Liitossa Hänen kanssaan

Rakkaat sisareni, vuosi on kulunut nopeasti, ja on ihanaa kokoontua jälleen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon Apuyhdistyksen naisina. Olipa tilanteemme mikä hyvänsä, me olemme siunattuja naisina. Olemme solmineet taivaallisen Isämme kanssa liittoja, että teemme Hänen työtään – ja me teemme sitä työtä! Marian ja Martan tavoin olemme asettuneet Mestarin jalkojen juureen ja valinneet ”hyvän osan”.¹ Me olemme valinneet Kristuksen, ja me olemme valinneet Apuyhdistyksen.

Siitä huolimatta mietin, olemmeko me naiset ymmärtäneet täysin, mikä Apuyhdistys on. Luettuaan Eliza R. Snow’n kirjoittamat ensimmäiset säännöt Joseph Smith sanoi, että asiakirja oli paras, minkä hän oli koskaan nähnyt, mutta hän kuvitteli mielessään ”jotakin parempaa”. Hän järjestäisi ”naiset pappeuden alaisuuteen pappeuden mallin mukaan”.² Kun profeetta Joseph Smith ”käänsi avainta”³ ja perusti ”Nauvoon naisten Apuyhdistyksen”, hän sanoi, että itse kirkkokin oli täysin järjestetty vasta sillä hetkellä.⁴ Sisaret, on tärkeää, että me ymmärrämme nuo sanat. Jumala on perustanut Apuyhdistyksen profeetan kautta pappeuden valtuuden voimalla. Sen olemassaolo on välttämätön osa kirkon järjestystä. Miehet ja naiset toimivat yhdessä pappeudenhaltijoina ja Apuyhdistyksen sisarina pyrkiessämme tuomaan perheitä Kristuksen luo. Naisina me emme saisi koskaan ajatella, että roolimme kirkossa on vähäisempi kuin se, joka on miehillä. Samalla tavoin kuin me vanhurskaina naisina kunnioitamme pappeutta, meidän on myös pidettävä pyhänä kutsumustamme naisina.

Kun olen tutkinut tätä maalausta, joka esittää Marttaa ja Mariaa Vapahtajan kanssa, olen alkanut pitää näitä naisia edeltäjinäni. Olen miettinyt, olivatko he myös naisia, ”jotka teki[vät] paljon hyvää ja avusti[vat] köyhiä runsain määrin”.⁵ On mukavaa ajatella, että he ja muut uskolliset naiset, jotka olivat Kristuksen opetuslapsia, ovat saattaneet kokoontua yhteen oppimaan, mikä on heidän osansa valtakunnan rakentamisessa. He olivat liiton naisia kuten mekin. He olivat päättäneet antaa Vapahtajalle kaikkensa. Kun siis Apuyhdistys järjestettiin, se sai alkunsa jumalallisesta kutsumuksestamme ja halustamme palvella, rakastaa ja pitää huolta toisistamme. Samalla tavoin kuin pappeuden toimitukset ja ohjaus ovat välttämättömiä Herran työssä, samoin on myös meidän suorittamamme palvelutyö.

Jotta voisimme suorittaa tämän tärkeän työn, me teemme valinnan olla liiton naisia: naisia, jotka ovat antaneet pyhiä lupauksia Herralle. Ne meistä, jotka olemme saaneet temppelisiunauksemme, olemme luvanneet pyhittää aikamme ja kykymme Herran valtakunnan rakentamiseen. Tämän liiton myötä me voimme palvella kirkkoa monella tapaa.

Kaksikymmentä vuotta sitten minut kutsuttiin seurakuntani Nuorten Naisten johtajaksi. Tukkani oli ruskea, ja vartaloni oli… sanotaan nyt vaikka vähän notkeampi. Monia vuosia myöhemmin minut kutsuttiin jälleen samaan tehtävään, tällä kertaa uudessa seurakunnassa. Minua kierrätettiin, ja minusta se oli jännittävää. Se oli minulle mahdollisuus uudistaa Jumalan kanssa solmimani liitto, että palvelisin missä tahansa ominaisuudessa, jossa Hän minua tarvitsisi. Tuolloin tukkani oli kuitenkin jo luonnostaan hopeinen (suurimmaksi osaksi), ja varpaitteni koskettaminen vaati todellista ponnistelua. Mutta en tuntenut itseäni liian vanhaksi saamaan jälleen siunausta ainutlaatuisten nuorten naisten seurasta, jotka olivat uskollisia, älykkäitä ja hauskoja. Haluaisin ajatella, että siihen mennessä minulla oli vähän enemmän viisautta annettavana heille ja syvempi todistus evankeliumista, mutta jälleen kerran opin heiltä yhtä paljon kuin he minulta. Sisarkuntamme käsittää kaikenikäiset ja taustaltaan erilaiset sisaret, sillä solmimamme liitot liittävät meidät yhteen.

Ja muistakaa, ettemme kasva ulos noista liitoista. Me voimme palvella toisiamme jokaisessa elämämme vaiheessa. Kuulin äskettäin nuoresta äidistä, jonka aviomies, piispakunnan jäsen, istui korokkeella äidin kamppaillessa levottomien lastensa kanssa. Eräs huomattavasti vanhempi nainen otti yhden pikkuisista syliinsä ja rauhoitteli häntä. Sellaiset yksinkertaiset teot ovat osa Jumalan valtakunnan rakentamista. Sitä me teemme. Sitä me olemme Apuyhdistyksen sisarina. Palvelimmepa me sitten Apuyhdistyksen johtajana tai opettajana Alkeisyhdistyksessä tai Nuorten Naisten leirinjohtajana me täytämme pyhää vastuutamme Apuyhdistyksen sisarina. Kun käymme katsomassa naapurin vanhusta tai rohkaisemme ja autamme nuorta äitiä tai liitämme rukouksiimme jälleen uuden perheen, me pidämme liittomme.

