”Piispani Mormonin kirjaa koskeva haaste”, Liahona, helmikuu 2024.
Piispani Mormonin kirjaa koskeva haaste
Rivi rivin päälle, opetus opetuksen päälle Mormonin kirjasta tuli osa sitä, kuka minä olin ja mihin uskoin.
Kuvitus David Miles
Kun olin 11-vuotias, piispani kutsui minut ja muutamia muita ikäisiäni nuoria miehiä tapaamaan hänet keskustellaksemme velvollisuuksistamme, kun saisimme pappeuden. Hän myös lausui meille todistuksensa Mormonin kirjasta ja esitti pyynnön. Minulla ei ollut aavistustakaan, kuinka suuri vaikutus hänen sanoillaan olisi elämääni.
Piispamme kutsui meitä lukemaan koko Mormonin kirjan viisi kertaa ennen kuin palvelisimme lähetystyössä. Meillä olisi noin kahdeksan vuotta tehtävän suorittamiseen. Se tuntui pelottavalta, koska en oikeastaan nauttinut lukemisesta enkä varsinkaan tekstistä, joka oli yhtä vaikeaa kuin pyhät kirjoitukset. Silti syistä, joita en pysty muistamaan tai täysin selittämään, päätin 11-vuotiaassa mielessäni ottaa tämän haasteen vakavasti. Aloitin sinä iltana lukemalla 1. Nefin kirjan luvun 1.
En ymmärtänyt paljoakaan luvusta, mutta minusta tuntui, että olin tekemässä oikein. Seuraavana päivänä luin toisen luvun, ja vaikka en vieläkään ymmärtänyt kaikkia Nefin sanoja, minulla oli sama tunne.
Ajan kuluessa luin joka päivä vähän Mormonin kirjaa. Myöhemmin samana vuonna suljin kirjan luettuani luvun Moroni 10 ja säteilin saavutuksen tunteesta. Kun seuraavan kerran näin piispani, kerroin hänelle innoissani, että olin lukenut koko Mormonin kirjan. Hän hymyili ja kehui pyrkimyksiäni mutta sanoi sitten: ”Älä unohda – sinun on tarpeen lukea se vielä neljä kertaa ennen kuin lähdet lähetystyöhön!”
Myöhemmin samana iltana otin jälleen käteeni Mormonin kirjan ja selailin sen sivuja. Sen lukeminen oli vienyt minulta kauan. Veisikö se minulta yhtä kauan toisella kerralla? Oliko se sen arvoista? Pohtiessani käännyin 1. Nefin kirjan luvun 1 puoleen. Aloin lukea muutamia ensimmäisiä jakeita, ja Henki vahvisti minulle jälleen, että oli oikein tehdä tämä. Niinpä luin eteenpäin. Se oli minulle käännekohta, jossa pyhien kirjoitusten tutkimisesta tuli tapa eikä kertaluonteinen tavoite.
Muutamien seuraavien kuukausien aikana kertomukset tuntuivat tutummilta ja niissä oli enemmän järkeä. Tunnistin useita merkityksellisiä jakeita ensimmäiseltä lukukerralta, ja korostin ne. Kun kirkossa opetettiin Mormonin kirjaa, aloin tunnistaa joitakin kertomuksia ja opetuksia.
Lukiessani kirjaa se muutti minua ajan mittaan. Rivi rivin päälle, opetus opetuksen päälle aloin ymmärtää ja päästä lähemmäksi Vapahtajaa. Mormonin kirjan opetuksista tuli osa sitä, kuka olin ja mihin uskoin. Jatkoin Mormonin kirjan lukemista usean seuraavan vuoden ajan, ja joka kerta kun pääsin luvun Moroni 10 loppuun, tein kirjan sisäkanteen merkinnän.
Viimein koitti aika, jolloin sain lähetystyökutsuni. Juhlittuani perheen ja ystävien kanssa varasin hieman aikaa olla yksin ja avasin Mormonin kirjani sisäkannen. Olin saavuttanut tavoitteeni. Mikä kuitenkin tärkeämpää, olin oppinut tuntemaan Vapahtajani.
Saadut opetukset
Palattuani lähetystyöstäni olen pohtinut piispani Mormonin kirjaa koskevaa haastetta. Olen saanut siitä kolme tärkeää opetusta.
Ensiksi, opin, että joskus tarvitaan enemmän kuin yksi lukukerta, ennen kuin saa todistuksen siitä, että Mormonin kirja on totta. Olen kuullut monia kertomuksia ihmisistä, jotka lukevat Mormonin kirjaa ensimmäistä kertaa ja saavat pakahduttavan hengellisen kokemuksen, joka vahvistaa, että kirja on totta. Minulle se oli erilaista. Se vaati vuosien uutteraa lukemista. Todistukseni Vapahtajasta ei tullut Mormonin kirjan yhdellä lukemiskerralla, vaan se tuli rivinä rivin päälle, opetuksena opetuksen päälle ajan kuluessa.
Toiseksi, opin, että meidän pitää jatkuvasti esittää kutsuja muille, vaikka tuntuukin siltä, ettei kukaan kuuntele. Olen varma, että sain nuoruudessani satoja kutsuja nuorten johtohenkilöiltä, piispoilta, vanhemmiltani, seminaarinopettajilta ja muilta. Niistä suurin osa meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta jostakin syystä päätin suhtautua vakavasti tähän piispani esittämään yhteen kutsuun ja tuo yksi kutsu oli avain henkilökohtaisen todistukseni saamiseen. On ratkaisevan tärkeää, että me (johtajina, vanhempina, ystävinä) kutsumme edelleen. Seuraava kutsu, jonka esitämme, saattaa olla se, jolla on ratkaiseva vaikutus johonkuhun, jota opetamme.
Kolmanneksi, olen varma siitä, että riippumatta lastemme iästä he voivat tuntea Pyhän Hengen, kun he lukevat tai kuulevat Mormonin kirjaa, vaikka he eivät ymmärtäisikään sen sanoja. Yksi suurimmista lapsiani koskevista toiveistani on, että he lukevat Mormonin kirjan ja oppivat sen opetukset Vapahtajasta. Kun pelkään lasteni tulevaisuuden puolesta, saan rohkeutta tietäessäni, että Mormonin kirja on rautakaide, joka ohjaa heitä iankaikkiseen elämään johtavalla polulla.
Kokemukseni Mormonin kirjasta on yhdenmukainen Joseph Smithin antaman lupauksen kanssa, joka on kirjan johdannossa. Minä pääsin ”lähemmäksi Jumalaa noudattamalla sen opetuksia kuin minkään muun kirjan avulla”. Henki on todistanut minulle, että tämä lupaus on totta.
Kirjoittaja asuu Arizonassa Yhdysvalloissa.