PAPPEUDEN AVAIMET

VANHIN RUSSELL M. NELSON

kahdentoista apostolin koorumista

Tämä on yhdeksäs artikkeli sarjassa, jossa kerrotaan pappeudesta ja sen tarkoituksista.

Avaimet ovat tärkeitä ja arvokkaita. Useimmat meistä kuljettavat avaimia mukanaan taskussa tai käsilaukussa minne sitten menemmekin. On avaimia, jotka eivät ole vain tärkeitä ja arvokkaita, vaan ne ovat kallisarvoisia, voimallisia ja näkymättömiä! Niillä on iankaikkista merkitystä. Ne ovat pappeuden avaimia.¹

Profeetta Joseph Smith opetti, että ”kirkon perusperiaatteet, hallinto ja oppi liittyvät valtakunnan avaimiin”.² Nuo avaimet tarkoittavat oikeutta johtaa pappeuden valtuutta Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Avainten myötä tulee oikeus johtaa paikallista kirkon organisaatiota kuten vaarnaa, seurakuntaa, lähetyskenttää, piiriä, pappeuskoorumia tai temppeliä. Avaimet saadaan kätten päällepanon kautta sellaiselta, jolla on asianmukainen valtuus ja jonka valtuus on kirkon tiedossa.³

Ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin jäsenillä on kaikki Jumalan maanpäällisen valtakunnan avaimet. Kirkon presidentti – virkaiältään vanhin apostoli – johtaa koko kirkkoa ja on ainoa ihminen maan päällä, joka käyttää täysin kaikkia avaimia.⁴ Hän jakaa valtuutta joko antamalla itse tai valtuuttamalla avainten antamisen muille pappeudenhaltijoille heidän erityisiin virkoihinsa ja kutsumuksiinsa.⁵

Pappeus on ihmiselle annettu Jumalan valtuus palvella ihmisten pelastukseksi. ”Valta ohjata näitä toimia on sama kuin pappeuden avaimet.”⁶ Teemme eron pappeuden hallussa pitämisen ja pappeuden avainten hallussa pitämisen välillä. Kun henkilö saa avaimet, hän ei saa lisää pappeutta, vaan hän saa oikeuden johtaa pappeuden työtä.

Valmistautuminen ja lupa

Palvellakseen hyvin pyhän pappeuden haltijana ihmisen on sekä valmistauduttava että saatava lupa. Saanen kertoa erään henkilökohtaisen kokemuksen. Ennen kuin minut kutsuttiin kahdentoista apostolin koorumiin, palvelin lääketieteen tohtorina ja kirurgina. Olin suorittanut kaksi tohtorintutkintoa. Kaksi asiantuntijalautakuntaa oli antanut minulle luvan toimia ammatissani. Tuo pitkä valmistautuminen oli vaatinut monta vuotta, mutta koulutus itsessään ei antanut minulle oikeutta toimia lääkärinä. Miksi? Koska tarvitsin laillistetun luvan.

Sen voivat myöntää vain osavaltion hallintoviranomaiset ja niiden sairaaloiden johtokunnat, joissa halusin työskennellä. Kun asianmukaisen valtuuden omaavat viranomaiset olivat antaneet minulle oikeuden ja luvan, sain hoitaa potilaita, jotka tarvitsivat kirurgista helpotusta vaivoihinsa. Vasta laillisten hallintoviranomaisten käytettyä avaimiaan voin minä suoda palvelua, johon olin valmistautunut.

Minä puolestani olin vastuussa niille, jotka myönsivät nuo etuoikeudet. Minua vaadittiin noudattamaan lainmukaisia ja eettisiä odotuksia, enkä saisi koskaan käyttää väärin minulle uskottua valtaa.

Aivan kuten tärkeät valmistautumisen ja luvan saamisen vaiheet liittyvät lääketieteeseen (ja muihin ammatteihin), ne liittyvät myös palvelemiseen pappeudessa. Niillä, joilla on pappeus – Aaronin ja Melkisedekin – on valtuus palvella pappeudessa. Herran edustajina heillä on oikeus suorittaa evankeliumin pyhiä toimituksia. Avaimet antavat valtuuden noiden palvelutehtävien toimittamiseen.

