”Joulu tarkoittaa toivoa, rauhaa ja rakkautta”, Liahona, joulukuu 2023.
Joulu tarkoittaa toivoa, rauhaa ja rakkautta
Jeesus-lapsi, jota me rakastamme ja kunnioitamme joulun aikaan, tarjoaa meille koettelevina aikoinamme toivoa, rauhaa ja rakkautta.
Hope Gentile, neljä päivää ennen ensimmäistä kemoterapiahoitoaan maaliskuussa 2015.
Valokuvat Hopesta Nicholas Gentile
”Joka kerta kun lapsi syntyy, maailma uudistuu viattomuudessa”, presidentti Boyd K. Packer (1924–2015), kahdentoista apostolin koorumin presidentti, opetti.1 Ja koska kauan sitten lapsen luvattiin syntyvän ”Daavidin kaupungissa” (ks. Luuk. 2:11), niiden sydämet, jotka ottavat vastaan tuon lapsen ja Hänen palvelutehtävänsä, voivat uudistua joka päivä toivossa, rauhassa ja rakkaudessa.
Toivo, rauha ja rakkaus löytyvät ”suuresta valosta” (ks. Jes. 9:1), jonka Jeesus Kristus toi pimenevään maailmaamme. Toivo, rauha ja rakkaus löytyvät myös ”ilosanomasta, suuresta ilosta” (ks. Luuk. 2:10), joka Hänen syntymänsä ansiosta siunaa kaikkia Jumalan lapsia.
Joulu on täydellinen tilaisuus keskittää sydämemme ja mielemme Kristus-lapseen, joka syntyi niin kauan sitten, sekä rauhaan ja toivoon, jota Hänen evankeliuminsa sanoma tuo meidän jokaisen sydämeen, kun auliisti seuraamme Häntä.
Toivoa Vapahtajassa
Muutama vuosi sitten yksi ainoa sana – syöpä – sysäsi Nicholas ja Christina Gentilen nuoren perheen kokemukseen, jota veli Gentile on nimittänyt ”elämän tai kuoleman koettelemuksen tuntemattomiksi syvyyksiksi”. Heidän vuoden ja seitsemän kuukauden ikäisellä tyttärellään Hopella oli diagnosoitu kasvain alaselässä.
”Seuraavien viiden kuukauden aikaisten leikkausten ja kemoterapian aikana”, veli Gentile muistelee, ”Hopen taistelu elämästä loi kokemusten kaleidoskoopin, joka lopulta vahvisti perheemme todistusta Vapahtajan armosta.”
Hopen koettelemus ja epävarma tulevaisuus lähensivät perhettä – toisiinsa ja Vapahtajaan.
”Tiesimme, että se, mitä me näimme, oli vain osa siitä todellisuudesta, jonka Jumala näki Hopen kohdalla”, veli Gentile sanoo. ”Pimeydestä huolimatta me luotimme Häneen – lopputuloksesta riippumatta.”
Eräänä pimeänä iltana Hopen toisen viisipäiväisen kemoterapiajakson aikana veli Gentile huomasi, kuinka paljon hiuksia Hope oli menettänyt muutaman edellisen päivän aikana. Hopen jäljellä olevat punervan vaaleat hiustukot muistuttivat veli Gentilea tuskallisesti Hopen kuolevaisuudesta. Siitä huolimatta veli Gentile sai lohtua Herran lupauksesta: ”Eikä hiuskarva hänen päästään putoa maahan huomaamatta” (OL 84:116).
”Tunsin, että Jeesus Kristus oli syvästi tietoinen Hopen matkasta – ja sydämemme murheesta”, veli Gentile sanoo. ”Hän ei jättänyt meitä orvoiksi [ks. Joh. 14:18].”
Eräänä iltana nukkumaan mennessä, kun veli Gentile luki Hopelle lastenkirjaa, hän kysyi hassulla äänellä: ”Mitä pöllö sanoo?” Kikattaen Hope vastasi: ”Hu-huu!” Sitten veli Gentile kysyi: ”Mitä lehmä sanoo?” Hope vastasi ylpeänä: ”Ammuu!”
Sillä hetkellä veli Gentilen huomio kiinnittyi makuuhuoneen seinällä olevaan Vapahtajan kuvaan. Henki kehotti häntä kysymään: ”Hope, entä mitä Jeesus sanoo?”
Kun hän odotti tyttärensä vastausta, tämä käpertyi hänen olkaansa vasten, avasi suuret siniset silmänsä ja kuiskasi: ”’Halaa sinua.’ Jeesus sanoo: ’Halaa sinua.’”
Veli Gentile veti hellästi Hopen pienen kehon lähelleen ja halasi häntä nyyhkyttäen. Halatessaan pienillä käsivarsillaan Hope kuiskasi: ”Rakastan sinua, isi.”
Jumala oli antanut veli Gentilelle ja hänen perheelleen tuon hetken erityisestä syystä: ”Jeesus halasi perhettämme rakastavilla käsivarsillaan”, veli Gentile kertoo. ”Tuon pyhän illan jälkeen olen pohtinut sitä lempeää totuutta, jonka Jumala opetti minulle tyttäreni sanojen välityksellä: Jeesus halaa meitä ja siunaa meitä koettelemustemme aikana, jos annamme Hänen tehdä niin. Nämä siunaukset tulevat Hänen täydellisenä aikanaan, tavallaan ja tahtonsa mukaan, mutta ne tulevat. Tiedän nämä totuudet, koska Pyhä Henki auttoi minua tuntemaan ne Hopen huoneessa sinä pimeänä iltana.”2
Lohtuhuopa, David Bowman, kopiointi kielletty
Rauha Kristuksessa
Minulla on ilo kertoa, että Gentilen perheen uskoon ja rukouksiin vastattiin. Nykyään Hope on terve, onnellinen 10-vuotias.
