Todistuksen saaminen Jeesuksen Kristuksen palautetusta evankeliumista

Meiltä kirkon johtajilta kysytään usein: ”Kuinka saan todistuksen Jeesuksen Kristuksen palautetusta evankeliumista?”

Todistuksen saaminen ja kääntyminen alkavat siitä, kun tutkimme ja rukoilemme, sitten elämme evankeliumin mukaan kärsivällisesti ja hellittämättä sekä kutsumme ja odotamme Hengen vaikutusta. Joseph Smithin elämä ja palautuksen tapahtumien malli ovat erinomaisia esimerkkejä tästä prosessista. Kun kuuntelette tänään puhettani palautuksen tapahtumista, kiinnittäkää huomiota niihin askeliin, jotka johtavat todistukseen: haluamme tietää totuuden, pohdimme sydämessämme, sitten tunnemme Pyhän Hengen ohjauksen ja kuuliaisesti seuraamme sitä.

Joseph Smith syntyi joulukuun 23. päivänä 1805 Sharonissa Vermontissa Yhdysvalloissa. Hän syntyi perheeseen, joka rukoili ja tutki Raamattua. Nuoruudessaan hän kiinnostui uskonnosta ja huomasi ”suuren sekasorron” koskien Kristuksen oppeja, ”papin kamppaillessa pappia vastaan, käännynnäisen käännynnäistä vastaan”.¹

Tämä sekasorto ei koskenut vain hänen asuinpaikkakuntaansa. Se alkoi vuosisatoja aikaisemmin, ja sitä on kutsuttu suureksi luopumukseksi. Apostoli Paavali sanoi, että ennen Kristuksen päivää ”tapahtuu uskosta luopuminen”.²

Muutama vuosikymmen Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen Hänen apostolinsa surmattiin, Hänen opetuksensa vääristeltiin ja pappeus otettiin pois maan päältä. Mutta nähdessään meidän aikamme Paavali profetoi, että aikojen täyttymisen taloudenhoitokautena Jumala ”oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken”.³ Jälleen kerran Hän palauttaisi Kristuksen tosi kirkon maan päälle.

Vuosisatojen kuluessa maailmaa valmistettiin tätä palautusta varten. Raamattu käännettiin ja julkaistiin. Uusi maa löydettiin. Uskonpuhdistuksen henki pyyhkäisi yli kristityn maailman, ja kansakunta perustettiin vapauden periaatteille.

Joseph Smith syntyi sen kansakunnan keskuudessa, ja 14-vuotiaana hän huomasi joutuneensa uskonnollisen ”mielipidetemmellyksen” keskelle. Usein hän kysyi itseltään: ”Jos jokin [näistä kirkoista] on oikeassa, mikä se on ja kuinka saan tietää siitä?”⁴

Joseph etsi vastausta Raamatusta. Hän luki Jaakobin kirjeestä: ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.”⁵

Jaakobin ohjetta seuraten Joseph meni kotinsa lähellä olevaan metsään rukoilemaan. Huudettuaan avuksi Jumalaa hän näki ”valopatsaan – – aurinkoa kirkkaamman” laskeutuvan ja ”kahden Persoonan” ilmestyvän. Toinen Heistä puhui kutsuen Josephia nimeltä ja sanoi osoittaen toista: ”Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!”⁶

Isä Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus keskustelivat Josephin kanssa. He vastasivat hänen kysymykseensä. He kertoivat hänelle, että Kristuksen tosi kirkko oli kadonnut maan päältä. Joseph sai tietää, että nämä jumaluuden jäsenet olivat erillisiä olentoja, He tunsivat hänet nimeltä ja He olivat halukkaita vastaamaan hänen rukouksiinsa. Taivaat avautuivat, luopumuksen yö oli ohi ja evankeliumin valo alkoi loistaa.

Josephin tavoin monet meistäkin huomaavat etsivänsä totuuden valoa. Samoin kuin maailmaa valmistettiin palautusta varten, jokaista meitäkin valmistetaan vastaanottamaan evankeliumin valo omaan elämäämme. Toisinaan tuo valmistaminen tapahtuu olosuhteidemme muutoksella, kun tapaamme uuden ystävän, muutamme uudelle paikkakunnalle, työssämme tapahtuu jokin muutos, meille syntyy lapsi, joku rakkaistamme kuolee, sairastumme, joudumme onnettomuuteen ja kohtaamme jopa murhenäytelmän.