Pappeuden valtuus ja pappeuden voima eroavat myös toisistaan. Kun mies asetetaan johonkin pappeuden virkaan, hänelle annetaan valtuus. Mutta voima on seurausta siitä, että hän käyttää tuota valtuutta vanhurskaudessa.⁷ Vaikka siis pappeudenhaltijoilla on valtuus, heidän täytyy valmistautua saamaan voima. He tekevät sen tekemällä itsestään kelvollisen sekä ottamalla selvää pappeuden velvollisuuksista ja opeista ja harjoittamalla niitä.

Miksi näillä asioilla on merkitystä? Miksi voima toimia Jumalan nimessä on niin tärkeä? Miksi on tärkeää, että pappeudenhaltija valmistautuu palvelemaan voimalla? Koska pappeudella on iankaikkista merkitystä. Pappeus hyödyttää jokaista miestä, naista ja lasta, joka elää nyt, joka on elänyt ja joka on vielä elävä maan päällä. Pappeudenhaltijoiden on valmistauduttava, jotta he voivat tuoda pappeuden voiman siunaukset auliisti kaikkien Jumalan lasten ulottuville. Niiden, joilla on pappeuden avaimia, on ymmärrettävä, kuinka noita avaimia käytetään viisaasti ja vanhurskaasti.⁸

Pappeuden avainten historia

Pappeuden avaimet ja valtuus voidaan jäljittää kolmeen historian aikakauteen: muinaisiin aikoihin, Herran palvelutyön aikaan kuolevaisuudessa ja nykyaikaan.

Ensimmäinen aikakausi: muinaiset ajat. Pappeuden valtuus tunnettiin muinoin, jopa ennen maan luomista. Profeetta Joseph Smith julisti: ”Pappeus on iankaikkinen periaate, ja se on Jumalan tavoin ollut olemassa hamasta iankaikkisuudesta ja on oleva hamaan iankaikkisuuteen.”⁹ Presidentti Brigham Young (1801–1877) lisäsi, että pappeus ”on laki, jonka kautta maailmat ovat, ovat olleet ja ovat aina ja iankaikkisesti”.¹⁰

Kuolevaisuutta edeltävässä maailmassa me olimme olemassa Jumalan henkilapsina. Abraham oli yksi meistä. Hänelle kerrottiin, että hän oli niiden joukossa, jotka oli valittu ennen syntymää hallitsijoiksi (hengellisiksi johtajiksi).¹¹ Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan myös, että Herra Jumala asetti ennalta pyhän järjestyksensä mukaisesti pappeja, joita oli valmistettu maailman perustamisesta asti Hänen ennalta tietämisensä mukaisesti. Siten kutsumuksestamme pyhään pappeuteen tiedettiin jo ennen syntymäämme.¹²

Aadam sai pappeuden valtuuden ennen maailman muodostamista.¹³ Tiedämme, että ”pappeus annettiin ensin Aadamille. Hän oli ensimmäinen, joka kutsuttiin johtamaan [taloudenhoitokautta], ja hänellä oli johtamisen avaimet sukupolvesta toiseen.”¹⁴ Pappeus annettiin sukupolvi toisensa jälkeen Aadamista Moosekseen ”heidän isiensä linjan kautta”.¹⁵ Puhuessaan Vanhan testamentin aikojen profeetoista profeetta Joseph Smith julisti, että ”kaikilla profeetoilla oli Melkisedekin pappeus”.¹⁶

Toinen aikakausi: Herran palvelutyön aika kuolevaisuudessa. Ollessaan maan päällä Jeesus antoi pappeuden kahdelletoista apostolilleen ja ilmoitti pappeuden avainten periaatteen. Vanhimmalle apostolilleen Pietarille Vapahtaja sanoi: ”Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”¹⁷ Herra lupasi nämä avaimet myös Jaakobille ja Johannekselle.¹⁸

Viikko tuon lupauksen jälkeen Jeesus vei Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen korkealle vuorelle. Siellä Herran johdolla nämä apostolit saivat pappeuden avaimet Moosekselta ja Elialta (joka tunnetaan myös Eliaana).¹⁹

