2003
Henkilökohtainen pappeusvastuu
Marraskuu 2003


Henkilökohtainen pappeusvastuu

Kun teidät asetetaan johonkin pappeuden virkaan, teille annetaan valtuus. Mutta voima tulee siitä, että käytätte tuota valtuutta vanhurskaudessa.

Rakkaat pappeusveljeni, vaikka edustamme monia kansakuntia, me olemme Paavalin sanoja mukaillen yhtä Herrassa, yhtä uskossa, yhtä kasteessa.1 Mutta uskon voima jokaisessa meissä kehittyy yksilöllisesti, ei ryhmänä.

Ajatelkaa esimerkiksi kahdeksanvuotiaan pojan uskoa hänen joutuessaan akuutin umpisuolentulehduksen johdosta kiireelliseen leikkaukseen. Maatessaan leikkauspöydällä hän kohotti katseensa kirurgiin ja sanoi: ”Tohtori, ennen kuin alatte leikata, rukoiletteko puolestani?”

Kirurgi katsoi poikaa ällistyneenä ja sanoi: ”En minä voi rukoilla puolestasi.”

Silloin tuo pieni kaveri sanoi: ”Ellette te rukoile minun puolestani, niin voitteko odottaa, kun minä rukoilen omasta puolestani?” Siinä leikkauspöydällä poika nousi polvilleen, risti kätensä ja alkoi rukoilla. Hän sanoi: ”Taivaallinen Isä, minä olen vain pieni orpopoika. Olen kauhean sairas, ja nämä lääkärit aikovat leikata minut. Auttaisitko heitä, että he tekisivät sen oikein? Taivaallinen Isä, jos teet minut terveeksi, lupaan olla hyvä poika. Kiitos, että teet minut terveeksi.” Sitten hän laskeutui selälleen, loi katseensa lääkäreihin ja hoitajiin, joiden silmät olivat kyynelissä, ja sanoi: ”Nyt minä olen valmis.”2

Poika toipui täysin, ja hänen hengellinen voimansa kasvoi. Te veljet olette häntä vanhempia, ja teille on annettu pappeus. Pappeuskoorumissanne te saatte mahdollisuuksia ystävystyä, palvella ja oppia. Mutta vastuunne kasvattaa voimaa pappeudessa on henkilökohtainen. Vain te itse voitte kasvattaa lujan uskon Jumalaan ja voimakkaan halun henkilökohtaiseen rukoukseen. Vain te itse voitte pitää Jumalan käskyt. Vain te itse voitte tehdä parannuksen. Vain te itse voitte olla kelvolliset pelastuksen ja korotuksen toimituksiin. Ja kun vaimonne on sinetöity teihin, hänen voimansa ja mahdollisuutensa lisäävät teidän voimaanne ja mahdollisuuksianne.

Minä kuulun ihanaan pappeuskoorumiin. Me nautimme kallisarvoisesta veljeydestä. Me rukoilemme yhdessä. Me palvelemme yhdessä. Me opetamme, rakastamme ja tuemme toinen toistamme. Kaksitoista apostolia ovat toimineet eri aloilla – liike-elämässä, kasvatuksen, lainkäytön ja tieteen alalla. Mutta yhtäkään ei kutsuttu palvelemaan hänen ammattinsa takia. Itse asiassa kaikki pappeuden tehtäviin kutsutut valitaan sen vuoksi, mitä he ovat ja mitä heistä voi tulla.3

Teillä on läpi elämän hyvin erilaisia velvollisuuksia ja tehtäviä. Monet niistä ovat ajallisia ja poistuvat, kun teidät vapautetaan. (Ette ehkä pane vastaan, kun vapaudutte tehtävästä kitkeä rikkaruohoja huoltotyömaatilalla.) Mutta teitä ei koskaan vapauteta tehtävistä, jotka liittyvät omaan ja perheenne kasvuun.

Kun teidät asetetaan johonkin pappeuden virkaan, teille annetaan valtuus. Mutta voima tulee siitä, että käytätte tuota valtuutta vanhurskaudessa.

