Kokeilin uskoani

Kunnioitus ei ollut 13-vuotiaiden pyhäkoululuokkamme silmiinpistävin ominaisuus. Meillä oli kuitenkin hieno opettaja, joka yritti parhaansa mukaan opettaa jokaisen oppiaiheen Hengen avulla. Yksi sellainen oppiaihe käsitteli pyhien kirjoitusten lukemista.

Oppiaiheen lopussa hän antoi meille haasteen. Se oli tarkoitettu meille kaikille, mutta jostakin syystä hän katsoi suoraan minuun sanoessaan: ”Haastan teidät lukemaan Mormonin kirjaa joka ikinen päivä!” Ajattelin itsekseni: ”Minä näytän sinulle. Aion tehdä sen!”

Sinä samana iltana aloitin Ensimmäisen Nefin kirjan luvusta 1 ja jatkoin lukemista joka päivä. Aloittaessani minulla ei kenties ollut oikeanlaista asennetta, mutta ajan myötä aloin pitää tunteesta, jonka Mormonin kirjan lukeminen minulle toi. Jokailtaisesta lukemisesta tuli mieluisa tapa.

Kun kuukausia myöhemmin tulin Alman lukuun 32, ajatus uskon kokeilemisesta teki minuun vaikutuksen. Olimme juuri koulussa opetelleet tieteellisten kokeiden tekemistä, joten polvistuin ja kerroin taivaalliselle Isälle, että aloittaisin kokeen. Pyysin, että saisin tietää, onko Mormonin kirja totta.

Jälkikäteen ajatellen tiedän, että taivaallinen Isä vastasi rukouksiini monta kertaa. Mormonin kirjan päivittäinen lukeminen vahvisti kykyäni voittaa paha. Tunsin olevani lähempänä taivaallista Isääni. Tunsin, että Pyhän Hengen voimasta minulla oli voimaa voittaa esteitä. Se, mitä Alma sanoi Jumalan sanan kokeilemisesta, on totta: ”Se alkaa avartaa sieluani; niin, se alkaa valaista ymmärrystäni, niin, se alkaa olla minusta ihana” (Alma 32:28).