Antakaamme äänemme kuulua

Syksy on sitä vuodenaikaa, jolloin televisio lähettää kauden ensiesityksiä ja aloittaa uusia ohjelmasarjoja. Eräs ystävä kertoi, että tänä syksynä alkaa 37 uutta TV-sarjaa. Luettuaan arvosteluja hän ei ole löytänyt ohjelmista montakaan, jos yhtään, sellaista, jota haluaisi lastensa katselevan. Useimmat tilannekomediat, draamat ja todellisuusohjelmat sisältävät moraalittomuutta, väkivaltaa sekä perinteisten arvojen ja perinteisen perheen hienovaraista pilkkaa. Uudet ohjelmat näyttävät käyvän vuosi vuodelta pahemmiksi ja venyttävän katselijoiden sietokykyä. Hollywoodin tuotannosta, Internetin annista ja suuresta osasta nykyajan musiikkia muodostuu rappioverkko, johon lapsemme voivat joutua ja joka voi olla vaaraksi meille kaikille.

Kirkon johtajien velvollisuutena on korottaa äänensä moraaliasioissa ja neuvoa yksityisiä ihmisiä ja perheitä. Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö; se on iankaikkisuuden perusyksikkö. Niinpä kun voimat uhkaavat perhettä, kirkon johtajien täytyy reagoida.

Perheellä on taivaallisen Isän suunnitelmassa keskeinen osa, koska me kaikki kuulumme Hänen perheeseensä ja koska kuolevaisuus antaa meille mahdollisuuden perustaa oman perheen ja omaksua vanhemman roolin. Juuri perhepiirissä me opimme ehdotonta rakkautta, jota me voimme saada osaksemme ja joka voi auttaa meitä tuntemaan Jumalan rakkauden hyvin läheisenä. Perheessä opetetaan arvoja, ja perheessä luonne vahvistuu. Isän ja äidin tehtävät ovat kutsumuksia, joista meitä ei milloinkaan vapauteta, eikä ole tärkeämpää taloudenhoitotehtävää kuin vastuu perheeseemme tulevista Jumalan henkilapsista.

Perheen suuriarvoisuuden ja siihen nykyisin kohdistuvien uhkien takia ei ole yllättävää, että ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin neuvosto ovat käyttäneet voimakkaita sanoja maailmalle antamassaan perhejulistuksessa: ”Me varoitamme siitä, että ne, – – jotka jättävät perhevelvollisuudet täyttämättä, seisovat eräänä päivänä tilivelvollisina Jumalan edessä. Varoitamme edelleen, että perheen hajoaminen tuo yksilöille, yhteisöille ja kansakunnille ne onnettomuudet, joista muinaiset ja nykyiset profeetat ovat ennustaneet.”¹ Yksi näistä profeetoista oli Malakia, joka kehotti vanhempia kääntämään sydämensä lastensa puoleen ja lapsia kääntymään vanhempiensa puoleen, ettei koko maata kirottaisi (ks. Mal. 3:24).

Näihin varoituksiin – Vanhan testamentin muinaisiin ja perhejulistuksen nykyisiin varoituksiin – lisään oman varoitukseni, koskien etenkin nykyajan tiedotusvälineitä ja sitä voimakasta kielteistä vaikutusta, joka niillä voi olla perheeseen ja perhe-elämään.

Tiedotusvälineet tarjoavat silkan laajuutensa takia nykyisin valtavasti vaihtoehtoja, jotka eroavat toisistaan jyrkästi. Vahingollisen ja sallivan puolensa lisäksi tiedotusvälineissä on paljon myönteistä ja hyödyllistä. Televisiossa on historiakanavia, tiedekanavia ja opetuskanavia. Vielä voi löytää elokuvia ja TV-komedioita ja draamoja, jotka ovat viihdyttäviä ja kohottavia ja kuvaavat tarkasti oikeiden ja väärien tekojen seurauksia. Internet voi olla loistava informaatio- ja tiedonvälitysjärjestelmä, ja maailmassa on rajattomasti hyvää musiikkia. Suurin haasteemme on siis valita viisaasti, mitä kuuntelemme ja mitä katselemme.

Kuten profeetta Lehi sanoi, Kristuksen ja Hänen sovituksensa ansiosta ihmisistä ”on tullut ikuisesti vapaita, niin että he erottavat hyvän pahasta, toimimaan omasta puolestaan eikä olemaan toiminnan kohteita, – – vapaita valitsemaan vapauden ja iankaikkisen elämän – – tai valitsemaan orjuuden ja kuoleman” (2. Nefi 2:26–27).