Vastuussa Herralle

Kirkon presidentistä aina viimeksi asetettuun diakoniin me olemme vastuussa Herralle. Meidän on oltava tosia ja uskollisia ja elettävä jokaisen periaatteen ja opin mukaan, jonka Hän on meille antanut. Me emme voi tehdä kompromisseja vastuullemme annetun ilmoituksen tai käskyn suhteen. Hän luottaa siihen, että me rakennamme Jumalan valtakuntaa ja vahvistamme Hänen vanhurskauttaan.4

Eräänä päivänä jokaisen meistä on tehtävä tiliä Herralle.5 Tietoisuus siitä tuli ilmi vakavassa keskustelussa, jonka kävin vuosia sitten erään rakkaan ystäväni kanssa hänen ollessaan kuolevaisen elämänsä loppuvaiheissa. Kysyin häneltä, oliko hän valmis kuolemaan. En koskaan unohda hänen vastaustaan. Rohkeasti ja vakuuttavasti hän vastasi: ”Elämäni on valmis tutkittavaksi.”

Joutuessaan silmätysten kuoleman kanssa profeetta Joseph Smith sanoi: ”Minä menen kuin karitsa teurastettavaksi, mutta minä olen tyyni kuin kesäaamu; omallatunnollani ei ole rikkomuksia Jumalaa eikä keitään ihmisiä kohtaan.”6

Nyt on teidän aikanne valmistautua omaan lopulliseen puhutteluunne. Voisitte kysyä itseltänne: ”Maksanko kymmenykset auliisti? Noudatanko viisauden sanaa? Onko kielenkäyttöni vapaa rivouksista ja kirosanoista? Olenko minä moraalisesti vanhurskas? Olenko todella kiitollinen sovituksesta, joka tekee ylösnousemuksestani todellisen ja iankaikkisesta elämästä mahdollisen? Kunnioitanko temppeliliittoja, joilla rakkaat sinetöidään minuun ikuisesti?” Jos voitte rehellisesti vastata myöntävästi, olette kasvattamassa voimaa pappeudessa.

Pyhän Hengen lahja voi lisätä tuota voimaa. Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan kansasta, joka oli saanut Pyhän Hengen lahjan mutta ei tiennyt sitä.7 Älkää antako itsellenne käydä niin. Vaalikaa tuota lahjaa ja olkaa tämän Jumalan lupauksen arvoisia: ”Puhukaa ajatuksia, joita minä panen teidän sydämeenne, niin ette joudu häpeään ihmisten edessä, sillä teille annetaan tuona hetkenä, niin, tuossa silmänräpäyksessä, mitä teidän tulee sanoa.”8

Henkilökohtainen vastuu ja pappeuden voima

Pappeuden valtuus on ollut olemassa monen taloudenhoitokauden aikana, kuten Aadamin, Nooan, Abrahamin, Mooseksen, aikojen keskipäivän, jerediläisten, nefiläisten ja muiden. Kaikki aiemmat taloudenhoitokaudet olivat ajaltaan rajallisia jokaisen päättyessä luopumukseen. Ne myös rajoittuivat pieniin osiin maapalloa. Sitä vastoin meidän taloudenhoitokautemme – aikojen täyttymisen taloudenhoitokausi – ei rajoitu aikaan eikä paikkaan. Maailmanlaajuisesti se pitää sisällään ehyen, täyden ja täydellisen kokonaisuuden yhdistäen taloudenhoitokaudet, avaimet, voimat ja kirkkaudet Aadamin ajoista aina nykyaikaan.9

Johannes Kastaja palautti Aaronin pappeuden 15. toukokuuta 1829. Pian sen jälkeen Pietari, Jaakob ja Johannes palauttivat Melkisedekin pappeuden.10 Muut taivaalliset sanansaattajat toivat tiettyjä pappeuden avaimia. Moronilla oli Mormonin kirjan avaimet.11 Mooses toi Israelin kokoamisen ja kymmenen heimon johdattamisen avaimet.12 Elias toi avaimet kaiken palauttamiseen,13 mukaan lukien Abrahamin liiton.14 Ja Elia toi sinetöimisvaltuuden avaimet.15

