Toivotamme Hänet tervetulleeksi kotiimme

Kuva

Seimi

Kuvitus Anastasia Suvorova

Hiljattain joulun aikaan nelivuotias tyttärentyttäreni oli käymässä luonani. Hänen vanhempansa ovat etääntyneet kirkosta.

Hyödynsin yhteistä aikaamme koristellakseni joulukuuseni hänen kanssaan. Kun hän katsoi seimiasetelmaani, jonka olin jo pystyttänyt, hänen kasvoilleen tuli hämmentynyt ilme. Niinpä aloin kertoa hänelle yksinkertaisella tavalla kertomusta Jeesuksen Kristuksen syntymästä. Selitin hänelle, että Jeesus-vauva olisi paras mies maan päällä, että Hänestä tulisi suuri kuningas ja että Hän auttaisi meitä aina.

Kerroin hänelle, että koska Maria ja Joosef eivät löytäneet paikkaa, jossa nukkua, heidän täytyi majoittua talliin, jossa oli eläimiä lähellä. Jälleen hän hämmentyi.

Kun vietimme päivää yhdessä, hän meni aina silloin tällöin seimiasetelman luo ja siirsi hahmoja. Hänen huomaamattaan tarkistin, minne hän oli siirtänyt ne. Joka kerta hän poisti Jeesus-lapsen hahmon seimestä ja siirsi muoviset kanat ja muut eläinhahmot pois seimiasetelman luota. Laitoin ne takaisin paikoilleen, mutta sitten hän palasi ja siirsi ne uudelleen.

Sinä iltana, kun tyttärentyttäreni oli mennyt nukkumaan, huomasin, että pikku kanani oli työnnetty läheisiin minikokoisiin pahvitaloihin, muut eläimet olivat laitumella ja Jeesus-lapsi oli jälleen otettu pois seimestä. Lopultakin ymmärsin.

Kuultuaan kertomuksen Jeesuksen syntymästä tyttärentyttäreni ajatteli, ettei niin arvokkaan lapsen pitäisi jäädä epämukavaan ja epäterveeseen paikkaan. Olin ylistänyt Vapahtajaa niin suuresti, ettei hän voinut jättää Häntä seimeen eläinten ympäröimäksi.

Pieni tyttärentyttäreni muistutti minulle, että on tärkeää antaa Vapahtajallemme erityinen paikka päivittäisessä elämässämme. Hän muistutti minua myös siitä, ettemme saa olla kuin majatalon isännät, joilla ei ollut tilaa Jeesuksen perheelle. Sen sijaan meidän pitää toivottaa Jeesus tervetulleeksi kotiimme ja sydämeemme Rauhan Ruhtinaana.