Mestari muistutti opetuslapsiaan siitä, mistä he olivat valtuutensa saaneet: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.”²⁰

Pian sen jälkeen Vapahtaja ristiinnaulittiin. Jo ennen kuin varhaiset apostolit päättivät työnsä, alkoi luopumus. Se tapahtui, kuten oli profetoitu, kun niiden miesten opetukset, joilla oli pappeuden avaimet, hylättiin ja pyhiä toimituksia häväistiin.²¹

Kolmas aikakausi: nykyaika. Pappeuden avainten palauttaminen on yksi monista tämän aikojen täyttymisen taloudenhoitokauden ihmeistä.²² Kuten profeetta opetti: ”Avaimet on tuotava taivaasta aina, kun evankeliumi lähetetään.”²³ Vuonna 1820 taivaallinen Isämme ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ilmestyivät profeetta Joseph Smithille. Toukokuussa 1829 Johannes Kastaja antoi Aaronin pappeuden Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle.²⁴ Tehdessään niin hän toi ”enkelien palveluksen ja parannuksen evankeliumin sekä syntien anteeksisaamiseksi suoritettavan upotuskasteen avaimet”.²⁵ Pian sen jälkeen profeetta ja hänen toverinsa saivat Melkisedekin pappeuden Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen käsien alla.²⁶ Joseph Smithillä oli avaimet perustaa kirkko, lähettää lähetyssaarnaajia ja asettaa pappeusjohtajia.

Myöhemmin Herra puhui Josephille ja Oliverille muista, joille oli annettu muita erityisiä pappeuden avaimia.²⁷ Vuorollaan kukin heistä antoi nämä avaimet Josephille ja Oliverille:

Mooses toi Israelin kokoamisen ja kymmenen heimon johdattamisen avaimet,²⁸
Elias toi Abrahamin liiton avaimet²⁹
ja Elia sinetöimisvaltuuden avaimet.³⁰

Joseph Smith antoi nuo palautetut pappeuden avaimet kaikille omana aikanaan kutsutuille apostoleille.³¹ Nämä avaimet ovat vuorostaan siirtyneet sukupolvesta toiseen nykyisille kirkon johtajille. Nykyään kirkon presidentillä on käytössään jokainen avain, joka on ollut minkä tahansa taloudenhoitokauden jonakin aikana saaneiden hallussa luomisen alusta asti.³²

Eräs pyhä hetki elämässäni oli 12. huhtikuuta 1984, kun ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumin jäsenet panivat kätensä pääni päälle. Kuten oli tapahtunut muiden kohdalla ennen minua, minäkin sain kaikki pappeuden avaimet. Kahdentoista koorumin jokaisen jäsenen tavoin minulla on kaikki pappeuden avaimet, jotka on palautettu näinä myöhempinä aikoina, mutta osaa avaimista ei käytetä, ellei virkaiältään vanhin apostoli erityisesti niin määrää tai ellei hän kuole. Kaikki me kahdentoista apostolin koorumissa tunnemme vastuun painon ja ikiaikaisen luottamustehtävän taakan. Me tiedämme, että meillä olevat avaimet on palautettu ”viimeisen kerran ja viimeisiä aikoja varten”.³³

Velvoitteet ja vastuu

Kun kädet pannaan henkilön pään päälle hänen asettamisekseen tai erottamisekseen, niin sekä toimituksen suorittajalla että tuon pappeuden valtuuden vastaanottajalla on velvoitteita ja vastuu. Saanen valaista asiaa. Oletetaan, että teillä on avaimet johonkin, mikä on elämässänne arvokasta – autoon, kotiin tai hienoon kojeeseen. Jos lainaatte noita avaimia toiselle siinä tarkoituksessa, että hän käyttää omaisuuttanne, teillä on tiettyjä velvoitteita. Teillä lainanantajana on velvollisuus huolehtia sen menestyksestä, joka teiltä lainaa. Niinpä opetatte ja koulutatte häntä riittävästi suojellaksenne käyttäjää ja turvataksenne samalla oman arvokkaan omaisuutenne. Myös vastaanottajalla on velvoitteita. Hänen täytyy tuntea soveltuvat lait ja noudattaa niitä, pitää huolta omaisuudestanne ja kertoa teille, kuinka hyvin hän on käyttänyt sitä.

