”Kuinka voin tuntea rauhaa, kun joulu tuntuu ylivoimaiselta?”, Liahona, joulukuu 2023.
Nuorille aikuisille
Kuinka voin tuntea rauhaa, kun joulu tuntuu ylivoimaiselta?
Juhlapyhät voivat tuntua ylivoimaiselta ajalta, mutta se, että löydämme pieniä tapoja keskittyä Kristukseen, tuo rauhaa ja iloa.
Kuvitus Bill Mayer
Joulun on tarkoitus olla ilon, rakkauden ja rauhan aikaa, mutta olosuhteemme eivät aina tee siitä helppoa. Vietin kaksi joulua lähetystyössä Brasiliassa, kaukana perheestäni ja vieraassa kulttuurissa. Niinä jouluina koin hyviä hetkiä, mutta ne olivat ensimmäisiä kertoja, jolloin tunsin joulunaikaan kielteisiä tunteita, nimittäin lannistumista ja koti-ikävää.
Palattuani lähetystyöstä en edelleenkään nauttinut joulunajasta aivan samoin kuin aiemmin ollessani nuori. Kun vartuin vanhemmaksi ja minulle tuli enemmän vastuita, joulun kiireisyys tuntui usein liian ylivoimaiselta voidakseni viettää joulua toivomallani tavalla. Vaikka halusin rentoutua kotona, viettää aikaa muita palvellen tai nauttia lomasta rakkaideni kanssa, jouduin viettämään suurimman osan joulukuusta töissä yrittäen samalla ehtiä eri tapahtumiin, ostaa lahjoja ja opiskella yliopiston loppukokeisiin.
Tiedän myös monia muita, joilla joulunaikaan liittyy usein surua läheisen menettämistä, he asuvat kaukana kotoa, kamppailevat vaikeiden ihmissuhteiden kanssa tai tuntevat olonsa erityisen yksinäiseksi tähän aikaan vuodesta.
Mutta kun olen miettinyt joulunajan kiireitä ja hälinää, olen miettinyt – haluaisiko Kristus, että Hänen ympärilleen keskittyvä juhla aiheuttaa meille stressiä, toivottomuutta ja loppuun palamista?
Uskon, että jos Jeesus Kristus olisi täällä, Hän haluaisi meidän tuntevan jouluna rauhaa ja toivoa. Hänhän syntyi auttamaan meitä tuntemaan juuri niitä. Hän tuli maan päälle auttamaan meitä kohtaamaan haasteemme ja voittamaan ne.
Kuten vanhin Neil L. Andersen kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Todistan, että kun olemme vanhurskaita, kaikki murheen, vaikeuden ja epävarmuuden kyyneleemme pyyhitään ja kaikki asetetaan kohdalleen Hänessä, Jumalan rakkaassa Pojassa.”1
Huolimatta haasteistamme, tehtävälistoista ja stressistä, jotka lisääntyvät tähän vuodenaikaan, me voimme yksinkertaistaa elämäämme ja syvät murheemme voivat parantua, kun keskitymme joulun syyhyn – Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen.
Yksinkertainen sanoma valosta ja rakkaudesta
Joka vuosi siitä lähtien, kun olin pieni, perheeni on lukenut Uuden testamentin kertomuksen Kristuksen syntymästä kynttilänvalossa jouluaattona.
Jokainen meistä saa paperiliuskoilla useita Raamatun jakeita. Meillä jokaisella on pitkä kynttilä, mutta vain ensimmäinen, joka lukee ääneen, sytyttää kynttilänsä. Hänen pieni liekkinsä on ainoa valo huoneessa, kun hän alkaa lukea Luukkaan evankeliumin luvusta 1:
“Kuudennella [kuukaudella] Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan
neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille.
Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: ’Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!’” (Luuk. 1:26–28.)
Kun ensimmäinen henkilö on lukenut nämä jakeet, hän sytyttää palavalla kynttilällään seuraavan henkilön kynttilän. Ensimmäinen lukija puhaltaa kynttilänsä sammuksiin, ja kertomus jatkuu:
”Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus” (Luuk. 1:31).
”Ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.” (Luuk. 2:7.)
Kertomus Kristuksen syntymästä jatkuu kunnioittavasti tähän tapaan henkilö kerrallaan ja kynttilä kerrallaan. Tämän Raamatun kohtien lukemisen lopussa Henki ja valon hohde täyttävät pimeän huoneen.
Silloinkin kun olin lapsi ja hädin tuskin ymmärsin Uuden testamentin kieltä, rakastin aina perheeni perinnettä lukea Kristuksen syntymästä kynttilänvalossa. Tämä yksinkertainen perinne osoittaa minulle edelleen, ettemme tarvitse ylenpalttisia tapahtumia tähän aikaan vuodesta luodaksemme hyviä muistoja joulusta tai vahvistaaksemme todistustamme Vapahtajasta.
Kun pidämme elämämme keskipisteenä Jeesuksen Kristuksen sekä Hänen valon ja rakkauden yksinkertaiset sanomansa, kaikki muut huolet ja vastuut loksahtavat paikoilleen.
Keskitynkö Kristukseen?