Mutta entä ne kerrat, jolloin Jumalan vastaus ei ole sitä, mitä olimme toivoneet? Voiko rauha tulla henkilökohtaisen murheen keskellä?
Kuten Gentilen perhe huomasi, rauhaa voi kokea aina, kun käännymme Vapahtajan puoleen, jonka syntymää Betlehemissä me juhlimme näin jouluna. Joulun aikaan, kun henkilökohtaiset koettelemukset, murhe ja sairaus voivat usein varjostaa joulunviettoamme, meidän todistuksemme Vapahtajan syntymästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta tuo rauhaa.
Rakas profeettamme, presidentti Russell M. Nelson on opettanut meille: ”Samalla tavoin kuin Vapahtaja tarjoaa rauhaa, ’joka ylittää kaiken ymmärryksen’ [Fil. 4:7], Hän tarjoaa myös niin voimallista, syvää ja laajaa iloa, että se ylittää inhimillisen ajattelun ja kuolevaisen käsityskyvyn. Esimerkiksi, ei tunnu mahdolliselta tuntea iloa, kun oma lapsi kärsii parantumattomasta sairaudesta tai kun menettää työpaikkansa tai kun oma puoliso pettää luottamuksen. Mutta täsmälleen sitä iloa Vapahtaja tarjoaa. Hänen ilonsa on jatkuvaa, ja se vakuuttaa meille, että ’ahdinkomme kestävät vain pienen hetken’ [OL 121:7] ja että ne pyhitetään meidän hyväksemme [ks. 2. Nefi 2:2].”3
Kun Herra puhuu lohtua sieluumme, me voimme yhtyä siihen ”[suureen taivaalliseen sotajoukkoon], joka ylisti Jumalaa sanoen: ’Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa’” (Luuk. 2:13–14).
Me voimme tulla ”riemuiten – – ja Betlehemihin [rientää]”4.
Me voimme ”nukkua taivaallisessa rauhassa”5 tietäen, että lopulta kaikki tulee kuntoon Jumalan lupausten sekä Hänen täydellisen ajoituksensa, tapansa ja tahtonsa mukaisesti.
Vasemmalla: Hope neljännen kemoterapiahoidon jälkeen kesäkuussa 2015. Oikealla: Hope yhdeksänvuotiaana.
Rakkauden lahja
Isä tuntee meistä jokaisen täydellisesti – koettelemuksemme ja vajavuutemme, kaipauksemme ja menetyksemme. Koska Hän rakastaa meitä, Hän on antanut meille suurimman lahjan, minkä voimme koskaan saada.
”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).
Koska Poika rakastaa meitä samalla tavoin, Hän antoi auliisti henkensä meidän puolestamme.
”[Poika] ei tee mitään, mikä ei olisi maailman hyödyksi, sillä hän rakastaa maailmaa, jopa niin, että hän antaa oman henkensä voidakseen vetää kaikki ihmiset luoksensa. Sen vuoksi hän ei kiellä ketään pääsemästä osalliseksi hänen pelastuksestaan.” (2. Nefi 26:24.)
Vapahtajan opetuslapsina viimeisinä aikoina meillä on velvollisuus ja siunaus jakaa sitä rakkautta, jota Isä ja Poika tuntevat meitä kohtaan. Me jaamme tätä rakkautta, kun todistamme Jumalan lapsille kallisarvoisesta tiedosta, joka meillä on siitä, että Jumala elää, että Hänen Poikansa tuli maailmaan pelastamaan meidät fyysiseltä ja hengelliseltä kuolemalta ja että meidän aikanamme Vapahtaja on palauttanut kirkkonsa – Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon.
Jumalan ainosyntyisen Pojan lahjan vuoksi me vietämme joulua. Joulu merkitsee kestävää toivoa ja rauhaa, jotka ovat mahdollisia Vapahtajan sovituksen ja ylösnousemuksen ansiosta, jotka Hän teki rakkaudesta meitä kohtaan. Joulu merkitsee ikuista elämää ja iankaikkisuuden kestäviä jälleennäkemisiä, jotka ovat mahdollisia pyhissä temppeleissä suoritettavien pyhien toimitusten kautta.
”Tärkein syy siihen, miksi vietämme joulua, on pääsiäinen”, presidentti Nelson sanoi. Hän lisäsi: ”Jeesuksen Kristuksen ansiosta me voimme tehdä parannuksen ja saada syntimme anteeksi. Hänen ansiostaan meistä jokainen nousee kuolleista.”6
Uudessa testamentissa kerrotaan pyhiä kertomuksia Vapahtajan syntymästä. Tämä kertomus on monien suosikkijouluperinteidemme keskiössä. Kun juhlimme Hänen syntymäänsä, älkäämme kuitenkaan unohtako, että ilman Hänen ylösnousemustaan ja sovitustaan meillä ei olisi joulua.
Mormonin kirja todistaa ylösnousseen Kristuksen todellisuudesta sekä Kristuksen opin runsaudesta ja syvyydestä. Joulun aikaan ne, jotka hyödyntävät sen sivuilta löytyviä totuuksia Kristuksesta, tuovat lisää merkitystä perheensä joulunviettoon.
Tiedän, että Vapahtajan rakkauden ja keskeisen aseman ansiosta pelastussuunnitelmassa me voimme saada Hänen rauhansa (ks. Joh. 14:27) ja verrattomasti paremman toivon (ks. Et. 12:32) – jouluna ja aina.