Vihreän joulusukan ihme

Kuva

Vihreä joulusukka

Kun helmikuussa siivosin autotalliamme, päätin lahjoittaa arkullisen joulukoristeita, koska kaikki lapseni ovat nyt aikuisia. Noin kaksi viikkoa sen jälkeen kun olin vienyt tavarat kirpputorille, mainitsin lahjoituksesta tyttärelleni Kimille. Hän huudahti: ”Äiti, toivottavasti sinulla on yhä minun vihreä joulusukkani?” Valitettavasti minun oli kerrottava hänelle, että olin juuri antanut sen pois!

Olin tehnyt sukat huovasta kuudelle pienelle lapsellemme. Heidän nimensä oli kirjoitettu hopeisella kimalluksella sukan yläreunaan. Kim oli halunnut ehdottomasti vihreän joulusukan, vaikka kaikilla muilla oli punainen joulusukka. Kaikkien näiden vuosien jälkeen en ymmärtänyt, että se merkitsi hänelle yhä niin paljon. Minusta tuntui pahalta, että olin antanut hänen sukkansa pois, joten päätin soittaa kirpputorimyymälään ja kysyä, saisinko sen jotenkin takaisin.

Kirpputorivastaava Tara kysyi, oliko se laitettu hopeiseen kärryyn vai siniseen kärryyn. En tiennyt, koska työntekijä oli ottanut autoni tavaratilasta laatikot ja kassit enkä ollut kiinnittänyt huomiota siihen, mihin kärryyn ne oli laitettu. Hän kertoi minulle, että hopeanvärisiä kärryjä oli noin sata ja sinisiä 68, ne olivat täpötäynnä, eikä niitä pidetty missään tietyssä järjestyksessä! Tara sanoi, että kaikkina niinä vuosina, jotka hän oli työskennellyt siellä, ei hänen tiedossaan ollut, että kukaan olisi milloinkaan löytänyt mitään sen jälkeen kun he olivat lahjoittaneet jotakin vahingossa. Mutta hän lähtisi mielellään kanssani katsomaan lajitteluhuoneeseen.

Ajoin myymälään rukoillen jatkuvasti sydämessäni, että taivaallinen Isä auttaisi minua löytämään vihreän joulusukan, koska tiesin, että se merkitsisi niin paljon tyttärelleni. Meitä on sentään käsketty huutamaan Hänen puoleensa ”taloissanne, niin, koko perhekuntanne puolesta – –. Olkoon sydämenne täysi, alati viipyen rukouksessa hänen puoleensa omaksi parhaaksenne ja myös ympärillänne olevien parhaaksi.” (Alma 34:21, 27.)

Kuten vanhin Juan A. Uceda seitsemänkymmenen koorumista on opettanut: ”Juuri sillä hetkellä, kun sanomme ’Taivaan Isä’, Hän kuulee rukouksemme ja on ymmärtäväinen meitä ja tarpeitamme kohtaan. Ja niin Hänen silmänsä ja korvansa ovat nyt kiinnittyneet teihin. – – Hän näkee teidät rakkauden ja armon silmin – rakkauden ja armon, joita me emme pysty täysin käsittämään. Mutta Hänellä on rakkautta ja armoa juuri sillä hetkellä kun sanotte: ’Taivaan Isä’.”¹

Aloin katsella joulutavaroita varsinaisen myymälän hyllyillä, mutta sukkaa ei ollut siellä. Tapasin Taran, ja hän käveli kanssani lajitteluhuoneeseen.

Mistä aloittaa? Kun kävelimme ohi hopeisten kärryjen päidemme yli ulottuvien rivien, yritin silmäillä nopeasti kunkin sisältöä. Tara nappasi satunnaisen kärryn ja työnsi sitä eteenpäin, jotta näkisin sen vieressä olevan kärryn sivustapäin. Nostin katseeni ja tunnistin heti pahvilaatikon, jonka kyljessä näkyi käsialaani (”sähkövalot ja adapteri”). Vartija otti sen minulle alas, mutta sen sisällä oli vain se kannellinen pata, jonka olin lahjoittanut.

Kävelin kärryn ympäri toiselle puolelle. Toisen laatikon päällä näin vihreän huopaisen joulusukan työntyvän ulos valkoisesta muovipussista. Jokaisen hämmästykseksi olimme löytäneet etsimäni!

Tara sanoi: ”Sinun on otettava kuva yläkerrasta käsin, jotta Kim käsittää, mitä juuri tapahtui!”

Kaikista paikoista, joista olisimme voineet etsiä, menimme suoraan sinne, missä meidän piti olla. ”Onnea”, jotkut saattaisivat sanoa. Ei. ”Sattumaa?” Ei. Todiste siitä, että meillä on ystävällinen ja rakastava taivaallinen Isä, joka vastaa mitättömimpiinkin mutta vilpittömiin rukouksiin viisautensa ja tahtonsa mukaan? Aivan varmasti! Vaikka kaikkiin rukouksiin ei vastatakaan näin välittömästi tai meidän toivomallamme tavalla, se oli meille sinä päivänä ihme!

Nyt joka vuosi kun juhlimme Vapahtajamme syntymää, Kimin takanreunalla riippuva sukka on lempeä muistutus vihreän joulusukan ihmeestä – todisteena taivaallisen Isän rakkaudesta lapsiaan kohtaan.