Rakastan joulua ja kaikkia siihen liittyviä juhlallisuuksia: perinteitä, koristeita, ruokaa ja musiikkia. Pidän erityisesti siitä, että joulu keskittyy Vapahtajaan. Mutta miltei joka vuosi muistelen juhlapyhiä ja tunnen hienoista pettymystä. Elämä on liian kiireistä, jotta voisin toteuttaa unelmani pyhittää kokonainen kuukausi pelkästään joulunviettoon.
Pyrkiessäni luomaan iloisen joulun kuormitan itseäni usein liikaa ja keskityn enemmän merkityksettömiin yksityiskohtiin kuin suhteeseeni Vapahtajaan. Olen kuitenkin oppinut, että tärkeintä on löytää aikaa pienille, Kristukseen keskittyville tottumuksille. Sen sijaan että tuntisimme painetta lähteä jokaiseen sosiaaliseen tapahtumaan tai löytää täydellisiä lahjoja, me voimme keskittyä tekemään hyvää ja varaamaan joka päivä aikaa Hänelle. Ja me voimme huomata pyrkimyksemme jakaa ja kutsua Hänen valoaan, vaikka ne tuntuisivatkin pieniltä.
Vanhin Dieter F. Uchtdorf kahdentoista apostolin koorumista on puhunut siitä, että meidän tulee yksinkertaistaa elämäämme keskittyen Vapahtajaan. Hän sanoi: ”Kun pyrimme puhdistamaan elämämme ja katsomaan Kristukseen jokaisessa ajatuksessa [ks. OL 6:36], kaikki muu alkaa asettua kohdalleen. Elämä ei enää tunnu pitkältä luettelolta erillisiä ponnisteluja, joita pitelemme epävarmassa tasapainossa.
– – Kun katsomme elämäämme ja näemme satoja asioita, jotka on tehtävä, tunnemme lannistuvamme. Kun näemme yhden asian – Jumalan ja Hänen lastensa rakastamisen ja palvelemisen sadalla eri tavalla – silloin voimme työskennellä niiden asioiden hyväksi tuntien iloa.”2
Aina kun tunnen, että joulunaika on käymässä ylivoimaiseksi, muistutan itselleni, että jos keskityn Kristukseen, niin teen tarpeeksi.
Uuden testamentin juutalaiset ovat saattaneet odottaa Vapahtajansa tulevan maan päälle mahtipontisen näyttävästi, mutta sen sijaan Hän tuli maailmaan alttiina luonnonvoimille ja eläinten keskelle. Hän ei levännyt valtaistuimella vaan seimessä. Jeesuksen Kristuksen syntymä ja elämä ovat malliesimerkkejä siitä yksinkertaisuudesta ja vaatimattomuudesta, joita voimme kutsua elämäämme erityisesti tähän aikaan vuodesta.
Perheeni jatkaa perinnettä lukea Kristuksen syntymästä kynttilänvalossa joka vuosi. Kerran joulukuussa, kun olin stressaantunut loppukokeistani, luulin menettäneeni mahdollisuuteni nauttia joulunajasta. Mutta tämä yksinkertainen perinne oli toiminta, joka sai minut tuntemaan itseni kohotetuksi, tyytyväiseksi ja kiitolliseksi. Kristuksen syntymän muistaminen toi sinä vuonna enemmän tyydytystä kuin mikään saamani lahja tai mikään ripustamani koriste.
Suurin lahjamme
Kun elämä tuntuu ylivoimaiselta tai synkältä, varsinkin kiireisenä joulunaikana, muista, että Kristus on ainoa kestävän valon lähde. Kuten Hän on sanonut: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12.)
Viime aikoina olen viettänyt joulukuun päiväni stressaamalla sosiaalisista tapahtumista, murehtimalla taloudellista tilannettani ja näkemällä, kuinka perheeni jäsenet kaipaavat poisnukkuneita rakkaitaan. Olen kuitenkin käyttänyt aikaa myös siihen, että rukoilen kiitollisena monista siunauksistani. Olen pyrkinyt erityisellä tavalla palvelemaan Kristuksen tavoin. Olen viettänyt useita hetkiä muistellen, kuinka Jumala on pitänyt minusta huolta aiemmin, ja tiedän, että voin luottaa Häneen olosuhteistani riippumatta. Jälleen kerran perheeni luki Kristuksen syntymästä kynttilänvalossa, ja minua muistutettiin Hänen rakkaudestaan ja rauhastaan.
Jos tähän aikaan vuodesta etsimme Häntä ennen kaikkea muuta – joulun vertauskuvista, juhlallisuuksista, joihin osallistumme, lahjoista, joita ostamme, ja siitä, kuinka palvelemme – me löydämme Hänet (ks. Matt. 7:8). Hänen vaikutuksensa ja Henkensä ovat meidän ulottuvillamme – ei vain jouluna, vaan aina.
Seitsemänkymmenen koorumin jäsenen, vanhin José A. Teixeiran sanoin: ”Koska Hän tuli maan päälle, olemassaolollamme on tarkoitus. Koska Hän tuli maan päälle, on toivoa. Hän on maailman Vapahtaja, ja Hän on suurin lahjamme.”3
Riippumatta siitä, mitä koemme, me kaikki voimme kutsua elämäämme toivoa, rauhaa, lohtua ja iloa, jonka Vapahtaja lupaa.