Tiedotusvälineiden tarjontaa koskevat valintamme voivat kuvata elämässä tekemiämme valintoja. Jos valitsemme katsottaviksemme trendikkäitä, kutkuttavia, mauttomia TV-ohjelmia tai elokuvia, saatamme päätyä – ellemme ole varovaisia – valitsemaan samoja asioita todellisessa elämässämme.

Ellemme tee hyviä valintoja, tiedotusvälineet voivat tuhota perheemme ja vetää lapsemme pois evankeliumin kaidalta polulta. Virtuaalitodellisuudessa ja siinä todellisuudessa, jota näytetään valkokankaalla ja televisiossa, perhettä tuhoavat näkökannat ja käyttäytyminen esitetään yleensä mieluisina, tyylikkäinä, jännittävinä ja normaaleina. Tiedotusvälineiden tuhoisimmat hyökkäykset perhettä kohtaan ovat harvoin peittelemättömästi tai suoraan tai avoimesti moraalittomia. Älykäs Paholainen on siihen liian viekas, sillä hän tietää, että useimmat ihmiset uskovat yhä perheeseen ja perinteisiin arvoihin. Hyökkäykset ovat sen sijaan ovelia ja moraaliasioita kaihtavia – kysymyksiä oikeasta ja väärästä ei edes oteta esille. Kaikkialla esiintyvä moraalittomuus ja seksuaalinen vihjailu saa jotkut uskomaan, että koska kaikki tekevät niin, sen täytyy olla hyväksyttävää. Tällaista turmiollista pahuutta ei ole jossakin ulkona kadulla, vaan se tulee suoraan koteihimme, suoraan perheemme ytimeen.

Jotta perheemme olisivat voimakkaita ja onnellisia, niitä täytyy ravita 13. uskonkappaleessamme mainituilla totuuksilla – uskolla ”että tulee olla vilpitön, uskollinen, siveellinen, hyväntahtoinen ja hyveellinen ja että tulee tehdä hyvää kaikille ihmisille”. Olemme kiitollisia niistä monista samoin ajattelevista ihmisistä, joita on kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa ja jotka myös etsivät sitä, mikä on ”hyveellistä, rakastettavaa tai hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää”.

Mutta me elämme ”vaikeita aikoja”, joita apostoli Paavali tarkoitti varoittaessaan, että meidän aikanamme ”ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä, he herjaavat ja ovat vanhemmilleen tottelemattomia. He ovat kiittämättömiä, jumalattomia, rakkaudettomia, – – panettelevia, – – kaiken hyvän vihollisia, – – häikäilemättömiä ja järjettömiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa.” (2. Tim. 3:1–4.)

Vehkeilevät ihmiset tavoittelevat voittoa eivätkä hyvyyttä, yllyttävät ”kansaa – – kaikenlaisiin levottomuuksiin ja jumalattomuuteen” (ks. Alma 11:20) estäen tiedotusvälineiden käytön yleviin tarkoituksiin.

Tiedotusvälineiden saarnaama uusi moraali ei ole mitään muuta kuin vanhaa moraalittomuutta. Se hyökkää uskontoa vastaan. Se heikentää perhettä. Se kääntää hyveen paheeksi ja paheen hyveeksi. Se hyökkää aistiemme kimppuun ja pommittaa sielua viesteillä ja kuvilla, jotka eivät ole hyveellisiä eivätkä rakastettavia, eivät hyvältä kuuluvia eivätkä kiitettäviä.

On koittanut aika, jolloin kirkon jäsenten täytyy korottaa äänensä ja liittyä moniin muihin huolestuneisiin ihmisiin vastustaakseen tiedotusvälineiden yli maan pyyhkivää loukkaavaa, tuhoisaa ja matalamielistä vaikutusta.

Kaiserin perhesäätiön mukaan sellaisten parhaaseen katseluaikaan esitettyjen televisio-ohjelmien osuus, joissa oli seksuaalista sisältöä, kohosi 67 prosentista vuonna 1998 aina 75 prosenttiin vuonna 2000.² Tämänkaltaista tarjontaa sisältävillä tiedotusvälineillä on lukuisia kielteisiä vaikutuksia. Se edistää tunteetonta asennetta naisia kohtaan, jotka esitetään usein pahoinpitelyn kohteina eikä kallisarvoisina Jumalan tyttärinä, joilla on oleellinen osa Hänen iankaikkisessa suunnitelmassaan. Kauan vaalittuja arvoja – pidättymistä esiaviollisista suhteista sekä aviomiehen ja vaimon välistä täydellistä uskollisuutta – halvennetaan ja pilkataan. Niin sanottujen tähtien esittämä poikkeava käyttäytyminen hämmentää ja johtaa harhaan lapsia ja nuoria, jotka ihailevat heitä ja haluavat jäljitellä heitä. Tiedotusvälineiden luoman moraalisen sekaannuksen vallitessa pysyvät arvot hylätään.