Te tiedätte jotakin avaimista. Taskussanne saattaa olla kotinne tai autonne avain. Pappeuden avaimet ovat sitä vastoin sellaisia, joita ei voi koskettaa eikä nähdä. Ne ”käynnistävät” pappeuden valtuuden. Joillakin avaimilla on jopa voima sitoa taivaassa sekä myös maan päällä.16

Joseph Smith antoi pappeuden avaimet kaikille kahdelletoista.17 Nuo avaimet on siirretty seuraaville johtajille. Nykyään presidentti Gordon B. Hinckleyllä on valtuus jokaiseen palautettuun avaimeen, joita muut ”ovat saaneet taloudenhoitokauden minään aikana luomisen alusta asti”.18

Tämän opillisen historian valossa on selvää, ettei pappeutta voi ostaa. Pyhissä kirjoituksissa julistetaan, että ”kukaan ei itse ota tätä arvoa itselleen, vaan [hänet] kutsuu Jumala, joka kutsui jo Aaronin”.19

Pappeuden hallussa pitäminen tarkoittaa, että teillä on henkilökohtainen vastuu pitää kutsumuksenne kunniassa. Antakaa jokaisen palvelumahdollisuuden kasvattaa osaltaan voimaanne pappeudessa. Noudattakaa ulkonaisessa olemuksessanne elävien profeettojen esimerkkiä. Niin tehdessänne osoitatte äänettömästi ymmärtävänne todella, miten tärkeä pyhä pappeus Jumalan Pojan järjestyksen mukaan on.20

Kun teillä, veljet, on mahdollisuus käyttää Melkisedekin pappeutta, miettikää, mitä teidän on määrä tehdä. Kun panette kätenne jonkun pään päälle, ette pidä rukousta, jonka kuka tahansa voisi pitää. Teidät on valtuutettu erottamaan, asettamaan, siunaamaan ja puhumaan Herran nimessä.21 Muistakaa Hänen lupauksensa: ”Kenet sinä siunaat, minä siunaan”,22 ja ”minä annan sinulle Hengestäni – – ja silloin sinä tiedät – – kaikki asiat, – – jotka kuuluvat vanhurskauden asioihin, uskossa uskoen minuun, että saat.”23

Jotta te nuoret miehet pitäisitte kunniassa kutsumuksenne Aaronin pappeudessa, teidän tulee suunnata henkilökohtaiset ponnistelunne kohti viittä henkilökohtaista tavoitetta:

  • Hankkikaa tietoa Jeesuksen Kristuksen evankeliumista.

  • Olkaa kelvollisia palvelemaan lähetystyössä.

  • Pitäkää itsenne siveellisesti puhtaina ja kelvollisina menemään pyhään temppeliin.

  • Hankkikaa koulutusta.

  • Pitäkää kirkon tasovaatimukset ja olkaa tulevan kumppaninne arvoisia.

Kuinka muistatte nuo viisi tavoitetta? Se on helppoa. Katsokaa kättänne. Antakaa etusormenne osoittaa pyhiä kirjoituksia. Hankkikaa niiden avulla parempi tietämys Jeesuksen Kristuksen evankeliumista ja eläkää sitten Hänen opetustensa mukaan. Muistuttakoon keskisormenne teitä olemaan kelvollisia lähetystyöpalvelukseen. Muistuttakoon nimetön teitä temppeliavioliitosta, temppeliendaumentista, temppelisinetöinnistä ja temppelin siunauksista. Muistuttakoon pikkusormenne teitä siitä, että koulutuksen hankkiminen on uskontomme mukainen velvollisuus.24 Nouskoon peukalonne muistuttamaan teitä pitämään kirkon tasovaatimukset ja olemaan iankaikkisen kumppaninne arvoisia. Näiden viiden tavoitteen saavuttaminen siunaa elämäänne.

