Hän ottaa päällensä heidän heikkoutensa

Muutama vuosi sen jälkeen kun vaimoni Gisèle ja minä olimme palanneet johtamasta Suvan lähetyskenttää Fidžissä, Gisèlellä todettiin vatsasyöpä. Koettelemus johti kaiken kaikkiaan kolmeen vaikeaan leikkaukseen ja komplikaatioihin, joiden tuloksena häneltä poistettiin koko mahalaukku. Seuratessani vaimoni kärsimyksiä niiden ollessa pahimmillaan aloin ymmärtää paremmin Jeesuksen Kristuksen sovitusta.

Muistan, kuinka se, mitä Gisèle joutui kokemaan, oli musertaa minut. Mitä hän oli tehnyt ansaitakseen sellaisen koettelemuksen? Eikö hän ollut palvellut Herraa uskollisesti? Eikö hän ollut elänyt viisauden sanan mukaan? Miksei Herra olisi voinut ehkäistä tätä sairautta? Miksi?

Yhtenä tiettynä iltana purin sydäntäni ja tunteitani rukouksessa luetellessani Herralle kaikki ahdistukseni aiheet. ”En kestä enää katsoa, kun rakas vaimoni joutuu kokemaan sellaista kipua!” kerroin Hänelle. Sitten päätin kääntyä pyhien kirjoitusten puoleen. Löysin nämä Jeesuksesta Kristuksesta kertovat lohdulliset jakeet kohdasta Alma 7:11–12:

”Ja hän kulkee kärsien kaikenlaisia kipuja ja ahdinkoja ja koetuksia, ja tämä, jotta toteutuisi sana, joka sanoo hänen ottavan päällensä kansansa kivut ja sairaudet.

Ja hän ottaa päällensä kuoleman päästääkseen kuoleman siteet, jotka sitovat hänen kansaansa; ja hän ottaa päällensä heidän heikkoutensa, jotta hänen sydämensä täyttyisi armolla, lihan mukaisesti, jotta hän osaisi lihan mukaisesti auttaa kansaansa sen heikkouksien mukaisesti.”

Siihen hetkeen mennessä mieleeni ei ollut tullut, mitä kaikkea Vapahtajan ihmeellinen sovitus pitää sisällään. En ollut todella oivaltanut, että Jeesus Kristus ottaisi päällensä Gisèlen kivut – tai minun. Siirsin tuskani ja pelkoni Hänelle, joka ottaa ”päällensä kansansa kivut ja sairaudet”. Tämä uusi ymmärrys kevensi raskaan taakkani!

Gisèle voi nykyään oikein hyvin, aivan kuin hänellä ei olisi koskaan syöpää ollutkaan. Säännöllisissä tarkastuksissa hänen lääkärinsä sanoo hänelle, että hän on ”ihme”. Olen hyvin kiitollinen hänen fyysisestä parantumisestaan, mutta olen myös kiitollinen parantumisesta, jonka minä koin, sydämen parantumisesta. Lohtu, jonka voi saada vain Vapahtajalta, antoi minulle rauhallisen varmuuden, että kaikki järjestyisi.

Nyt aina kun edessäni on koettelemus, ajatukseni kääntyvät tuohon voimalliseen opetukseen ja siihen, mitä Herra sanoi profeetta Joseph Smithille: ”Ihmisen Poika on laskeutunut kaiken tämän alapuolelle. Oletko sinä suurempi kuin hän?” (OL 122:8.) Jeesuksen Kristuksen uhrin muistaminen lohduttaa minua aina.

Olen iankaikkisen kiitollinen Vapahtajamme halukkuudesta käydä läpi ja kestää kaikki se sietämätön tuska. Todistan Hänen rakkaudestaan, Hänen armostaan ja siitä, miten valppaasti Hän pitää huolta lapsistaan. Hän on Vapahtajamme, ja minä rakastan Häntä.