Mitä Kristuksen esimerkki muistuttaa meille lähimmäistemme palvelemisesta?

Yritän usein arjessani nähdä tapoja, joilla voisin palvella perhettäni ja läheisiäni. Rukoilenkin usein taivaan Isältä kykyä tunnistaa ne henkilöt, jotka voisivat iloita avustani. Joudun usein rukoilemaan myös halua palvella, sillä toisinaan kuormittavan lapsiperhearjen keskellä huomaan ajatusteni kääntyvän sisäänpäin – ajaudun helposti ajattelemaan, miten muut voisivat palvella minua. Jossain vaiheessa aina havahdun ja muistutan itseäni oman edun tavoittelemiseni sijaan seuraamaan Kristuksen esimerkkiä muiden palvelemisessa.

Lähetystyöni aikana yksi tovereistani jakoi minulle äänitiedostona apostoli vanhin David A. Bednarin vuonna 2011 Provossa sijaitsevassa lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa pitämänsä puheen Character of Christ. Tästä puheesta on tullut minulle tärkeä, ja palaankin siihen usein.

Puheessaan vanhin Bednar tuo esiin hetkiä Kristuksen elämästä, jolloin Kristus on ihmeellisellä, jumalallisella kyvyllään unohtanut itsensä ja keskittynyt lähimmäisensä palveluun. Yksi näistä hetkistä on Kristuksen 40 päivän paasto erämaassa, jonka löydämme Matteuksen evankeliumin luvusta neljä.

Varmasti muistat, kuinka Kristuksen paaston päätteeksi paholainen koetteli Kristusta epäilemällä Hänen kykyjään ja kyseenalaistamalla sen, oliko Kristus laisinkaan Jumalan poika. Kristus, ollessaan varmasti uskomattoman nälkäinen, fyysisesti heikko ja väsynyt paastottuaan 40 päivää, pysyi uskollisena Isälleen eikä langennut paholaisen houkutuksiin. Jakeesta 11 voimme lukea: ”Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä” (Matt. 4:11).

Mutta vanhin Bednarin seuraava huomio saa aina suuni loksahtamaan auki. Hän toteaa, että tämä Raamatun jakeen käännös on virheellinen. Joseph Smithin raamatunkäännöksestä löydämme jakeen oikean käännöksen: ”Ja nyt Jeesus tiesi, että Johannes oli heitetty vankilaan, ja hän lähetti enkeleitä, ja katso, he tulivat palvelemaan häntä” (JSR. Matt. 4:11).

Mitä! Kristus, paastottuaan 40 päivää ja oltuaan paholaisen koeteltavana, ei hetkeksikään pysähtynyt ajattelemaan itseään. Sen sijaan Hän muisti vankilassa olevan ystävänsä ja lähetti enkeleitä tämän luokse.

Luonnollinen ihminen minussa aina lannistuu ajatellessani, ettei minusta voi koskaan tulla yhtä epäitsekästä kuin Kristus tässä tilanteessa oli. Kun olen nälkäinen tai väsynyt, minun on melkein mahdotonta suoda myötätuntoa muille ennen kuin olen saanut omat tarpeeni täytettyä. Onneksi Kristuksen evankeliumin kauneus on juuri siinä, ettei meidän tarvitsekaan olla täydellisiä kuin Kristus nyt heti. Kristuksen evankeliumin ansiosta meistä voi tulla täydellisiä seuratessamme Kristusta ja pyrkiessämme tekemään parhaamme oman jaksamisemme huomioiden.

Näin joulun aikana monien mieli on luonnollisestikin kääntynyt muiden ilahduttamiseen ja palvelemiseen ainakin lahjojen ja hyvän ruoan muodossa. Ehkä tämän iloisen ajan keskellä voimme muistaa kuningas Benjaminin sanat: ”Kun olette lähimmäistenne palveluksessa, olette pelkästään Jumalanne palveluksessa” (Moosia 2:17). Todistan, että ollessamme lähimmäistemme palveluksessa me vahvistamme suhdettamme Jumalaan. Ja silloin voimme todella löytää myös itsemme.