi osaksi sen, mitä elämänne ja iankaikkisuuden aikana seuraa.”

Ensimmäinen presidenttikunta, Nuorten voimaksi – uskollisuus Jumalalle , 2002, s. 2.