Samat käsitteet soveltuvat pappeuden avaimiin. Temppelin esimiehillä, lähetysjohtajilla, vaarnanjohtajilla, piirinjohtajilla, piispoilla, seurakunnanjohtajilla ja kooruminjohtajilla on johtamisen avaimet. Heidän avaimensa säätelevät heidän yksikkönsä voimaa kirkossa. Jotta kirkon tehtävä toteutuisi, nämä johtajat eivät vain kutsu tehtäviin ja vapauta, vaan he myös kouluttavat kutsumiaan ihmisiä ja pitävät heitä vastuussa tehtävistään. Siten jäsenillä, jotka asetetaan pappeuteen tai jotka saavat tehtäviä palvella kirkossa, on kuuliaisuuden ja vastuullisuuden velvoitteet.

Jokaisella pappeuskoorumilla on johtaja, olipa kyse diakonien, opettajien, pappien, vanhinten tai ylipappien koorumista. Jokaisella johtajalla on valtuuden avaimet. Johtaja, jolla nuo avaimet ovat, antaa valtuutuksen koorumin toimintaan ja palvelutilaisuuksiin. Vaikka kooruminjohtajalla on avaimet, hänen neuvonantajillaan ei ole. Apujärjestöjen johtajat eivät saa avaimia. Neuvonantajat ja apujärjestöjen johtajat palvelevat tehtävässä, jonka he ovat saaneet avainten haltijalta, joka puolestaan on delegoinut kullekin heistä valtuuden toimia.

Kun henkilö saa vapautuksen kutsumuksestaan pappeudessa, niin jos hän on saanut avaimet, hän luovuttaa ne ja ne annetaan asianmukaisella valtuudella uudelle johtajalle. Kun esimerkiksi piispa vapautetaan, hänen asettamisensa pappeudessa piispan virkaan säilyy, mutta hänen pappeuden avaimensa palvella seurakunnan piispana annetaan uudelle piispalle.

Ilmoitus, uskollisuus ja etuoikeus palvella

Niitä, jotka saavat Melkisedekin pappeuden, velvoittaa pyhä vala ja liitto ”elää jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta”.³⁴ Niin tekemällä ihminen tulee kelvolliseksi saamaan henkilökohtaista ilmoitusta.

Uskollisuus on myös elintärkeää, jotta saisi voimaa pappeudessaan. Uskollisuus sille, jolla on avaimet kutsua ja vapauttaa, edistää ykseyttä, ja ykseys on menestyksen edellytys.³⁵ Herra selitti niin sanoessaan: ”Ellette te ole yhtä, te ette ole minun”³⁶ ja ”Israel pelastetaan hyväksi näkemänäni aikana; ja sitä johdetaan avaimilla, jotka minä olen antanut”.³⁷

Meitä on muistutettava ja varoitettava, että jos etuoikeutta palvella pappeudessa käytetään väärin, se voidaan ottaa pois. Sitä ei ole vaikea ymmärtää. Sama varoitus koskee maallistakin toimintaa. Jos joku ajaa toisen autolla holtittomasti, omistaja ei todennäköisesti anna enää tulevaisuudessa lupaa auton käyttöön. Samoin on pappeuden valtuuden laita. Jos sitä käytetään väärin, ”Herran Henki tulee murheelliseksi, ja kun se on vetäytynyt, se on sen miehen pappeuden eli valtuuden loppu”.³⁸

Jokaisen, jolla on pyhä pappeus, pitäisi olla syvästi kiitollinen tuosta verrattomasta etuoikeudesta. Tieto siitä, että jokainen meistä asetettiin ennalta maailman perustamisesta asti siihen tehtävään, joka meillä nyt on,³⁹ tekee nöyräksi. Olkaamme uskollisia sille luottamukselle, jota Vapahtaja on osoittanut niitä kohtaan, joilla on Hänen pyhä pappeutensa ja sen pyhiä avaimia. Rukoilen, että käyttäisimme niitä viisaasti ja juuri siten kuin Herra haluaisi meidän niitä käyttävän.