Äskettäin johtokuntamme kokoontui erään kirkon johtajan kanssa. Hän mainitsi toivovansa, että Apuyhdistys ja pappeuskokoukset olisivat paikkoja, joissa kykenisimme sanomaan toisillemme: ”Sisaret tai veljet, minulla on nyt vaikeaa. Auttaisitteko minua?” Olen ollut sellaisissa Apuyhdistyksen kokouksissa. Muistan aina erään sunnuntaiaamun, jolloin kuulimme todistuksia, ja eräs yksin elävä sisar kertoi meille elämänsä yksinäisyydestä. Häntä oli petetty, hän oli kokenut avioeron ja sitä seuranneet taloudelliset vaikeudet, kun hän oli yrittänyt käydä työssä ja kasvattaa lapsensa pienillä tuloilla. Nyt hän tunsi yksinäisyyden tuskan, kun hänen aikuisiksi varttuneet lapsensa olivat lähteneet kotoa. Hetki oli suloinen, Henki vahva, ja näin sisarten kokoontuvan hänen ympärilleen antamaan sitä, minkä me osaamme parhaiten: rakkautta. Apuyhdistyksen huone oli sinä päivänä pyhä paikka. Se oli sitä, mitä jokaisen Apuyhdistyksen huoneen pitäisi olla jokaiselle sisarelle.

On hyvin tärkeää, että me otamme joukkoomme jokaisen sisaren. Älkäämme unohtako sisaria, jotka palvelevat Alkeisyhdistyksessä tai Nuorissa Naisissa. He tarvitsevat uskollisten kotikäyntiopettajien huolenpitoa ja he tarvitsevat hyvin suunniteltuja kodin, perheen ja henkilökohtaisen elämän kehittämiskokouksia, joihin on helppo osallistua. Piirissämme on myös monia, jotka vanhenevat – kuten minä! Te ikäiseni tai sitä vanhemmat sisaret, antautukaa ”kierrätettäviksi”. Herra tarvitsee palvelustanne, ja me tarvitsemme teitä.

Tiedän nuoren sisaren, joka yrittää sopeutua siirtoon Nuorista Naisista Apuyhdistykseen. Hän on uskollinen ja vahva, mutta juuri nyt hän tuntee olevansa yksin. Kuinka se voi olla mahdollista? Jos me olemme todella sisaria, meidän pitäisi tuntea toistemme tarpeet. Tuon vaiheen nuoren aikuisen elämässä ei pitäisi olla siirtymävaihe vaan luonnollinen askel laajentuneeseen sisarpiiriin. Näitä nuoria naisia on seurakunnissamme monia. Pyydän, että etsitte heidät, rakastatte heitä ja tuotte heidät sisarten piiriin. Teille vuorostaan, nuoret sisaret, haluaisin sanoa, että älkää olettako tietävänne, millainen Apuyhdistys on ennen kuin olette liittyneet sisarten joukkoon ja tehneet oman osanne oppiaksenne tuntemaan heidät. Siirtyminen Nuorista Naisista Apuyhdistykseen ei ole siirtymistä luokalta toiselle, vaan se on mahdollisuutenne omaksua suurempi rooli Herran palvelemisessa ja Hänen työnsä tekemisessä.

Sisaret, me emme ole seurustelukerho, vaikka sisarkuntamme synnyttääkin syvällisiä ystävyyssuhteita. Me emme ole, kuten kuulin erään nuoren naisen sanovan, ”vanhoja naisia, jotka tapaavat sunnuntaisin”. Meillä on voimaa, kun käytämme sitä: voimaa, jota saamme Jumalalta Hänen tarkoitustensa toteuttamiseen. Me olemme maailman suurin naisjärjestö. Kun ulotamme Herran meille suoman tiedon ja innoituksen yhteisöihimme, me voimme osaltamme johtaa maailmaa, joka tarvitsee opastustamme. Sitä profeetta Joseph odotti. Sitä presidentti Hinckley odottaa meiltä tänä aikana.

Työmme määrä voi näyttää lannistavalta, mutta kuten äskettäin kastettu tyttärenpoikani voi nopeasti teille kertoa, liitto on kaksipuolinen lupaus. Me kaikki tunnemme pyhien kirjoitusten opetuksen, että ”siltä, jolle paljon on annettu, paljon vaaditaan”.⁶ Muistakaa kuitenkin, että sille, jolta paljon vaaditaan, on myös paljon annettu. Kun me solmimme liiton Jumalan kanssa ja pidämme liittomme, kaikki on mahdollista. Hän antaa meille sen, mitä me tarvitsemme Hänen työnsä tekemiseen.

Tänä iltana, rakkaat sisareni, kutsun teidät omistautumaan uudelleen liiton naisina Kristukselle ja Hänen meitä, tyttäriään, varten perustamalleen järjestölle. Valitkaa hyvä osa. Valitkaa Kristuksen seuraaminen. Valitkaa Apuyhdistys. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.