Internetin verkkoporno ja siihen liittyvä seksiriippuvuus lisääntyvät nopeasti. Jotkut tulevat niin riippuvaisiksi Internetin pornografian katselusta ja vaarallisiin chattihuoneisiin osallistumisesta, että he laiminlyövät avioliittoon kuuluvat liitot ja perhevelvollisuudet ja vaarantavat usein työpaikkansakin. Monet joutuvat vaikeuksiin lain kanssa. Toisten sietokyky kieroutunutta käyttäytymistä kohtaan kasvaa, ja he ottavat yhä suurempia riskejä ruokkiakseen moraalitonta riippuvuuttaan. Avioliitot murenevat ja suhteet särkyvät, kun riippuvaiset menettävät usein kaiken, millä on todellista, iankaikkista arvoa.

Erään yhteiskunnallisen tarkkailijan mukaan ”televisio – – on korvannut perheen, koulun ja kirkon – tuossa järjestyksessä – sosiaalistumisen ja arvojen välittäjän pääasiallisena [välineenä]. – – Ahneus, irstailu, väkivalta, rajaton oman nautinnon tavoittelu, moraalisten pidäkkeiden puuttuminen – – ovat sitä päivittäistä ruokaa, jota lapsillemme lumoavasti tarjotaan.”³

Meidän on oltava huolissamme niistä väkivaltaisista ja seksuaalisesti varautuneista sanoista, joita suuri osa nykyajan populaarimusiikkia ja musiikkivideoiden suhteellisen uutta ”taidemuotoa” sisältää. Alan havainnoitsijoiden mukaan 40 prosenttia musiikkivideoiden katselijoista on alle 18-vuotiaita.⁴ Erään tutkimuksen mukaan noin kolme neljäsosaa kaikista musiikkivideoista, joihin sisältyy jokin tarina, käyttää seksuaalisia kuvia, ja miltei puolessa on väkivaltaa.⁵ Ja niiden kuvissa esitetyt muotisuuntaukset ovat mahdollisimman kaukana ”hyveellisestä, rakastettavasta tai hyvältä kuuluvasta tai kiitettävästä”. Meidän aikanamme totisesti sanotaan ”pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi” (Jes. 5:20).

Sallikaa minun sanoa uudestaan, että perhe on Paholaisen hyökkäyksen pääkohde ja että siksi sen pitää olla myös meidän suojelumme ja puolustuksemme pääkohta. Kuten olen jo kerran sanonut, kun pysähdytte ajattelemaan sitä, niin Paholaisen taktisesta näkökulmasta katsoen perhettä vastaan hyökkääminen on Saatanan kannalta järkevää. Kun hän haluaa häiritä Herran työtä, hän ei myrkytä maailman maapähkinävoivarastoja saattaakseen siten kirkon koko lähetystyöjärjestelmän polvilleen. Hän ei lähetä kurkunpäätulehduksen vitsausta vaivaamaan Mormonien tabernaakkelikuoroa. Hän ei kiellä lailla vihreää Jell-Oa tai laatikkoruokia. Kun Paholainen haluaa iskeä Jumalan työn ydintä vastaan ja häiritä sitä, hän hyökkää perhettä vastaan. Hän tekee sen yrittämällä syrjäyttää siveyden lain, sekoittaa sukupuolet, turruttaa suhtautumisen väkivaltaan, tehdä karkeasta ja Jumalaa pilkkaavasta kielestä hyväksyttävää ja saada moraalittoman ja poikkeavan käyttäytymisen näyttämään säännöltä eikä poikkeukselta.