Teidän Melkisedekin pappeuden haltijoiden tulee olla kelvollisia selestisen kirkkauden korkeimpaan asteeseen. ”Päästäkseen [siihen] ihmisen on astuttava tähän pappeuden järjestykseen [tämä tarkoittaa uutta ja ikuista avioliittoa]. Ja ellei hän astu, hän ei voi päästä siihen.”25

Te kunnioitatte tuota liittoa, kun kunnioitatte vaimoanne. Aviomiehelle kaikkein tärkeintä pitäisi olla huolenpito vaimostaan. Olkaa hänelle uskollisia. Älkää koskaan antako silmienne tuijottaa pornografiaa tai kielenkäyttönne olla irstasta. Juuri ne valinnat, joita tehdään tahdonvapauteen vedoten, rajoittavat ihmisen tahdonvapautta tulevaisuudessa. Ette voi käyttää tahdonvapautta ja paeta kuhunkin valintaan kuuluvaa tilivelvollisuutta ja vastuuta.

Älkää koskaan unohtako, että ”pappeuden oikeudet on liitetty erottamattomasti taivaan voimiin – – [tätä voimaa ei] voida hallita eikä käyttää muuten kuin vanhurskauden periaatteiden mukaan”.26 Jos me käytämme tuota voimaa peitelläksemme syntejämme, tyydyttääksemme ylpeyttämme tai vallitaksemme muita pienimmälläkään vääryydellä, me menetämme sekä pappeuden valtuuden että voiman.27

Veljet, palvelkaa lempeydellä, pitkämielisyydellä, ystävällisyydellä, sävyisyydellä, vilpittömällä rakkaudella, puhtaalla tiedolla ja osoittamalla rakkautta kaikkia kohtaan.28 Silloin ”pappeuden oppi laskeutuu [sieluunne] kuin kaste taivaasta”.29

Tietäkää, että rakastamme teitä jokaista ja olemme teille kiitollisia. Kiitämme teitä uskostanne, palvelustanne ja antamastanne voimallisesta tuesta. Siunatkoon teitä, rakkaitanne ja jälkeläisiänne vanhurskas pyrkimyksenne kasvattaa voimaanne pappeudessa.

Jumala elää. Jeesus on Kristus. Hän johtaa kirkkoaan profeettojensa ja apostoliensa kautta. Todistan niin Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. Ef. 4:5.

  2. Ks. George Albert Smith, Sharing the Gospel with Others, toim. Preston Nibley, 1948, s. 144–145.

  3. Ks. Matt. 20:16; 22:14; 1. Piet. 2:9; Ilm. 17:14; Alma 13:3, 6, 9; 3. Nefi 12:1; OL 3:10; 52:1; 95:5; 121:34, 40–46.

  4. JSR Matt. 6:38.

  5. Ks. Hepr. 13:17; Alma 5:18; 11:43; OL 72:13–16.

  6. OL 135:4.

  7. Ks. 3. Nefi 9:20.

  8. OL 100:5–6.

  9. Ks. OL 128:18.

  10. Ks. JS–H 72; OL 27:8, 12.

  11. Ks. OL 27:5.

  12. Ks. OL 110:11.

  13. Ks. OL 27:6.

  14. Ks. OL 110:12.

  15. Ks. Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 336; ks. myös OL 27:9; 110:13–16; 128:21.

  16. Ks. Matt. 16:19; 18:18; OL 124:93; 127:7; 128:8, 10; 132:46.

  17. Ks. Joseph Fielding Smith, Pelastuksen oppeja, toim. Bruce R. McConkie, 3 osaa, 1977–1982, osa 3, s. 139–142.

  18. OL 112:31; ks. myös OL 128:18.

  19. Hepr. 5:4.

  20. Ks. OL 107:3; ks. myös JSR Hepr. 7:3; Alma 13:1.

  21. Ks. OL 1:20, 38; 84:19–22, 26–27; 107:18–20; 124:39–46; 133:6.

  22. OL 132:47.

  23. OL 11:13–14.

  24. Ks. OL 130:18–19.

  25. OL 131:2–3 (toiset hakasulut esiintyvät alkuperäistekstissä).

  26. OL 121:36.

  27. Ks. OL 121:37.

  28. Ks. 2. Tess. 1:3; OL 121:41–42.

  29. OL 121:45.