Liahona
Rauha korvasi tuskamme
Helmikuu 2024


”Rauha korvasi tuskamme”, Liahona, helmikuu 2024.

Myöhempien aikojen pyhien kertomaa

Rauha korvasi tuskamme

En ollut valmis menettämään isääni, mutta Jumalan suunnitelma antoi minulle rauhaa.

Kuva
Ihmisiä kokoontuneina temppelin edessä

Kuvitus Ellen Marello

Tuntui siltä, ettei mikään ollut mahdotonta isälleni. Jalka murtuneena ja kainalosauvojen varassa hän rakensi perheellemme betonisen kaksikerroksisen kodin. Murtunut jalka ei edes estänyt häntä hoitamasta pappeustehtäviään tai palvelemasta muita.

Kun presidentti Russell M. Nelson ilmoitti vuonna 2020, että sakramenttikokous pidettäisiin kodeissamme, isäni, joka oli täynnä nuhteettomuutta ja rakkautta Herraa kohtaan, polvistui joka sunnuntai betonilattialle murtuneen jalkansa kanssa siunatakseen sakramentin. Hän sanoi, että oli tärkeää polvistua osoittamaan kunnioitusta tätä pyhää toimitusta kohtaan.

Toukokuun 18. päivänä 2020 minun rakas isäni, sankarini, kuoli koronavirukseen. Hänen kuolemansa tapahtui niin äkkiä, ettemme olleet valmiita. Hän oli vasta 61-vuotias. Opin, että aivan kuten Jumala kunnioittaa tahdonvapautta, meidän täytyy kunnioittaa Jumalan aikataulua. Siksi olen kiitollinen Hänen lupauksestaan, jonka profeetta Alma opetti, ”että kaikkien ihmisten henget, niin pian kuin ne ovat lähteneet tästä kuolevaisesta ruumiista, niin, kaikkien ihmisten henget, olivatpa he hyviä tai pahoja, otetaan kotiin sen Jumalan luokse, joka antoi heille elämän” (Alma 40:11). Kaikkien ihmisten!

Isäni hautajaiset olivat pienet ja hengelliset. Kaksitoista meistä lauloi iloisia kiitoslauluja Jumalalle isäni elämästä kuolevaisuudessa. Kun aloimme laulaa laulua ”On päivänpaiste sielussain”1, vieressämme oleva perhe, joka oli aiemmin itkenyt omaa menetystään, hiljeni. He näyttivät yllättyneiltä siitä, ettemme olleet murtuneita menetyksestämme vaan koimme rauhaa tietäessämme, että meitä varten on olemassa suunnitelma. Uskon, että hekin tunsivat Jeesuksen antamaa rauhaa.

Elämä ei ole helppoa ilman isääni, mutta Kristuksessa on rauha. Isäni ja minä olimme hyvin läheisiä, mutta voin tuntea hänen olevan lähempänä minua nyt kuin koskaan aiemmin. Minut on sinetöity häneen ja äitiini iankaikkisuudeksi, ja tiedän, että isäni elää. Kaipaan häntä kauheasti, mutta nyt minulla on verhon toisella puolella kaksi isää – taivaallinen Isäni ja maanpäällinen isäni. Tiedän, että taivaallinen Isä opastaa minua, kunnes me kaikki kohtaamme jälleen.