Meidän on muistettava Edmund Burken sanat: ”Pahuuden voittoon ei tarvita muuta kuin se, että hyvät ihmiset eivät tee mitään.”⁶ Meidän on korotettava äänemme vastustamaan nykyisiä suuntauksia yhdessä muiden huolestuneiden kansalaisten kanssa kautta maailman. Meidän on kerrottava tiedotusvälineiden vastenmielisen tarjonnan rahoittajille, että nyt riittää. Meidän on tuettava ohjelmia ja tuotteita, jotka ovat myönteisiä ja kohottavia. Liittymällä yhteen naapurien ja ystävien kanssa, jotka ovat yhtä huolestuneita kuin mekin, voimme lähettää vastuussa oleville selvän sanoman. Heidän osoitteensa löytyvät heidän Internet-sivuiltansa ja paikallisilta tytäryhtiöiltänsä. Kirjeillä ja sähköpostiviesteillä on suurempi vaikutus kuin useimmat ihmiset käsittävätkään, etenkin sellaisilla kuin erään Apuyhdistyksen sisaren viestillä, jossa sanottiin: ”Edustan yli sadan naisen ryhmää, joka kokoontuu joka viikko ja puhuu usein siitä vahingosta, jota ohjelmanne aiheuttaa lapsillemme.”

Perusmenetelmä protestoida kielteisesti vaikuttavia tiedotusvälineitä vastaan on tietenkin olla katsomatta, katselematta, lukematta tai pelaamatta. Meidän tulee opettaa perheemme jäseniä noudattamaan ensimmäisen presidenttikunnan neuvoa nuorille. Nuorten voimaksi -kirjasen ajanvietettä ja tiedotusvälineitä koskevat ohjeet ovat hyvin selkeät:

”Älä mene mukaan äläkä osallistu sellaiseen ajanvietteeseen, joka on millä tahansa tavoin alhaista, moraalitonta, väkivaltaista tai pornografista, äläkä katsele sellaista. Älä osallistu sellaiseen ajanvietteeseen, jossa moraalittomuutta tai väkivaltaista käyttäytymistä pidetään jollakin tavoin hyväksyttävänä.

Ole niin rohkea, että poistut elokuvista tai videonauhaa katselevasta joukosta, suljet tietokoneen tai television, vaihdat radioasemaa tai panet pois lehden, ellei esitettävä aineisto vastaa taivaallisen Isän tasovaatimuksia. Toimi näin, vaikka muut eivät niin tekisikään.”⁷

Veljet ja sisaret, älkää antako tiedotusvälineiden hallita elämäänne. Älkää antako niiden ohjata itseänne. Älkää katselko sellaisia ohjelmia, jotka loukkaavat perinteisiä perhearvoja. Äänemme saattaa aluksi olla heikko, mutta korottakaamme se ja kannustakaamme ylentävämpään, innoittavampaan ja hyväksyttävämpään tiedotusvälineiden tarjontaan.

Sen lisäksi että annamme äänemme kuulua, sallinette minun lopuksi esittää seitsemän seikkaa, joiden avulla jokainen isä tai äiti voi vähentää tiedotusvälineiden kielteistä vaikutusta perheeseensä.

1. Meidän on pidettävä perheneuvoston kokouksia ja päätettävä tiedotusvälineitä koskevista tasovaatimuksistamme.

2. Meidän on vietettävä riittävästi laatuaikaa lastemme kanssa, niin että jatkuvasti suurin vaikutus heidän elämäänsä on meillä – ei tiedotusvälineillä eikä vertaisryhmällä.

3. Meidän on itse tehtävä hyviä valintoja tiedotusvälineitä käyttäessämme ja näytettävä lapsillemme hyvää esimerkkiä.

4. Meidän on rajoitettava sitä aikaa, jonka lapsemme päivittäin katsovat televisiota tai pelaavat videopelejä tai käyttävät Internetiä. Virtuaalitodellisuudesta ei saa tulla heille todellisuutta.

5. Meidän on käytettävä Internet-suodattimia ja TV:n ohjelmalukkoja estääksemme lapsiamme katsomassa ”vahingossa” sellaista, mitä heidän ei pitäisi katsoa.

6. Televisioidemme ja tietokoneidemme pitää olla kodeissamme paljon käytetyissä huoneissa, ei lasten omissa huoneissa tai yksityisissä paikoissa.

7. Meidän on käytettävä lastemme kanssa aikaa soveliaiden ohjelmien katseluun ja keskusteltava heidän kanssaan siitä, kuinka tehdä valintoja, jotka pikemminkin ylentävät ja rakentavat kuin alentavat ja tuhoavat.

Siunatkoon Jumala meitä rohkeudella ja viisaudella tehdä, mitä kukin meistä voi, kääntääksemme tiedotusvälineiden hyökyaallon pois pimeydestä kohti totuutta ja valoa. Ja nöyrä rukoukseni on, että Jumala siunaisi perheitämme olemaan vahvoja ja uskollisia evankeliumin periaatteille. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.