Näinä muutoksen aikoina me etsimme vastauksia elämän tärkeisiin kysymyksiin: Keitä me olemme? Mistä olemme tulleet? Miksi olemme täällä maan päällä? Ja mihin olemme menossa kuoleman jälkeen? Josephilla ei syntyessään ollut tätä tietoa, eikä sitä ollut meilläkään. Meidän täytyy löytää se.

Josephin tavoin meidän täytyy tutkia pyhiä kirjoituksia ja rukoilla. Monille tämä merkitsee sitä, että voittaa epäilyksen ja kelvottomuuden tunteet, on nöyrä ja oppii harjoittamaan uskoa.

Ensimmäistä näkyään seuranneiden kolmen vuoden aikana Joseph tunsi suurta nöyryyttä. Hän on kertonut: ”Tunsin itseni usein tuomituksi heikkouksieni ja vajavaisuuksieni tähden.”⁷ Mutta hän ei kadottanut uskoa tai unohtanut rukouksen voimaa.

Syyskuun 21. päivänä 1823, ollessaan seitsemäntoistavuotias, Joseph polvistui pyytämään anteeksiantoa synneistään ja mielettömyyksistään sekä ilmoitusta, että hän tuntisi tilansa ja asemansa Jumalan edessä.⁸ Hänen rukoillessaan ilmestyi jälleen valo, joka voimistui voimistumistaan, ”kunnes huone oli valoisampi kuin keskipäivällä”.⁹ Sen valon keskellä seisoi persoona yllään ”häikäisevän valkoinen”¹⁰ viitta. Hän kutsui Josephia nimeltä ja esitteli itsensä Moroniksi. Hän sanoi, että Jumalalla oli Josephille työ tehtäväksi,11 ja hän kertoi Josephille kultalevyihin kirjoitetusta muinaisesta aikakirjasta, josta – kun se käännettiin – tuli Mormonin kirja. Kirjaan oli merkitty muistiin evankeliumin täyteys sellaisena kuin Jeesus Kristus oli opettanut sen Moronin esivanhemmille. Josephille neuvottiin, mistä hän löytäisi levyt, jotka oli haudattu hänen kotinsa lähellä olevaan kukkulaan, jota nykyään kutsutaan Kumoran kukkulaksi.

Seuraavana päivänä Joseph löysi levyt, mutta niiden julki tuomisen aika ei ollut vielä tullut. Moroni kehotti Josephia tapaamaan hänet siellä samana päivänä joka vuosi seuraavien neljän vuoden ajan.¹²

Joseph totteli. Joka vuosi hän meni kukkulalle, missä Moroni antoi hänelle Kristuksen kirkon palautusta koskevaa opetusta.¹³ Paljolti samalla tapaa kuin Vapahtajasta kerrotaan Uudessa testamentissa, Josephillekin ”karttui ikää ja viisautta”¹⁴ ja hän kasvoi Hengessä vahvaksi.¹⁵

Samoin on meidänkin laitamme. Jotkut vasta kastetut jäsenet masentuvat sen vuoksi, että heiltä puuttuu ikää ja viisautta evankeliumissa, siinä, mitä he eivät tiedä. He unohtavat ne kuuliaiset ponnistelut, evankeliumin opetuksen ja hengellisen kypsymisen, jotka olivat osa Josephin varhaisia kokemuksia. Niiden, jotka ovat olleet jäseninä pitkään, tulisi myös muistaa, että säännöllinen hengellinen opastus ja oppiminen ovat edellytyksenä sille, että kasvaa vahvaksi Hengessä.

Neljän vuoden jatkuvan kuuliaisuuden jälkeen Joseph sai levyt syyskuun 22. päivänä 1827 ollessaan 21-vuotias. Hän sai myös urimiksi ja tummimiksi kutsutut muinaiset apuvälineet levyjen kääntämiseen. Tätä pyhää kääntäjää ja Pyhää Henkeä apuna käyttäen Joseph aloitti käännöstyön saman vuoden joulukuussa.¹⁶ Aikanaan hänen luokseen tuli opettaja nimeltä Oliver Cowdery, joka toimi hänen kirjurinaan.¹⁷

Ollessaan 23-vuotias Joseph oli kääntämässä levyjä, kun hän ja Oliver tulivat kohtaan, jossa kerrottiin kasteesta syntien anteeksisaamiseksi. Uusien tutkijoiden tavoin he halusivat tietää lisää. Joseph tiesi, mitä tehdä.

