Suurin kaikista Jumalan lahjoista

Vanhin Brent H. Nielson

seitsemänkymmenen koorumien johtokunnasta

Kuva

Vanhin Brent H. Nielson

Kun havainnoin joulun henkeä, ajattelen kolmea lahjaa.

Kuva

Joosef ja Maria, taustalla yötaivas

Minua on aina kiehtonut ilmaus ”joulun henki”. Joulukuun aikana kristillisissä kansakunnissa on helposti havaittavissa ystävällisyyttä, rauhaa ja rakkautta. Vaimoni Marcia ja minä olemme asuneet Yhdysvalloissa, Suomessa, Chilessä, Meksikossa, Uudessa-Seelannissa ja Filippiineillä. Missä tahansa olemme asuneetkin, olemme havainneet, että joulukuun aikana kansakunnat, yhteisöt ja yksilöt kokevat joulun henkeä.

Toimin 30 vuotta asianajajana. Minusta oli kiinnostavaa huomata aina joulukuussa, kuinka monet lykkäsivät oikeudenkäyntejä tai yrittivät sopia oikeusjuttunsa tai kokonaan luopuivat siitä. Jouluna haluttiin olla kiistelemättä. Monet yrittivät saada aikaan rauhan. Olen huomannut, että joulukuun aikana naapurimme ovat ystävällisempiä, työntekijät myymälöissä, pankeissa ja postitoimistoissa ovat avuliaampia ja joulunaikaan vallitsee ystävällisyyden ja rauhan henki.

Mitä on joulun henki?

Kun olen pohtinut tätä kysymystä, olen ajatellut omaa henkilökohtaista kokemustamme Vapahtajan syntymän ihmeestä. Pyhät kirjoitukset opettavat meille kuolevaisuutta edeltävästä elämästämme ja suuresta neuvonpidosta taivaassa.¹ Te ja minä olimme läsnä, kun Isämme esitteli meille suunnitelmansa, jonka mukaan me tulisimme tämän maan päälle, saisimme ruumiin ja meitä koeteltaisiin ja testattaisiin. Isämme selitti meille, että me tekisimme syntiä ja tarvitsisimme Vapahtajan, joka maksaisi syntimme. Kun Isämme kysyi: ”Kenet minä lähetän?” Jeesus Kristus vastasi: ”Tässä olen, lähetä minut.” (Abr. 3:27; ks. myös Moos. 4:1–4.) Kun Isä esitteli meille tämän suunnitelman ja saimme kuulla Vapahtajan halukkuudesta tulla tämän maan päälle, me kaikki huusimme ääneen iloamme (ks. Job 38:7).

Kuolevaisuutta edeltävässä olemassaolossamme me tiesimme, että saadaksemme iankaikkisen elämän, puhdistuaksemme synnistä ja palataksemme Isän luo Vapahtajan olisi synnyttävä ja suoritettava sovitus, mukaan lukien ristiinnaulitseminen ja ylösnousemus.

Ajan keskipäivänä, kun Vapahtaja viimein syntyi, on kohtuullista olettaa, että me liityimme taivaallisen sotajoukon kanssa ylistämään Jumalaa ja ilmaisemaan kiitollisuutta tästä tapahtumasta, jota me kaikki olimme odottaneet. Luukas kirjoittaa siitä näin:

”Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

’Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.’” (Luuk. 2:13–14.)

Koska ne meistä, jotka nykyään asumme tämän maan päällä, olimme kuolevaisuutta edeltävässä elämässämme todistamassa, kun Isä esitti suunnitelman, ja koska on mahdollista, että aikanaan seurasimme Vapahtajan syntymää, ei ole ihme, että jouluna, kun juhlimme Hänen syntymäänsä, väliverho käy ohueksi ja Vapahtajan syntymän ihme herättää jokaisen kristityn sielussa rakkauden Jumalaa ja lähimmäisiään kohtaan.

Kuva

Paimenia

Enkeli ilmestyy paimenille, Del Parson

Ihmeitä Vapahtajan syntymän aikaan

Vapahtajan syntymän yhteydessä tapahtui monia muitakin ihmeitä, jotka vaikuttavat kristittyihin joulunaikaan. Niitä ovat:

Enkeli ilmestyi Marialle ilmoittaakseen, että tämä osallistuisi ihmeelliseen neitseelliseen syntymään (ks. Luuk. 1:26–35).
Enkeli ilmestyi Joosefille opettaakseen hänelle, mikä oli Marian tehtävä Vapahtajan tuomisessa maailmaan ja kuinka Joosefin oli tarpeen hyväksyä ja antaa hänelle tukensa (ks. Matt. 1:20–24).
Neitseellisen syntymän ihme (ks. Luuk. 2:7).
Ihme, että Elisabet ymmärsi Marian kantavan maailman Vapahtajaa (ks. Luuk. 1:39–44).
Enkelin ilmestyminen paimenille, jotka olivat yöllä ulkona vartioimassa laumaansa (ks. Luuk. 2:8–12).
Enkelin profetian täyttymys siitä, että paimenet löytäisivät Vapahtajan makaamassa kapaloituna seimessä (ks. Luuk. 2:12, 16).
Taivaalle ilmestynyt tähti, joka havaittiin paitsi Jerusalemissa ja ympäröivillä alueilla, myös Mormonin kirjan kansan keskuudessa (ks. Matt. 2:1–2, 9; 3. Nefi 1:21).
Ja lopuksi taivaallinen sotajoukko, johon mahdollisesti myös sinä ja minä kuuluimme, yhtyi enkelin kanssa ylistämään Jumalaa sanoen: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa” (ks. Luuk. 2:13–14).

