Kuinka suuri teidän ilonne onkaan

Opin ja liittojen luku 18 opettaa meille, että Herra rakastaa lapsiaan ja haluaa, että me teemme työtä heidän pelastuksensa hyväksi. Joka kerta tätä lukua lukiessani mieleeni tulee monia kokemuksia kirkon jäsenten aktivoinnista ja aktiivisena pitämisestä – kokemuksia, jotka muistuttavat minua siitä, että Herra johtaa työtään, jos me uskomme Häneen ja teemme vaadittavan työn.

Yksi näistä kokemuksista sai alkunsa muutama vuosi sitten, kun sain tehtäväkseni toimia kotiopettajana nuorelle miehelle, joka oli kasvanut uskollisessa myöhempien aikojen pyhien perheessä. Kun hän lähti kotoa kouluun, hän valitsi muita polkuja. Kuukausi toisensa jälkeen kotiopetustoverini ja minä kävimme hänen luonaan kokematta mitään menestystä. Näytti siltä, ettei hän edes kuullut, mitä me sanoimme hänelle. Mutta kun myrskyt tulivat ja hän oli hämmentynyt eikä tiennyt, miten ratkaista ongelmansa, hän etsi käsiinsä kotiopettajansa.

Siinä vaiheessa olin hänen vaarnanjohtajansa. Hän kertoi minulle muistaneensa jotakin, mitä hänen äitinsä oli opettanut hänelle: ”Herra kuulee niiden rukoukset, jotka etsivät Häntä vilpittömästi.” Hänen uskoutuessaan minulle, että hän oli alkanut rukoilla ja lukea pyhiä kirjoituksia, iloitsin nähdessäni, että Herra oli koskettanut hänen elämäänsä.

Päätin seurata häntä tiiviimmin, joten pyysin, että saisin hänet kotiopetustoverikseni. Joka kuukausi kävimme hänen kanssaan neljässä kodissa, ja joka kuukausi valmistin neljä erilaista sanomaa pyrkimyksenäni vahvistaa ystävääni ja auttaa häntä tulemaan jälleen aktiiviseksi evankeliumissa. Lopulta hän teki päätöksen tehdä parannuksen, osallistua uskollisesti kokouksiinsa ja nauttia sakramentin vilpittömästi. Herran uhraus alkoi vaikuttaa hänen elämäänsä.

Puolen vuoden ajan kävimme tapaamassa erästä isää, joka oli ainoa kirkon jäsen perheessään. Ponnisteluistamme huolimatta ja vaikka meidät otettiin aina hyvin vastaan, meidän ei onnistunut aktivoida häntä eikä kastaa hänen vaimoaan ja kolmea lastaan. Sitten saimme innoitusta ottaa lapset mukaan kirkon toimintaan käymällä hakemassa heidät sunnuntaisin kanssamme kirkkoon. Siitä tuli toverini erityistehtävä.

Työmme alkoi tuottaa tulosta. Lapset nauttivat kirkossa käymisestä ja menivät pian kasteelle. Koko seurakunta teki työtä saadakseen vanhemmat mukaan, mutta oli kuitenkin välttämätöntä, että Herran Henki koskettaisi heidän elämäänsä.

Erään kerran toverini, joka oli sanonut tuskin sanaakaan kuukausittaisilla käynneillämme, avasi suunsa ja todisti hyvin koskettavasti. Hänellä oli ollut suuri ongelma elämässään, ja nyt hän kertoi, kuinka ihmeellistä oli olla Herran käsivarsien suojassa. Hänen todistuksensa oli niin vilpitön ja voimallinen ja Henki oli niin vahva, että me kaikki liikutuimme. Sillä samalla viikolla vaimo päätti osallistua lähetystyökeskusteluihin ja meni viimein kasteelle. Miehestä tuli jälleen aktiivinen.

Nykyään perhe on edelleen aktiivinen ja täysin sopeutunut seurakuntaan, ja heidät on sinetöity Herran temppelissä. Toverini edistyy edelleen nopeaa vauhtia evankeliumissa. Hän solmi temppeliavioliiton suurenmoisen nuoren naisen kanssa, ja nyt heillä on kaksi lasta. He ovat onnellisia ja palvelevat merkittävällä tavalla seurakuntaamme ja kirkkoa.

Kuusi ihmistä kääntyi evankeliumiin tuon kokemuksen tuloksena. Kollektiivinen ihme! Tunsin pyhissä kirjoituksissa kuvailtua iloa:

”Ja kuinka suuri hänen ilonsa onkaan sielusta, joka tekee parannuksen!

Ja nyt, teidät on kutsuttu huutamaan parannusta tälle kansalle.

Ja jos kävisi niin, että te tekisitte työtä koko elinaikanne huutaen parannusta tälle kansalle ja johdattaisitte ainoastaan yhden sielun minun luokseni, kuinka suuri teidän ilonne onkaan hänen kanssansa minun Isäni valtakunnassa!

Ja nyt, jos ilonne on suuri yhden sielun kanssa, jonka olette johdattaneet minun luokseni minun Isäni valtakuntaan, kuinka suuri teidän ilonne onkaan, jos johdatatte monta sielua minun luokseni!” (OL 18:13–16.)

Tuo kokemus opetti minulle kolme keskeistä periaatetta:

1. Herra johtaa tätä työtä. Hän on valmistanut tien. Hän on kiinnostunut lähetystyöpyrkimyksistämme ja on niissä itse mukana.

2. Kotiopettajien ja kotikäyntiopettajien käyntien täytyy olla jatkuvia ja heidän täytyy valmistautua hyvin. Meidän täytyy viedä Herran Henki koteihin, joissa käymme. Meidän täytyy saada myös osaksemme niiden luottamus, joiden luona käymme.

3. On välttämätöntä, että otamme muita ihmisiä mukaan aktivointi- ja kääntymysprosessiin. Seurakunnan johtohenkilöt voivat koordinoida toimenpiteitä seurakuntaneuvostossa ja pappeuden johtajistokomiteassa auttaakseen meitä saavuttamaan lähetystyötavoitteemme.

Todistan, että Jumala on Isämme. Hän rakastaa meitä ja haluaa meidän tekevän lähetystyötä ja aktivointityötä Hänen tavallaan. Silloin meistä voi tulla voimallisia työkaluja Hänen käsissään Hänen rakkaiden lastensa pelastukseksi.