Toukokuun 15. päivänä 1829 nämä kaksi miestä menivät metsään kysymään asiaa Herralta. Heidän rukoillessaan Johannes Kastaja ilmestyi ”valopilven sisässä”.¹⁸ Juuri hän oli kastanut Vapahtajan tämän ollessa maan päällä. Hänellä oli pappeuden avaimet, joita tarvittiin tämän toimituksen suorittamiseksi Jumalan valtuudella.

Kun Joseph ja Oliver polvistuivat Johanneksen eteen, tämä asetti kätensä heidän päänsä päälle ja antoi heille Aaronin pappeuden.¹⁹ Siitä lähtien Josephilla ja Oliverilla oli valtuus kastaa ja antaa sama pappeus muille.

Nykypäivänä kaikkia niitä, jotka haluavat tietää, pitäisikö heidän mennä kasteelle, kutsutaan seuraamaan Josephin ja Oliverin esimerkkiä ja rukoilemaan. Ja kaikki, jotka ovat valmiita ja kelvollisia menemään kasteelle, voivat saada tämän toimituksen sellaiselta, jonka valtuus on saatu katkeamattomana suoraan Johannes Kastajan käsistä tänä taloudenhoitokautena.

Toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa 1829 apostolit Pietari, Jaakob ja Johannes antoivat Josephille ja Oliverille Melkisedekin pappeuden eli korkeamman pappeuden.

Saman kesäkuun aikana myös Mormonin kirjan kääntäminen saatiin valmiiksi, ja kirja julkaistiin vajaa vuosi myöhemmin eli maaliskuun 26. päivänä 1830.

Kaksitoista päivää Mormonin kirjan julkaisemisen jälkeen – huhtikuun 6. päivänä – kirkko perustettiin virallisesti Peter Whitmer vanhemman kodissa Fayettessä New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Kuten Paavali oli profetoinut, muinainen Kristuksen kirkko oli jälleen kerran perustettu maan päälle.²⁰

Mutta palautuksen työ ei ollut vielä ohi. Kuten muinaisinakin aikoina, kirkon jäseniä kehotettiin rakentamaan temppeli, joka vihittiin Kirtlandissa Ohiossa Yhdysvalloissa 27. maaliskuuta 1836. Viikko sen jälkeen eli 3. huhtikuuta temppelissä pidettiin kokous. Hartaan ja hiljaisen rukouksen jälkeen Joseph ja Oliver näkivät Herran Jeesuksen Kristuksen seisovan edessään. Hän, joka oli sanonut: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi”,21 oli tullut pyhään huoneeseensa. Myös Mooses, Elias ja Elia ilmestyivät siellä ja antoivat Josephille valtakunnan avaimet, pelastavat toimitukset.²²

Veljet ja sisaret, pystymmekö me näkemään tämän mallin? Palautuksen jokaista päätapahtumaa – ensimmäistä näkyä, Moronin ilmestymistä ja Mormonin kirjan esiin tulemista, pappeuden palauttamista ja Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä Hänen temppelinsä vihkimisen jälkeen – edelsi rukous.

Siitä hetkestä lähtien on vihitty 116 temppeliä. Olen osallistunut moniin näistä pyhistä kokouksista. Vihkimisrukouksia on lausuttu. Pyhä Henki on ollut läsnä runsain mitoin. Näinä hetkinä monien muiden joukossa olen tuntenut Jumalan Hengen kiistattoman todistuksen kuin sydämessäni palavan tulen, että palautettu evankeliumi on totta.

Millä tavoin olen saanut tietää nämä asiat? Nefi esittää selkeän ja voimallisen kertomuksen tästä prosessista, johon sisältyy halu, uskominen, luottaminen, pohtiminen ja sitten Hengen mukaan toimiminen. Kuulkaamme se sellaisena kuin Nefi sen ilmaisi. ”Sillä tapahtui sen jälkeen, kun olin halunnut tietää sen, mitä isäni oli nähnyt [näyssä elämän puusta], ja uskoen Herran kykenevän ilmaisemaan sen minulle, että istuessani pohdiskelemassa sydämessäni minut temmattiin pois Herran Hengessä, niin, – – Henki [puhui ] minulle.”²³

Kun olemme saaneet Hengen todistuksen, meidän todistuksemme vahvistuu tutkiessamme, rukoillessamme ja eläessämme evankeliumin mukaisesti. Meidän kasvava todistuksemme suo meille suuremman uskon Jeesukseen Kristukseen ja Hänen onnensuunnitelmaansa meitä varten. Tunnemme tarvetta tehdä parannusta ja noudattaa käskyjä, mikä – sydämessä tapahtuneen voimallisen muutoksen myötä – johtaa kääntymykseemme. Ja kääntymyksemme tuo jumalallisen anteeksiannon, parantumisen, ilon ja halun lausua todistuksemme muille.