Hänen syntymänsä ihme johti lopulta uudestisyntymisemme ja iankaikkisen elämämme ihmeeseen, ”joka lahja on suurin kaikista Jumalan lahjoista” (OL 14:7). Kun pohdimme tuota lahjaa, ajatuksemme keskittyvät oikeutetusti Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen ihmeelliseen syntymään ja Hänen äärettömään sovitukseensa. Vapahtajan lahja meille on merkittävä ja ylittää käsityskykymme.

Taivaallisen Isän rakkaus

Toisen merkittävän lahjan, joka ilmentää joulun henkeä, antoi Isä, joka salli auliisti ainosyntyisen Poikansa uhrin. Vapahtaja opettaa meille Uudessa testamentissa, että tämän lahjan motiivina oli rakkaus, jota Isä tuntee meitä jokaista kohtaan: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16). Tämä iankaikkisen elämän lahja on suurin kaikista Jumalan lahjoista.

Pohdi hetki sitä syvää ja käsittämätöntä rakkautta, jota Isä tuntee sinua kohtaan. Tuo rakkaus johti siihen, että Isä pyysi Poikaansa ottamaan päälleen meidän syntimme ja heikkoutemme.

Koska Isä rakastaa meitä, Hän katseli, kun Hänen Poikansa vuosi verta jokaisesta huokosesta Getsemanen puutarhassa (ks. OL 19:18), joutui ruoskittavaksi (ks. Matt. 27:26), sai päähänsä orjantappurakruunun (ks. Matt. 27:29), Hänen päälleen syljettiin (ks. Matt. 27:30) ja kuinka Hänet ristiinnaulittiin ristille (ks. Matt. 27:35).

Sekä Isä että Poika olisivat voineet lopettaa tämän minä hetkenä hyvänsä, mutta rakkaudesta meitä kohtaan He sallivat sen edetä tietäen, että jotta armo tyydyttäisi oikeudenmukaisuuden, jotta syntimme ja heikkoutemme hinta maksettaisiin, tämän täytyi olla ”suuri ja viimeinen uhri” (ks. Alma 34:14–16). Kuvitelkaa hetki sitä huojennusta, jota Isä tunsi, kun Hänen ainosyntyinen Poikansa lausui viimeiset sanansa kuolevaisuudessa: ”Se on täytetty” (Joh. 19:30) ja painoi päänsä ja jätti kuolevaisen ruumiinsa.

Mitä Isä pyytää meiltä vastineeksi tästä suurenmoisesta lahjasta? Kuningas Benjamin vastaa tähän kysymykseen sanoessaan: ”Hän ei vaadi teiltä muuta kuin että pidätte hänen käskynsä” (Moosia 2:22). Me pidämme Hänen käskynsä, kun rakastamme Häntä ja kun rakastamme lähimmäistämme (ks. Matt. 22:37–39). Jos voimme ymmärtää Isän suuren lahjan ja Pojan suuren lahjan, me tiedämme, että me ”koska paljon [saimme], [meidän] täytyy antaakin”².

Joulun henki ilmeni, kun Isän laupeus ja Pojan laupeus huipentuivat kauan odotettuun päivään, jolloin maailman Vapahtaja syntyisi. Ihmeet jatkuvat meidän jokaisen elämässä, kun Vapahtajan syntymä tekee mahdolliseksi uudestisyntymisemme ihmeen. Hänen armostaan meidät voidaan tehdä täydellisiksi Kristuksessa (ks. Moroni 10:32). Isän lahja ja Pojan lahja tuovat meille iankaikkisen elämän, joka on suurin kaikista Jumalan lahjoista.

Tänä jouluna, kun havainnoin joulun henkeä, ajattelen kolmea lahjaa: 1) Pojan lahjaa, kun Hän auliisti maksoi äärettömän hinnan synneistä, joita Hän ei ollut tehnyt, ja kantoi murheiden kuorman, jota Hän ei ollut aiheuttanut (ks. 1. Kor. 7:23); 2) Isän uskomatonta lahjaa, kun Hän salli ainosyntyisen Poikansa uhrin, jotta me saisimme iankaikkisen elämän; ja 3) lahjaa, joka minun täytyy antaa vastineeksi, kun seuraan Heidän jumalallista esimerkkiään.

Kääntykööt ajatuksemme tänä jouluna Heidän puoleensa. Seuratkaamme Heitä, kun pohdimme Heidän meille antamaansa lahjaa ja otamme vastaan laupeuden, jonka He niin täysin tarjoavat meille.³