Kuinka parannus auttoi minua edistymään

Niin paljon kuin rakastinkin lähetystyötäni, minun oli vaikea soveltaa palvellessani saamiani opetuksia käytännön elämääni sen jälkeen. Päädyin palaamaan kotiin odotettua aikaisemmin mielenterveysongelmien vuoksi ja sitten muutin kotoani Filippiineiltä Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin aloittaakseni työnteon.

Muutettuani tänne minun on ollut vaikea tuntea edistyväni ja kulkevani eteenpäin liittopolulla. Lähetystyössäni saatoin omistaa kaiken aikani ja tarmoni evankeliumille. Kannoin hyvin vähän huolta ajallisista tarpeistani tai siitä, mitä tekisin elämässäni lähetystyöni jälkeen. Mutta kun nyt yritän tasapainottaa muita elämän vaatimuksia, minusta tuntuu, etten enää onnistu.

Ja koska minulta puuttuu sekä tukea antava, uskollinen yhteisö, joka minulla oli kotona Filippiineillä, että lähetyssaarnaajan aikataulu, joka tekee edistymisestä paljon helpompaa ja selkeämpää, toisinaan minusta tuntuu, etten edisty lainkaan.

Kun olen edelleen kamppaillut näiden tunteiden kanssa, olen tuntenut voimakkaasti, että minun pitäisi ottaa käyttöön tapa, joka minulla oli lähetystyössä. Lähetyssaarnaajana opin, kuinka tärkeää on olla yhteydessä taivaalliseen Isään joka ilta rukoilemalla ja arvioida rehellisesti tekojani joka päivä. Kysyin taivaalliselta Isältä, mitä olin tehnyt hyvin, pyysin anteeksiantoa synneistäni ja voimaa voittaa epätäydellisyyteni ja sitten kysyin Häneltä, kuinka voisin toimia paremmin seuraavana päivänä.

Alkuun minua pelotti alkaa tehdä tätä lähetystyöni jälkeen, varsinkin kun minusta oli tuntunut, että olin jo pettänyt itseni ja taivaallisen Isän. En halunnut, että vajavuuteni tuntuisivat minusta vieläkin pahemmalta. Mutta muistin, mitä olin oppinut lähetystyössä: parannus tuo iloa. Kuten vanhin Craig C. Christensen seitsemänkymmenen koorumista on selittänyt: ”Päivittäinen parannuksen tekeminen ja Jeesuksen Kristuksen luo tuleminen ovat tie ilon kokemiseen – ilon, jota emme osaa edes kuvitella [ks. 1. Kor. 2:9]. Siksi me olemme täällä maan päällä. Siksi Jumala valmisti suuren onnensuunnitelmansa meitä varten.”¹

Olen hyvin kiitollinen tuosta kehotuksesta – tilinteko taivaallisen Isän kanssa joka päivä on muuttanut todella monia asioita kohdallani. Oivallus siitä, että taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus antavat minulle mahdollisuuden tulla paremmaksi joka päivä, auttaa minua olemaan myötätuntoisempi itseäni kohtaan – jos He uskovat minuun kylliksi antaakseen minulle lisää mahdollisuuksia, eikö minunkin pitäisi uskoa itseeni?

Kuten presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Mikään ei ole vapauttavampaa, ylevöittävämpää tai tärkeämpää meidän yksilölliselle edistymisellemme kuin säännöllinen, päivittäinen keskittyminen parannuksen tekemiseen. – – Se on avain onnellisuuteen ja mielenrauhaan.”²

Parannuksesta oppimani totuudet ovat auttaneet minua saamaan selville, kuinka voin jatkaa edistymistä. Kuten presidentti Nelson selitti: ”Parannus on avain edistymiseen. Puhdas usko saa meidät kulkemaan eteenpäin liittopolulla.”³ Kun teen parannusta, saan Herralta ohjausta ja varmuutta. Kun teen parannusta, pysyn lähellä Häntä.

Ja myötätunto itseäni ja ponnistelujani kohtaan on antanut minulle motivaatiota jatkaa edistymistä. Tunnen motivaatiota tehdä parannusta, kun uskon olevani vaivan arvoinen. Haluan olla lähempänä taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta, kun uskon, että olen heidän rakkautensa arvoinen.

Uskon todella, että parannuksen tekeminen tuo hyvin paljon iloa, rauhaa ja huojennusta, kävimmepä läpi mitä tahansa. Käänny taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen puoleen. Rukoile taivaallista Isää tietääksesi, mitä voit tehdä ollaksesi lähempänä Häntä ja Jeesusta Kristusta ja ollaksesi enemmän Heidän kaltaisensa.

Tiedän, että tunnet Heidän rakkautensa ja tukensa – ja enemmän myötätuntoa itseäsi kohtaan – kun teet niin.