Saatatte kenties miettiä, kuinka tämän prosessin voi aloittaa. Saanen ehdottaa, että otatte vastaan kutsun, jonka Moroni esitti Mormonin kirjassa. ”Ja kun te nämä saatte, minä tahtoisin kehottaa teitä kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta; ja jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla. Ja Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää totuuden kaikesta.”²⁴ Joidenkin kohdalla tämä tapahtuu nopeasti. Toisten kohdalla se tapahtuu vähitellen vuosien mittaan.

Me voimme saada tämän hengen ilmenemisen, koska Pyhä Henki on ”henkipersoona”, joka voi ”asua meissä”.²⁵ Hänen tehtävänään on todistaa Isästä ja Pojasta, välittää meille Heidän tahtonsa ja opettaa meille kaikki, mitä meidän tulee tehdä.²⁶ Ihmiset kaikkialla voivat aika ajoin tuntea Pyhän Hengen vaikutuksen elämässään. Mutta vain ne, jotka on kastettu ja konfirmoitu, voivat saada valtuutetun miehen kätten päällepanon kautta Pyhän Hengen lahjan, jonka ansiosta Hänen jatkuva toveruutensa on mahdollista.

Tuon kumppanuuden säilyttäminen edellyttää kirkon jäseniltä vilpittömiä ponnisteluja. Ellemme ole kuuliaisia evankeliumin laeille, periaatteille ja toimituksille, Pyhä Henki vetäytyy pois. Hän ei voi olla meidän kanssamme, jos me tunnemme vihaa sydämessämme, riitelemme kumppanimme kanssa tai arvostelemme Herran voideltuja. Hän vetäytyy pois aina kun olemme kapinoivia, moraalittomia, pukeudumme tai toimimme säädyttömästi, kun mielemme tai kehomme on epäpuhdas tai rienaava, kun olemme laiskoja pappeustehtävissämme ja velvollisuuksissamme tai teemme jotakin muuta syntiä. Sillä ”Herran Henki ei asu epäpyhissä temppeleissä”.²⁷

Sen tähden meidän täytyy jatkuvasti tehdä parannusta, osallistua sakramenttiin, olla kelvollisia saamaan temppelisuositus ja palvella Herraa koko sydämestämme, väkevyydestämme, mielestämme ja voimastamme.²⁸

Kun Pyhä Henki asuu meissä, me tunnemme rakkautta Jumalaa ja kaikkia Hänen lapsiaan kohtaan. Tämä rakkaus karkottaa pelon ja täyttää meidät halulla avata suumme. Sen suurempaa lahjaa emme voi antaa muille kuin että lausumme heille todistuksemme. Sen suurempaa iloa emme voi tuntea kuin että tuomme vaikka vain yhden sielun Kristuksen luokse.²⁹ Eikä ole mitään suurenmoisempaa keinoa vahvistaa omaa todistustamme kuin lausua todistuksemme Hänestä maailmalle. Niin tehdessämme perheemme vahvistuu. Seurakuntamme, vaarnamme ja asuinpaikkakuntamme täyttyvät rauhalla ja rakkaudella, ja lopulta maa on tuleva valmiiksi Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen toista tulemista varten.

Tiedän, että Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi on totta. Tiedän, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on Hänen kirkkonsa maan päällä tänä päivänä. Tiedän, että Joseph Smith on Jumalan profeetta ja Gordon B. Hinckley on hänen seuraajansa, kirkon profeetta ja presidentti nykypäivänä.

Kehotan teitä, rukoilen vuoksenne – ellette omakohtaisesti tiedä näitä asioita, seuratkaa Joseph Smithin esimerkkiä ja palautuksen tapahtumien mallia. Kääntykää pyhien kirjoitusten puoleen. Polvistukaa rukoukseen. Kysykää uskossa. Kuunnelkaa Pyhää Henkeä. Oppikaa, että taivaallinen Isämme tuntee teidän nimenne ja tarpeenne, aivan kuten Josephinkin. Eläkää evankeliumin mukaan kärsivällisesti ja hellittämättä. Ja Jeesuksen Kristuksen nimessä lupaan, että jos pyydätte taivaalliselta Isältä uskossa, uskoen saavanne ja pitäen tunnollisesti Herran käskyt, varmasti nämä asiat ilmaistaan teille.³⁰

Jeesus Kristus elää. Tämä on Hänen työtään. Tästä lausun erityisen todistukseni Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.